Katsellessa videoita kv. kisoista kiinnittyy huomio erityisesti nyky-judokoiden yllättävään ja räjähtävään liikkumiseen ja liikkuvuuteen. Heitot viedään väkisin loppuun asti jalkojen hyvin aktiivisella lliikkeellä sekä keskivartalon voimakkaalla kierrolla.
Tässähän ei sinänsä nyt ole mitään aivan uutta, mutta kehitystä on kyllä tapahtunut kovasti vuosien mittaan siihen suuntaan, että tori hyödyntää tilanteet viimeisen päälle vaikkapa vaihtamalla tekniikkaa vauhdissa parikin kertaa sekä em. hyvin aktiivisella jalkojen ja vartalon käytöllä. Kyse on ikäänkuin pitkälle kehitetystä tilanne-tajusta.
Kysymys onkin: keskitytäänkö meillä valmennuksessa liiaksi täysin perinteisiin "yhden heiton hyökkäyksiin" ja/tai ylävartalon käyttöön hyökkäyksissä? Joskus tuntuu, että yritämme pärjätä 1980-luvun konsteilla 2010-luvun kilpailijoita vastaan.
Tässähän ei sinänsä nyt ole mitään aivan uutta, mutta kehitystä on kyllä tapahtunut kovasti vuosien mittaan siihen suuntaan, että tori hyödyntää tilanteet viimeisen päälle vaikkapa vaihtamalla tekniikkaa vauhdissa parikin kertaa sekä em. hyvin aktiivisella jalkojen ja vartalon käytöllä. Kyse on ikäänkuin pitkälle kehitetystä tilanne-tajusta.
Kysymys onkin: keskitytäänkö meillä valmennuksessa liiaksi täysin perinteisiin "yhden heiton hyökkäyksiin" ja/tai ylävartalon käyttöön hyökkäyksissä? Joskus tuntuu, että yritämme pärjätä 1980-luvun konsteilla 2010-luvun kilpailijoita vastaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ei meillä ainakaan. Teidänkin olisi syytä siirtyä nykyaikaan