Kuvaan valokuvakansiot digitaaliseen muotoon

en nyt ihan ymmärtänyt tätä aloitusta (en ymmärrä montaa muutakaan asiaa!!!), mutta itse kuvailen digillä ja kansioitan kaikki itselleni sopiviin kansioihin, joista helposti itse löydän, mitä etsin. Vanhoja kuvia olen paperikuvista (kun muuta ei ole) myös skannaillut koneelle talteen. Olen tiukka, ja lähes samanlaisista kuvista (joita voi olla 5-10) poistan hetipian muut, ja talteen jää korkeintaan kaksi, yleensä vain yksi.

Teen edelleenkin ihania kartonkisivuisia perinteisiä albumeja. Eli teetän koneelta paperikuviksi "parhaat palat", liimaan kuvat kartonkisivuiseen albumiin, tekstaan KÄSIN kauniisti sivulle kuvan tilanteen; missä ja mitä, kuka, ketä ja koska...

Ja kun sattuu joku kahville tai illanistujaisiin..; Haluaako koko porukka katsella diaesitystä telkkarista minun päättämääni tahtiin, vai haluavatko selailla perinteistä albumia? Kyllä se perinteinen paperikuva-albumi vie voiton. Katsoja kääntelee sivuja omaan tahtiinsa (ei tietenkään jaksa katsoa sivutolkulla matkamaisemia, vaan plaraa eteenpäin, kunnes taas tulee jotain, juuri häntä kiinnostavaa) Samaan aikaan albumia voi katsella n. 3 henkilöä, muut vieraat seurustelevat keskenään. Albumi on esillä, jotta illanmittaan voi jokainen halutessaan sitä selailla. Kyselläkin, jos tarpeen, mutta hyvin on perustiedot albumissa jo esillä.

Omia fotojani jaksan toki itsekseni selailla koneella lähes loputtomiin, "onhan ne niin hauskoja ja hyviä!!!" (mun mielestä!!!) ja siksikin hyvä, että löydän koneelta nopeasti, mitä haluan. Mutta usko pois, kukaan muu ei jaksa katsella niitä fotoja, joita itse selailen :)

Muistaako kukaan vanhoja aikoja, kun kyläreissulla sammutetaan valot, ja isäntä alkaa näyttää (satoja) diakuviaan projektorilla, ensimmäisestä etelänlomamatkastaan Las Palmasiin? Minä muistan ja vertaan sitä nykyistä tv ruudulta katsomista tasan siihen diaprojektori esitykseen. Nälkä ja jano ja kyllästyminen! (toki itsekseen omien fotojen katselu on eri asia)

Ihan harrastelijana olen ollut joskus fotailemassa tuttavien juhlia. Kuvien läpikäynnin (=poiston) ja pienimuotoisen editoinnin jälkeen tuttavani saa kuvat cd:llä. Jos olen reipas, olen tehnyt omasta mielestäni parhaista otoksista musiikilla (ja tekstilläkin) höystetyn diaesityksen, jonka tallennan samaiselle levylle. Katsovat, jos jaksavat. Aikarajana pidän diaesityksen suhteen maksimissaan 10 min (sekin on liikaa, mutta esim. häissä riittää tapahtumia koko päivälle, ja venähtää) Pääpiirteittäin koitan pakata kuvaesityksen kahden tai kolmen musiikkikappaleen mittaiseksi. (keskimäärin 6-9min)

Ei nyt siis ihan liittynyt aloitukseen (jonka ajatus jäi vähän hakuseen) Ajatus oli herättää keskustelua siitä, kuinka paljon itse jaksat katsoa kaverisi valokuvia? Oli ne sitten albumissa, esitettynä diaprojektorilla, tietokoneen diaesityksenä tai muulla tavoin? (prkl puhelimesta!!!!)