Kärsin siispä esiintymisjännityksestä ja välillä kahvikuppineuroosista.
Menin kk sitten lääkärille ja sain Propralia 10 mg.
Otan sitä aina aamuisin ennen kouluun lähtöä. Totuttelin itseni puolikkaaseen tabuun, mutta sitten yhtäkkiä iski jälleen se käsien tärinä, joten nostin määrän siihen kokonaiseen tabuun.
Se auttoi! Mutta kuitenkin ongelmana on se, että tärinäni ei ole jatkuvaa, vaan todellakin tilannekohtaista.
Mua vituttaa eniten siinä se, että aina kun ajattelen "apua, nyt käteni tärisevät ja muut huomaavat sen", niin ne myö tärisevät!! Joskus saatan unohtaa ongelman täysin, kun esimerkiksi koen elämässäni joitain positiivisia asioita, mutta viime päivinä taas olen miettinyt käsien tärinää lähes taukoamatta.. Miten pystyn haihduttamaan tämän asian mielestäni?!
Kyllä ennen, jos mulle on sattunut joku huono kokemus, niin yleensä se on haihtunut mielestä parissa päivässä, enkä sen jälkeen edes muista sitä, mutta tuo käsien tärinä on suorastaan vittumainen ongelma, jota ei helpolla unohda!
Lisäksi jännittämiseen liittyy minulla pään/niskojen jäykkyyttä. Miten sitä saisi vähennettyä?? Olisin ikikiitollinen, jos joku kertoisi oikeasti keinon, millä saisin haihdutettua tuon käsien tärinän mielestäni!
Propralista sen verran, että myönnetään, että siitä on ollut hyötyä. Esim. yhdessä esitelmässä koulussa käteni eivät tärisseet ja oloni oli itsevarmempi, mitä se olisi ollut ilman lääkettä.
Mutta kun ongelma on se, että henkinen pahoinvointi ei mee pois Propralin avulla. Mikäs siihen avuks? Siis tarkoitan just sitä ahdistusta, mikä saattaa iskee ennen esiintymisiä yms?
Mua itkettää suorastaan se, että joskus nuorempana en ajatellut ollenkaan jännittämistä: pystyin jopa esiintymään koulun kevät- ja joulujuhlissa sekä juonsin niitä jopa pariin otteeseen! Nykyään en ikimaailmassa uskaltaisi.. Sen verran ollut negatiivisia kokemuksia tuon jännittämisen takia. En edes tiedä, miten se yhtäkkiä minulle puhkesi...
Mutta auttakaa, jos vain haluatte :)) Kirjoitelkaa, miten saisin elämäni parempaan suuntaan, kohti jännitys-vapaata elämää !
Menin kk sitten lääkärille ja sain Propralia 10 mg.
Otan sitä aina aamuisin ennen kouluun lähtöä. Totuttelin itseni puolikkaaseen tabuun, mutta sitten yhtäkkiä iski jälleen se käsien tärinä, joten nostin määrän siihen kokonaiseen tabuun.
Se auttoi! Mutta kuitenkin ongelmana on se, että tärinäni ei ole jatkuvaa, vaan todellakin tilannekohtaista.
Mua vituttaa eniten siinä se, että aina kun ajattelen "apua, nyt käteni tärisevät ja muut huomaavat sen", niin ne myö tärisevät!! Joskus saatan unohtaa ongelman täysin, kun esimerkiksi koen elämässäni joitain positiivisia asioita, mutta viime päivinä taas olen miettinyt käsien tärinää lähes taukoamatta.. Miten pystyn haihduttamaan tämän asian mielestäni?!
Kyllä ennen, jos mulle on sattunut joku huono kokemus, niin yleensä se on haihtunut mielestä parissa päivässä, enkä sen jälkeen edes muista sitä, mutta tuo käsien tärinä on suorastaan vittumainen ongelma, jota ei helpolla unohda!
Lisäksi jännittämiseen liittyy minulla pään/niskojen jäykkyyttä. Miten sitä saisi vähennettyä?? Olisin ikikiitollinen, jos joku kertoisi oikeasti keinon, millä saisin haihdutettua tuon käsien tärinän mielestäni!
Propralista sen verran, että myönnetään, että siitä on ollut hyötyä. Esim. yhdessä esitelmässä koulussa käteni eivät tärisseet ja oloni oli itsevarmempi, mitä se olisi ollut ilman lääkettä.
Mutta kun ongelma on se, että henkinen pahoinvointi ei mee pois Propralin avulla. Mikäs siihen avuks? Siis tarkoitan just sitä ahdistusta, mikä saattaa iskee ennen esiintymisiä yms?
Mua itkettää suorastaan se, että joskus nuorempana en ajatellut ollenkaan jännittämistä: pystyin jopa esiintymään koulun kevät- ja joulujuhlissa sekä juonsin niitä jopa pariin otteeseen! Nykyään en ikimaailmassa uskaltaisi.. Sen verran ollut negatiivisia kokemuksia tuon jännittämisen takia. En edes tiedä, miten se yhtäkkiä minulle puhkesi...
Mutta auttakaa, jos vain haluatte :)) Kirjoitelkaa, miten saisin elämäni parempaan suuntaan, kohti jännitys-vapaata elämää !
