Enkä edes näe häntä. Koetan tehdä töitä, harrastaa ja tehdä kotitöitä ja silti hän pomppaa mieleeni kuin vieterinukke laatikosta. Siis mä olen tullut lopullisesti hulluksi, ei tässä muuta selitystä ole. Nyt vaan taon päätäni seinään ja hoen itselleni "hän ei rakasta minua, ei ole koskaan rakastanutkaan, eikä tule koskaan rakastamaankaan" . Tätä mantraa hoen niin kauan että se menee jakeluuni.
Tällä hetkellä kuljen pää pilvissä ja jalat puoli metriä maanpinnan yläpuolella, sydän lentää vähän väliä hänen luokseen ja haaveilen tapaamisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta, kaiken kestävästä rakkaudesta. Eikä näille ole mitään todellisuuspohjaa. Jatkan siis pääni lyömistä seinään ja päivittelen sitä miten hullu olenkaan.
Tällä hetkellä kuljen pää pilvissä ja jalat puoli metriä maanpinnan yläpuolella, sydän lentää vähän väliä hänen luokseen ja haaveilen tapaamisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta, kaiken kestävästä rakkaudesta. Eikä näille ole mitään todellisuuspohjaa. Jatkan siis pääni lyömistä seinään ja päivittelen sitä miten hullu olenkaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Paras lääke tuohon on se että menet ja sovit tapaamisen sen miehen kanssa. Juttelette niin tiedät onko tuo haavekuvaa vai ei. Mikään ei ole niin pahaa kuin tietämättömyys ja varmasti hypit kohta seinille tai tuo alkaa vaikuttamaan sinuun negatiivisesti.
Hoida asia kuntoon.
Aivan yleinen vika. Tosin oman sydämeni haikailee yhden naisen luokse. Hankalaa, kun sydän ei juuri järjen ääntä kuuntele, saati mitään muutakaan. Välillä mietin, kumpa en olisi koskaan häneen törmännytkään.
Lisäyksenä omaani..
Olemme tapailleet muutaman kkden ajan viikottain, aina kuinka aikataulut ovat yhteen sopineet. Ja viimenkin kun olin jo varma omista tunteista ja rohkeamassa niistä puhumaan, sain kuulla hänen muuttavansa väliaikaisesti toisaalle.
oli huonompi juttu.
Sovitteko enää mistään tapaamisesta, vai oli koko juttu siinä?
Vai oliko toisella vain halu saada suhde loppumaan?
Olimme siis vain tutustuneet toisiimme, vaikkakin ehkä hurmaannuin hetkessä hänestä. Tilanne tuli yllätyksenä myös hänelle, mutta tapaamme vielä.. asiat vain hieman poikkesivat siitä mitä olin ajatellut.. ehkä hetken ero näyttää selvempänä, mitä haluan ja mitä tämä toinen haluaa.
Se sydän ei vain anna rauhaa.
Täällä yksi liitäjä lisää.. Tuttuja tunteita kuvailette. Hulluksi tässä tulee!
ehdottaa ensin tapaamista, ja jos jotain tekosyyltä vaikuttavaa kieltäytymistä, niin silloin pitää antaa hälytyskellojen soida.
Aina kun kaikki ei olekkaan siten kuin niiden olettaa olevan.
lovers at first sight
vaan ne tekemättömät teot yleensä vaivaa
kannata yleistää
Kuulostat normaalilta.
Toi vois olla mun kirjoittamaa tekstiä viime keväältä. Nyt menee jo paremmin. Käyn täällä vain vanhasta tottumuksesta. Voimia kaverit, kyllä se olo vielä helpottaa!
Tuttua.. Ja niin kuvittelee että on jo jonkinverran toipunut, kun mieletön kaipuu ja ikävä iskee. Mä oon saanut rukkaset (tavallaan)joten kun pitäisi toipua,silti jokin pieni katse hänessä ja mä oon taas mennyttä.
Kyllä se ohi menee. Voi siinä aikaa mennä. Et varmaankaan ollut hänen arvoisensa niin anna olla.
Tämä nyt on kestävämpää laatua, ja sen tietää tämä toinenkin osapuoli, siis jos hän tuntee samoin. Muussa tapauksessa palaan hakkaamaan päätäni seinään.
Ihanaa ku muillaki muumit karkailee laaksosta :)