Itse en pysty sitä yksilöimään, vaikka kuinka yritän. Jokin siinä hänen olemuksessaan vain on sellaista mikä herättää kiinnostuksen. Alusta asti ollut jotakin kiehtovaa, joka "estänyt" normaalin kanssakäymisen. Vetää kuin magneetti puoleensa.
Mikä tekee hänestä Hänet?
Mikä on se juttu?
14421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tänään just viimeksi mietinkin, että pystytäänköhän koskaan olemaan missään normiväleissä. Voi olla, ettei.
Se on se jokin.Ainakin itse koen hänen omaavan jotain kaunista sisäisesti.
Luulen että hän tietää että meillä on jotain ainutlaatuista , meidän välill' ja voisi olla yhteistä paljon jos antaisimme toisillemme tilaisuuden antaa anteeksi ja saada anteeksi. Ja eheytyä menneestä.
Minäkin toivon että joku päivä voitaisiin olla normi väleissä mutta antaa ajan kuluttua. Aika on paras haavan parantaja ja auttaa kasvuun monessa jutussa. Tiedän että heidän jutussaan on jotain ainutlaatuista.
Se minullakin on ollut tunteena, että minun Hän on sisältä päin jotakin erityistä. Miellyttää silmääkin, mutta hänellä on moniulotteinen sisin.
Sinun kannattaa ottaa häneen yhteyttä irl ja jutella hänen kanssaan. Voi olla että loppujen lopuksi voi olla ihan tavallinen. Vain se ratkeaa tutustumalla.
vaikea sanoa tai eritellä mitään yhtä asiaa, mutta hän on Nainen isolla ännällä, kaunis kokonaisuus niin sisältä kuin ulkoa ja siihen päälle vielä todella älykäs, elikkä hän on täysin vastustamaton..ja olemme kanssa käymisessä..normaalista en tiedä;)
Niin. Taitaa olla yksi niitä elämän suuria mysteerejä. Olet ihastunut. Vetovoima syntyy jostain ja ehkä se liittyy enemmänkin siihen, kuka itse on kuin kuka se toinen on. Sehän selviää vasta myöhemmin, kuka se toinen oikeasti on. Sinun silmissäsi hän on ainutlaatuinen. Jonkun muun mielestä tavis. Niin se vain on.
Ihastuksesta voi myös nauttia. Analysoimaan ehtii myöhemminkin. Jokin Sinussa, jokin Hänessä...sanovat intuitioksi.
No se on semmonen hyvällä tavalla temperamenttinen tapaus ;) ja näyttää silti halattavalta, vaikka en ole koskaan uskaltanut tehdä niin. Ihailen vaan salaa kauempaa.
Että se rakastaisi minua. Miksi? Lulee luulevansa osaavansa rakastaa ja että mitä se lopulta edes rakastaisi? Omaa tunnetta? Tunteeko hän itsensä? Minä nimittäin en tunne itseäni ollenkaan. En pienimmässäkään määrin. Tämä on jotekin todella surullista. Siksi rakkauteen ei voi uskoa, ennenkuin tuntee ja tietää edes mitä tarkoittaa kun sanoo oman nimensä. Se on kyllä tervettäkin. On käsitys itsestä ja siitä millainen on, mitä odotuksia yleensä ihmissuhteille asettaa ja mitä ei. Näin.
Eihän se nyt niin ydinfysiikkaa ole. Ihan silkkaa seksuaalista vetovoimaa, jota ei kukaan sen kummemmin pysty selittämään. Sitä vain joihinkin on.
myöskin. toiset vain ovat sellaisia kukkasia, joihin tahtoisi kerta toisensa jälkeen kimalaisena pörrätä meden äärelle.. hän on sellainen.
Jos hän on vierelläni ja katsomme toisiamme silmiin niin kumpikin tiedämme että kuulumme toisillemme. Yhdessä me voimme voittaa kaikki vaikeudet. Ja kun olemme erillämme niin on kuin osa puutuisi.Se hänessä on , se jokin kun passaamme yhteen. Ja kun tuli kaikkea muuta väliin niin se katse toisiimme hukkui ja kumpainenkin on eksynyt.
juuri noin. se katse ei kuitenkaan ikinä täysin unohtunut vaan tahtoo löytää ne silmät taas keinolla millä hyvänsä. näkee vain surua, kun ei kirkkaimmat tähdet loista..
Tunne