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on juuri samanlainen tarina kuin sulla. Propralin lisäksi oon syöny SSRI- lääkkeitä (uuden polven masennuslääkkeitä), joista Zoloft 50 mg auttoi. Ensin söin Seromexiä jolla ei ollu vaikutusta. Pyydä lääkäriä määrämään jotakin SSRI- lääkettä. Niitä on monia, mut kokeilemalla vaan se oikia löytyy. Nyt mulla on taas paska tilanne, koska lopetin Zoloftin. Paino nousi ja seksi ei kiinnostanu vähääkään. Jos en muuta toivo niin sitä et tuo käsien tärinä loppuis ikuisiksi ajoiksi. Se on tuskaa ja rajoittaa jossakin määrin sos.elämää. Tarvin lisäks työssäni vakaita käsiä. Vaikka sitä sanotaan et älä mieti sitä tärinää niin helpommin sanottu ko tehty. Tietty eri tilanteisiin meneminen helpottaa sitä tärinää pidemmän päälle, mut nopeeta apua sillä saa. Tää on niin pirullinen vaiva. Mulla on monta tuttua joilla on sosiaalista pelkoa/paniikkihäiriötä ja kaikki syö Propralia ja jotakin SSRI- lääkkeistä. Ilmeisen käytetty yhdistelmä. Tosin sivuvaikutuksena voi olla et Propral laskee pulssia/verenpainetta, joten niitä kannattaa seurata. Kaikki ne sivuvaikutukset on niin yksilöstä riippuvaisia. Yritähän pärjäillä ja saada apua vaivaan
Sanoit, että mun pitäisi ruveta käyttämään Propralin lisäksi SSRI-lääkettä..
Valitettavasti en pystyisi siihen. Itkin monta päivää, kun minulle määrättiin Propralia, sillä en hyväksynyt itseäni. Onneksi nyt olen ihan sujut Propralin kanssa, vaikka koko ajan minulla liikkuu päässä, että "olen huono ihminen, kun käytän lääkkeitä; elimistöni menee pilalle ja jään riippuvaiseksi"... Juuri tämän takia minua pelottaa syödä Propralin rinnalla enempää lääkkeitä. Kun en haluaisi niihin turvautua.
Olen itse huomannut sellaisen jännän jutun, että jännittävässä tilanteessa, jos vaikka aiheutan itselleni tietoisesti kipua : nipistän voimakkaasti jalasta tne, niin saatan hetkeksi unohtaa käsien tärinän. Siis pointtina tässä on se, että niin kauan kuin pystyn olla ajattelematta käsien tärinää, niin kauan olen turvassa siltä. Mutta aina negatiivisten kokemusten jälkeen menee pitkä aika ennen kuin pystyy ajattelemaan jotain muutakin kuin käsien tärisemistä.
Kamalaa, kun loppujen lopuksi ajattelee, että maailmassa kuolee joka päivä tuhansia pieniä, viattomia lapsia ja kun joku täällä turvallisessa Suomessa murehtii näin mitättömästä ongelmasta.
Voi kunpa pystyisin hyväksymään itseni ja ongelmani, niin varmasti helpottaisi...
Helpommin sanottu kuin tehty!
Et varmastikkaan ole ainut, joka kyseisestä ongelmasta kärsii, itseasiassa se on tavattoman yleistä. Pyydäppä lääkäriltäsi mietoja rauhoittavia lääkkeitä (esim.oxamin), pieni määrä riittänee.. Ota sitten Propral 2h ennen esintymistä ja sitten oxamin 1h ennen esitystä. Auttaa varmasti ja sitten kun saat muutaman "onnistuneen esityksen" alle,(esiintymis varmuutta) voit jättää lääkkeet pois kokonaan.(eli mitään riippuvuutta ei pienistä määristä synny.) Luonnonlääkkeenä voit kokeilla kahvin sijaan vihreää teetä.
...lääkkeet mielestäsi pahempi asia kuin nuo oireesi, joista selvästi kärsit?
Tiedoksesi: SSRI-lääkkeisiin ja propranololiin ei synny riippuvuutta. Silti voisi olla hyvä jos saisit tilannekohtaisesti käytettäväksi jotakin bentsodiatsepiinia. Bentsoihinkaan ei jää koukkuun vain tarvittaessa käytettynä.
Itse käytän vapinaan kahta eri lääkettä, lisäksi minulla on SSRi-lääkitys, verenohennuslääkitys, närästyslääkitys ja tarvittavana unilääke. Pian aloitetaan kolesteroli- ja diabeteslääkitys. Enkä häpeä yhtään. Lääkkeiden avulla kykenen elämään tavallista elämää.
Olen kärsinyt samanlaisesta tilannejännittämisestä pienestä asti. Pitkän ja vaikean vuosia kestäneiden lääkerimpuilujen kokemuksella kannustan sinulle muuta: Paneudu syihin oireiden peittämisen sijaan. Suosittelen tutustumista pelokkaat.net palstoihin ja siellä olevaan lisäneuvontaan. On hieno asia että et ole valmis syytämään kroppaaasi lääkkeitä. No nyt joku voi sanoa että pakkohan sitä on jos on joku sairaus, voin kuitenkin sanoa omasta puolestani että niinkuin olen mokoma yrittänyt koko ikäni lääkkeillä kyseistä asiaa hoitaa olen edelleen pisteessä a.