Magmassa oli helmikuussa 2007 kolumnistiosastossa vieraskirjoittajan, Per-Erik Lönnforsin kirjoitus. Lönnfors on ollut Suomen tietotoimiston johtajana.
Lönnfors esittää, että suomenkieliset toimittajat pitää lahjoa lounailla ja antaa heille valmiita, yhtenäisiä tekstejä, joita heidän tulee käyttää medioissaan, että eivät vain erehdy kirjoittamaan mitään negatiivista ruotsinkielisyydestä.
Käännös:
"Vieras
Vaarallista olla unohdettu vähemmistö
Maanantai 9 helmikuuta 2009 11:17
Per-Erik Lönnfors, aiempi STT:n päätoimittaja, viikon vieraskirjoittaja:
"Mitä enemmän suomenkieliset tietävät ruotsinkielisistä, sitä positiivisempia heidän asenteensa ovat", kirjoittaa Lönnfors blogikommentissaan Taloustutkimuksen asennetutkimuksesta koskien ruotsin kielen asemaa:
"Olen itse liikkunut paljon molemmissa kieliryhmissä, sekä ammatissa että yksityisesti. Kokemukseni on, että suomenkielisten tietämättömyys ruotsinkielisistä on se perusasia, joka aiheuttaa ennakkoluulot ja tämä suomenkielisten tietämättömyys tekee helpoksi istuttaa heihin harhaanjohtavia hyökkäyksiä. Minusta ei ole positiivinen merkki, että 80 % suomenkielisistä on meihin eri tavoin positiivisesti suhtautuvaa. Maalina pitäisi olla kattava hyväksyntä ja käsitys ruotsin kielen arvosta, pitäisi olla 100 %:n hyväksyntä suomenkielisen kansan keskuudessa!
Tätä ei voida tavoittaa, jos meitä kohtaan suunnataan vain vaikenevaa sietämistä enemmistön taholla, sellaista "edustavaa(repressiv) toleranssia", kuten Herbert Marcuse sanoisi.
Silloin me riskeeramme, että meistä tulee Muumilaakson näkymättömiä lapsia, kansanryhmä, joka unohdetaan. Sellaisen ryhmän on vaikea valvoa etujaan. Medioissa saatu huomio voi olla vastavoima sille tietämättömyydelle, jossa suomenkielisten ennakkoluulot sikiävät ja parhaassa tapauksessa huomio voi kasvattaa positiivisia asenteita. Monet suomenkieliset toimittajat eivät ole kiinnostuneita suomenruotsalaisista, mutta myös sellaiset, jotka ovat, tarvitsevat henkilökohtaisia kontakteja ja paljon perehtymistä lukemalla, pysyäkseen selvillä siitä, mitä tapahtuu toisella puolella kielirajaa.
Kun edes Ruotsalainen kansanpuolue ei näytä seuraavan suomenkielisen enemmistön medioita, kuinka me voisimme huomauttaa, että he eivät seuraa vähemmistön asioita? Toimittaja kuten Timo Hämäläinen Helsingin Sanomissa teki hyvää työtä, mutta on ilmeisesti joutunut lehdessään sivuun. HS osoittaa suomenruotsalaiselle kulttuurille enää vain hajanaista huomiota.
Näyttää olevan se harhaluulo, että se, mikä kirjoitetaan ruotsinkielisissä lehdissä ja näytetään ruotsinkielisessä TV:ssä, automaattisesti tavoittaa kaikki suomenkieliset, vaikka se ei tavoita edes kaikkia suomenruotsalaisia, koska monet heistä ovat lakanneet seuraamsta ruotsinkielisiä medioita ja siten nopeasti liukuvat pois suomenruotsalaisesta yhteydestä.
Halua siksi tuoda esiin seuraava idean: Magman pitäisi jollain tavalla muokata suomenkielistä toimittajakuntaa. Se voi tapahtua eri tavoilla. Yksi tapa on pitää henkilökohtaisia yhteyksiä toimittajiin, joilla tiedetään olevan kiinnostusta suomenruotsalaisuuteen.
Lounastapaamiset ovat hyväksi koettu resepti. Toimittajat ovat usein kiitollisia, jos heitä valaistaan tuoreilla, ehkä myös "inside"-tiedolla, jota he tarvitsevat voidakseen kirjoittaa. Jopa tusinan verran sellaisia henkilöitä riittäisi, aluksi jopa puoli tusinaa. Nämä toimittajat voisivat sitten kukin lehdissään ja medioissaan kehittyä asiantuntijoiksi ruotsinkielistä Suomea koskevissa asioissa. Ja näiden toimittajien tulisi mieluummin olla ulkopuolisia, halukkaista kirjoittajia, kuin "ruotsin kielen suurlähettiläitä".
