Lienee joku ns. naksahtanut päässä kun tuli nuorempana yritettyä aktiivisesti treffailua yms. mutta ei onnannut. En kelvannut tytöille. Hyvän kaverin kanssakin kun oltiin joukolla viihteellä ja jos jengissä sattui olemaan jotain tämän tuttuja/sukulaisia naispuolisia niin nekin suhtautui muhun silleen "hyi". Joono, ei järin itsetuntoa kohottava nuoruus siis.
Yksin on tullut oltua kaikki nämä vuodet. Huomannut että jos tuleekin sellasia tilanteita että joku nainen osoittaa kiinnostusta niin ahdistun ja jotenkin suutun asiasta, muutun tylyksi ja haluan siitä tilanteesta äkkiä pois. Onkohan homma täysin menetetty, kun en näymmä pysty enään kokemaan mitään suurempia ihastumisen tai rakastumisen tuntemuksia ja hyvät mahdolliset pariutumiseen johtavat tilanteetkin tulee tämän raivoahdistuksen takia sitten torpattua.
No, menee kai se elämä sitten näinkin, yksin kun siihen on kerran totuttu eikä paremmasta/huonommasta tietoa. Välillä sitä vaan kuitenkin miettii että mistä sitä on voinut jäädä paitsi.
Yksin on tullut oltua kaikki nämä vuodet. Huomannut että jos tuleekin sellasia tilanteita että joku nainen osoittaa kiinnostusta niin ahdistun ja jotenkin suutun asiasta, muutun tylyksi ja haluan siitä tilanteesta äkkiä pois. Onkohan homma täysin menetetty, kun en näymmä pysty enään kokemaan mitään suurempia ihastumisen tai rakastumisen tuntemuksia ja hyvät mahdolliset pariutumiseen johtavat tilanteetkin tulee tämän raivoahdistuksen takia sitten torpattua.
No, menee kai se elämä sitten näinkin, yksin kun siihen on kerran totuttu eikä paremmasta/huonommasta tietoa. Välillä sitä vaan kuitenkin miettii että mistä sitä on voinut jäädä paitsi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse en ole koskaan seurustelua kokeillutkaan, ainoastaan kevyttä tapailua naisen kanssa. Kuitenkin sekin alkoi ahdistamaan liikaa joten jouduin ainakin toistaiseksi luopumaan siitä. Nyt olen lähes 100% varma ettei minusta ole koskaan elämässäni seurustelemaan jos joku tapailukin alkaa ahdistamaan liian paljon.