Oon 16-vuotias tyttö. Mulla on jatkuvasti paha olo. Tätä on jatkunut kaksi vuotta. Osittain se johtuu siitä kun pitkäaikaiset ystäväni jättivät mut joskus yläasteella ja rupes kiusaan. Mulla on ollu aina huono itsetunto ja ihmisiin on ollu vaikia tutustua. Mua on syrjitty oikeastaan aina. Oon nyt uudessa koulussa yhessä sisäoppilaitos tyyppisessä. Täällä on aivan sairaan tuskallista. Joka toinen vkl pääsee kotia. Oon sanonu porukoille et en pysty olemaan täällä. Äiti sano et koita Olla vaan. Oon niin masentunut että mikään ei jaksa kiinnostaa. Opiskelu menee huonosti, mua ei kiinnosta tutustua ihmisiin enkä osaakaan, katon muiden tyyppien naurua ja onnellisuutta. Mää en vaan osaa nauraa. Yläasteella kävin kuraattorilla, psykologilla. Ei juuri auttanu. Nyt käyn täällä kuraattorilla. Haluaisin lopettaa tämän koulun . Tää on vaan niin tuskaa. En ees tajua miks menin tänne. Kait siks ku äiti selitti et siellä opit itsenäistymään ja löydät oman tien. Siltä tää ei kyllä tunnu. Joka aamu ku herään mielen valtaa hirveä paniikki. Melkein joka ilta itken itseni uneen. Oon aivan hukassa itseni kanssa. Mua pelottaa tulevaisuus. Mitä mää teen??
masentunut nuori
kojgdjvkofb
4161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikeaa on jos olet joutunut sisäoppilaitokseen toisten painostuksesta. Varmaan tuo kiusaaminen on jätänyt sinuun syvät haavat. Oletko pystynyt puhumaan ammattiauttajien kanssa kaikista tunteistasi ja kiusaamiskokemuksistasi? Älä nyt ajattele kovin stressaavasti tulevaisuudestasi. Sinulle riittää varmaan ihan tämän päivän asiat elettäväksi.
Kaksi paikkaa mitä suositan jossa oikeasti autetaan eikä vain nyökytellä:
http://www.mll.fi/nuortennetti/
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
-> Sivuilla muitakin hyviä juttuja kuten tukinet ja Selma :)
Mulle kävi ihan samoin 8-luokan lopulla. Kaks mun parasta kaverii jätti mut yksin 8-luokan lopulla. Me oltii oltu kavereita jo ekaluokalta asti ja parhaita kavereita pitkää. En saanu mitää selitystä. Ne vaa jätti mut yksi ja löys uusii kavereit. Must tuntu sen jälkee et olin kai ollu joku este niille tutustuu uusii ihmisii, vaikken ollu sillo viel mikää kovin "epäsuosittu" yläasteel. Sen jälkeen kyl olin, ku jäin ihan yksin. Mua alettii myös kiusata sillo ku en oikee sopinu mihinkää muuhu porukkaan.
Sen jälkeen on ollu tosi vaikee tutustuu ihmisiin paremmi. Mul on kavereita, mut me ei pahemmi nähä vapaa-ajalla. Johtuu kai siitä et pelkään et mut torjutaan, en oikee uskalla vieläkää tutustuu ihmisii kunnolla ku sillo mun pitäs kohdata myös itteni ja tavallaa kertoo itestäni enemmän.
En tarkota et sulle kävis näin. :) Mä oon vähän masentunu, mut mul on hyvii ja huonoi päivii. Koulus on kivoi ihmisii, oon vaa ite vähä lukkiutunu . :S Mun pitäs ite uskaltaa tutustuu ihmisii, nii sunkin. Oon tajunnu et mul on ollu lapsena aika paljonki hyvii ystävii. En tajuu mite annoin niitte kaikkien hyvien ystävyyssuhteide vaa kadota joskus. Kaikkee en oo voinu ite vaikuttaa, mut niihi mihi olisin voinu.
Nyt pitää kuitenki mennä eteenpäi. Oot varmaa just alottanu uudessa koulussa ja alku on vaikeinta. Mullaki oli.. menin lukioo jossa en tuntenu yhtää ihmistä. Se oli oma päätös. Mullaki on ollu vaikeet koulun kaa. Ei sil etten tajuis niit koulujuttui, mut joskus en vaa jaksa motivoituu.. Koko lukoi on ollu aika raskast, varmaa sen takii just ku ei oo ollu paljookaa vastapainoo sil. Nyt yritän vähä tsempata.....
Voi hyvin olla et sulle tosiaan tuli liian äkkii toi et jouduit kokonaa pois kotoo. Oot viel nuori, vast 16-vuotias. Must itestäki tuntuu et olin vast eile 16 :D en tiä mihi se aika meni. Nyt oon 18 ja asun yksi. Silti se on ihan eri asia. 16-vuotiaan en olis viel ollu varmaankaa valmis asuu yksi, vaik olisin ite nii sanonuki. Sä tiedät ettet oo viel valmis itsenäistymää noi paljo, ni se on must aika kamalaa, jos sun vanhemmat ei usko. Mun ei oo nykyäänkää kauhee helppo puhuu omist asioistani mun vanhempien kaa vaik me ollaanki iha hyvis väleis.
Mä oon todellaki sitä mieltä, et jost sust tuntuu pahalta olla siellä, ni älä tuhlaa aikaa ja hermojas. Tulisit siit ehkä viel katkeraks myöhemmi jos tekisit sen miellyttääkses vanhempias. Tiedän yhen tapauksen lähipiirist, joka ei ollu todellakaa mikää menestystarina. Yks tuttu meni sisäoppilaitoksee ammatillisee koulutuksee heti peruskoulu jälkee.. sen tilanne oli peruskoulu jälkee vähä samankaltane, mut joutui sit vähä huonoihi porukoihin ja on täl hetkel vieläki syrjäytyny mua vuode vanhempi. Ei oo tarkotus pelotella, mut toivon et sä pysyt vahvana!
Kerro jollekin aikusel siellä itsevarmasti et sä et haluu käydä sitä kouluu enää, vaik sille kuraattorille tai mielummin myös opolle, kai teillä semmonenki siel on. Ja sit sun vanhemmille. Opo voi auttaa löytää sulle sitte uuden koulupaikan. Kotii ei kannata jäädä peruskoulubn jälkee.
Ei sun äiti voi laittaa sua noi vaa itsenäistymää enne aikojaa.. itsenäistymisen pitäis tapahtuu normaalist omast tahdosta ja vähitelle. ei siit pitäis hankkii mitää traumaa. :(
Meitä on monia muita suurin piirtein saman vaivan kanssa, et ole yksin. Se on vaan koitettava jaksaa, apua saa, ja on suositeltavaa pyytää...