Toinen tapa voisi olla ylläpitää yhteenkoottua artikkelipankkia vartavasten suomenkielistä mediaa varten. Suomenkieliset kirjoittajat olisivat parhaimpia, mutta myös suomenruotsalaiset, jotka kirjoittavat suomeksi, kelpaavat tähän tehtävään.On useita käytännön metodeja. Voidaan tarjota suljettua, valittua eklusivisuutta sille suomenkieliselle medialle, joka ensimmäisenä tilaa tietyn artikkelin, mutta maaseudun kilpailutilanteen ulkopuolella oleville lehdille se ei ole vaatimus. Kyseessä tulisi olla palvelu, josta suomenkieliset mediat maksaisivat pienen summan, koska muutoin palvelu alkaa haista propagandalta.
Artikkelipalvelun tulisi varmaankin rakentua puolueettomuuteen, joka toisi uskottavuutta, ja joka ei jättäisi pimentoon myöskään suomenruotsalaisuuden sisäisiä ongelmia.
Kulttuuriaikakauslehtiä kuten Kanavaa ei pidä unohtaa pois. Olen kuullut tunnettujen suomenruotsalaisten journalistien Kysyvän "mitkä on Kanava?". Kuinka he voivat olettaa, että suomenkieliset sitten tuntisivat
Nya Argusin tai Finsk Tidskriftin?
Jos suomenkielisessä mediassa julkaistut artikkelit tulisivat siteeratuiksi ruotsinkielisissä medioissa, voi parhaassa tapauksessa syntyä myös toisinpäin menevää dialogia.
On varmasti useita mahdollisuuksia toteuttaa näitä ajatuksiani ja media-ammattilaiset, joilla on jalka kummassakin kieliryhmässä, voivat ne tuntea paremminkin. ..."
Lönnfors esittää, että suomenkieliset toimittajat pitää lahjoa lounailla ja antaa heille valmiita, yhtenäisiä tekstejä, joita heidän tulee käyttää medioissaan, että eivät vain erehdy kirjoittamaan mitään negatiivista ruotsinkielisyydestä.
Käännös:
"Vieras
Vaarallista olla unohdettu vähemmistö
Maanantai 9 helmikuuta 2009 11:17
Per-Erik Lönnfors, aiempi STT:n päätoimittaja, viikon vieraskirjoittaja:
"Mitä enemmän suomenkieliset tietävät ruotsinkielisistä, sitä positiivisempia heidän asenteensa ovat", kirjoittaa Lönnfors blogikommentissaan Taloustutkimuksen asennetutkimuksesta koskien ruotsin kielen asemaa:
"Olen itse liikkunut paljon molemmissa kieliryhmissä, sekä ammatissa että yksityisesti. Kokemukseni on, että suomenkielisten tietämättömyys ruotsinkielisistä on se perusasia, joka aiheuttaa ennakkoluulot ja tämä suomenkielisten tietämättömyys tekee helpoksi istuttaa heihin harhaanjohtavia hyökkäyksiä. Minusta ei ole positiivinen merkki, että 80 % suomenkielisistä on meihin eri tavoin positiivisesti suhtautuvaa. Maalina pitäisi olla kattava hyväksyntä ja käsitys ruotsin kielen arvosta, pitäisi olla 100 %:n hyväksyntä suomenkielisen kansan keskuudessa!
Tätä ei voida tavoittaa, jos meitä kohtaan suunnataan vain vaikenevaa sietämistä enemmistön taholla, sellaista "edustavaa(repressiv) toleranssia", kuten Herbert Marcuse sanoisi.
Silloin me riskeeramme, että meistä tulee Muumilaakson näkymättömiä lapsia, kansanryhmä, joka unohdetaan. Sellaisen ryhmän on vaikea valvoa etujaan. Medioissa saatu huomio voi olla vastavoima sille tietämättömyydelle, jossa suomenkielisten ennakkoluulot sikiävät ja parhaassa tapauksessa huomio voi kasvattaa positiivisia asenteita. Monet suomenkieliset toimittajat eivät ole kiinnostuneita suomenruotsalaisista, mutta myös sellaiset, jotka ovat, tarvitsevat henkilökohtaisia kontakteja ja paljon perehtymistä lukemalla, pysyäkseen selvillä siitä, mitä tapahtuu toisella puolella kielirajaa.
Kun edes Ruotsalainen kansanpuolue ei näytä seuraavan suomenkielisen enemmistön medioita, kuinka me voisimme huomauttaa, että he eivät seuraa vähemmistön asioita? Toimittaja kuten Timo Hämäläinen Helsingin Sanomissa teki hyvää työtä, mutta on ilmeisesti joutunut lehdessään sivuun. HS osoittaa suomenruotsalaiselle kulttuurille enää vain hajanaista huomiota.
Näyttää olevan se harhaluulo, että se, mikä kirjoitetaan ruotsinkielisissä lehdissä ja näytetään ruotsinkielisessä TV:ssä, automaattisesti tavoittaa kaikki suomenkieliset, vaikka se ei tavoita edes kaikkia suomenruotsalaisia, koska monet heistä ovat lakanneet seuraamsta ruotsinkielisiä medioita ja siten nopeasti liukuvat pois suomenruotsalaisesta yhteydestä.
Halua siksi tuoda esiin seuraava idean: Magman pitäisi jollain tavalla muokata suomenkielistä toimittajakuntaa. Se voi tapahtua eri tavoilla. Yksi tapa on pitää henkilökohtaisia yhteyksiä toimittajiin, joilla tiedetään olevan kiinnostusta suomenruotsalaisuuteen.
Lounastapaamiset ovat hyväksi koettu resepti. Toimittajat ovat usein kiitollisia, jos heitä valaistaan tuoreilla, ehkä myös "inside"-tiedolla, jota he tarvitsevat voidakseen kirjoittaa. Jopa tusinan verran sellaisia henkilöitä riittäisi, aluksi jopa puoli tusinaa. Nämä toimittajat voisivat sitten kukin lehdissään ja medioissaan kehittyä asiantuntijoiksi ruotsinkielistä Suomea koskevissa asioissa. Ja näiden toimittajien tulisi mieluummin olla ulkopuolisia, halukkaista kirjoittajia, kuin "ruotsin kielen suurlähettiläitä".
Toinen tapa voisi olla ylläpitää yhteenkoottua artikkelipankkia vartavasten suomenkielistä mediaa varten. Suomenkieliset kirjoittajat olisivat parhaimpia, mutta myös suomenruotsalaiset, jotka kirjoittavat suomeksi, kelpaavat tähän tehtävään.On useita käytännön metodeja. Voidaan tarjota suljettua, valittua eklusivisuutta sille suomenkieliselle medialle, joka ensimmäisenä tilaa tietyn artikkelin, mutta maaseudun kilpailutilanteen ulkopuolella oleville lehdille se ei ole vaatimus. Kyseessä tulisi olla palvelu, josta suomenkieliset mediat maksaisivat pienen summan, koska muutoin palvelu alkaa haista propagandalta.
Artikkelipalvelun tulisi varmaankin rakentua puolueettomuuteen, joka toisi uskottavuutta, ja joka ei jättäisi pimentoon myöskään suomenruotsalaisuuden sisäisiä ongelmia.
Kulttuuriaikakauslehtiä kuten Kanavaa ei pidä unohtaa pois. Olen kuullut tunnettujen suomenruotsalaisten journalistien Kysyvän "mitkä on Kanava?". Kuinka he voivat olettaa, että suomenkieliset sitten tuntisivat
Nya Argusin tai Finsk Tidskriftin?
Jos suomenkielisessä mediassa julkaistut artikkelit tulisivat siteeratuiksi ruotsinkielisissä medioissa, voi parhaassa tapauksessa syntyä myös toisinpäin menevää dialogia.
On varmasti useita mahdollisuuksia toteuttaa näitä ajatuksiani ja media-ammattilaiset, joilla on jalka kummassakin kieliryhmässä, voivat ne tuntea paremminkin. ..."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipas sinä taas tekstiä! On todella SURUllista, millaoinen svekosurujen temmellyskenttä maastamme on tullut.
Eihän toimittajia TARVITSE manipuloida, kun median hallitsevat tahot ovat olleet svekoja. Kyllä toimittajat "ruotuun" saadaan. Varsinkin, kun alalla menee heikosti ja väkeä vain vähennetään.
MUTTA kaikesta huolimatta virta on kääntymässä! Sanoma Oy näyttää esimerkkiä, tosin pikku hiljaa. Muut tulevat aina perässä.
Kyllä suomenkieliset lehdet kirjoittavat kyseisestä vähemmistöstä jos jotain kirjoitettavaa ilmaantuu.
Miten olisi esimerkiksi ulostulo Magmasta uutisella:
"Magma ehdottaa että pakkoruotsi poistetaan kouluista ja samalla kaikki siihen liittyvät rakenteet puretaan kuten virkamiesruotsi. Vapaata kielivalintaa kannattaa 99,9% suomenruotsalaisista."
Tähän voisi vain todeta,että aika moni toimittaja tuntuu olleen lounaalla,
nykyisin jopa suomenkielisiä kirjailijoita on saanut kutsun.
Lönnfors oli STT:n johtaja....huh, huh.
Suomalaisten keskuuteen täytyy levittää tietoa ettei suomalaisiin
tiedotusvälineisiin voi luottaa kun kyseessä on kielipolitiika.
Meno on kuin neuvostoliitossa.......ja maassa kaikki "hyvin".
.
"Tässä kohtaa voisi tehdä taas *sopivia* lahjoituksia"
.
Yle toitottaa tänään, että "pitäisikö Yle:n saamista verorahoista osa antaa STT:lle?"
Rkp:hän se siellä takana on, vaatimassa rahaa pakkoruotsittamiseen.
HBL toimii täysin säätiövaroilla ja hss-media, pohjanmaan hurrien tuki, samoin Schauman-säätiön rahoilla, ja ei toimi, on äärirajoilla.