Hei kun tässä lueskelen aina välillä näitä juttuja, niin silmään pistää aina se, että bipojen exät tai nykyiset seurustelukumppanit kirjoittelevat täälä paljon. Ja ikävää on se, että kovin usein bipoista saa sen käsityksen, että me kaikki ollaan epäluotettavia vieraissa juoksijoita... Tai siis useimmiten se nousee eniten pintaan siinä et miks suhde on tai on ollut yhtä helvettiä.
Meitä ihmisiä kun on niin moneen lähtöön, niin on bipojakin. Itse en ole ikinä pettänyt ketään. Ja olen läpikäynyt useamman pidemmänseurustelusuhteen, ollut naimisissakin jopa, ja minulla on lapsia.
Tässä vain mietin, että kuin hankalaa sitten välillä on kumppanin ymmärtää minua? Siis jos olen liian kovilla kierroksilla, enkä itsekään pysy ajatuksissani mukana. Tai jos tulee se olo, että kaikki ulkopuoliset ärsykkeet ovat liikaa ja vetäydyn ns omaan rauhaani. Aina ei ole kovin sosiaalinen olo, enkä pysty olemaan "läsnä" välttämättä... Ja mitä kaikkea sitä nyt on. Korkealla lentävät jutut ja kaikki haihattelu, haaveilu ja omaan arkeeni kyllästyminen ym. Ahdistus. Masennus. Toisinaan raivo.
Miten näitä juttuja kumppani ymmärtää tai niiden kanssa voi elää? Elän nyt ensimmäistäkertaa parisuhdetta, jossa olen alusta asti kertonut, että en ole ihan tasapainoinen tai terve ihminen. Pelottaa kamalasti se, että jos mies kuvittelee voivansa rakastaa minut terveeksi. Tai ettäjos minua ahdistaa tai ärsyttää tai päänsisäinen maailma hyökkää liikaa, luuleeko hän että se johtuu hänen riittämättömyydestään tms? Olen hänelle sanonut, ja aion sanoa jatkossakin, että jos meidän suhteessa tai hänessä joku minua painaa, kerron kyllä... Tietyt asiat ovat vain omia päänsisäisiä ongelmiani.
Lisäksi pelottaa, että mitä jos mies kuvittelee tai pelkää minun painelevan vieraisiin jos olen hypomaaninen? Vaikka olen kyllä vakuuttanut, etten ikinä ole ketään pettänyt, enkä petä. Yleinen mielipide tuntuu vaan olevan se, ettei bipoihin voi luottaa.
Meitä ihmisiä kun on niin moneen lähtöön, niin on bipojakin. Itse en ole ikinä pettänyt ketään. Ja olen läpikäynyt useamman pidemmänseurustelusuhteen, ollut naimisissakin jopa, ja minulla on lapsia.
Tässä vain mietin, että kuin hankalaa sitten välillä on kumppanin ymmärtää minua? Siis jos olen liian kovilla kierroksilla, enkä itsekään pysy ajatuksissani mukana. Tai jos tulee se olo, että kaikki ulkopuoliset ärsykkeet ovat liikaa ja vetäydyn ns omaan rauhaani. Aina ei ole kovin sosiaalinen olo, enkä pysty olemaan "läsnä" välttämättä... Ja mitä kaikkea sitä nyt on. Korkealla lentävät jutut ja kaikki haihattelu, haaveilu ja omaan arkeeni kyllästyminen ym. Ahdistus. Masennus. Toisinaan raivo.
Miten näitä juttuja kumppani ymmärtää tai niiden kanssa voi elää? Elän nyt ensimmäistäkertaa parisuhdetta, jossa olen alusta asti kertonut, että en ole ihan tasapainoinen tai terve ihminen. Pelottaa kamalasti se, että jos mies kuvittelee voivansa rakastaa minut terveeksi. Tai ettäjos minua ahdistaa tai ärsyttää tai päänsisäinen maailma hyökkää liikaa, luuleeko hän että se johtuu hänen riittämättömyydestään tms? Olen hänelle sanonut, ja aion sanoa jatkossakin, että jos meidän suhteessa tai hänessä joku minua painaa, kerron kyllä... Tietyt asiat ovat vain omia päänsisäisiä ongelmiani.
Lisäksi pelottaa, että mitä jos mies kuvittelee tai pelkää minun painelevan vieraisiin jos olen hypomaaninen? Vaikka olen kyllä vakuuttanut, etten ikinä ole ketään pettänyt, enkä petä. Yleinen mielipide tuntuu vaan olevan se, ettei bipoihin voi luottaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Melkein samoilla sanoilla ex puhdistautui ja minä uskoin.Eipä tarvinu kauan uskoa.
Voi olla että teitä on erilaisia.Itse en siihen valitettavasti usko.
Se on miehes asia mitä uskoo ja siihen ei voi muut vaikuttaa kuin sinä itse.
Uskon, että mies minuun luottaa... Eikä tuollaisia edes epäile. Ainoa mikä saa Minut pelkäämään mitä hän ajattelee, ovat sinunlaisesi nettikirjoittajat.
Uskon ja toivon hänen olevan sen verran fiksu, ettei tällaisia noteeraa netistä.
Miksi pelkäät jos kerroin niinkuin minulle kävi.Luuletko että oli helppoa?
Mitäpäs luulet ihmisestä tuntuvan kun kaikki mihin olit uskonut revitään pois.
Luulet miehesi näitä lukevan?Antaahan hän tekee päätöksensä itse eikä me nettikirjoittajat kuten sinä ja minä.
Ei millään pahalla mutta kommenttisi kävi silmille kuin väärä raha.
Toi on surullista, jos mies pelkää ja epäilee sun menevän vieraisiin hypomaniassa. Kyllä mä väitän, että ihminen joka tahtoo käydä vieraissa, pettää miestään, johtuu kyllä jostain muusta asiasta kuin hypomaniasta. Ei ole diagnoosiriippuvainen tuo pettäminen.
Kerro miehelle, ettei sun psyykkinen hyvinvointi ole hänen rakkaudesta riippuvaista. Se on hirveän ahdistavaa, jos toinen luulee "rakastavansa" terveeksi.
Toi yleistäminen, että bipoihin ei voi luottaa on yhtä pätevä kuin, että suunnilleen joka toisen exä on narsisti... Tunnen montakin aivan luotettavaa bipoa ja sairaus on heillä hyvässä hoitotasapainossa. Lähes normaalia elämää pystyvät elämään.
Muutenkin on aika naurettavaa yleistää et bipot pettää. Nykyisin kun ihmiset pettää muutenki aivan älyttömästi. Ei se ole mitenkään bipojen juttu. Bipoista löytyy niin uskollisia ku pettäjiäkin. Monilla se pettäminen johtuu varmaan yliseksuaalisuudesta. Se on vain yksi bipon oireista jota ei edes kaikilla ole. Ite oon 2 tyypin bipo enkä petä. Eksä oli 1 tyypin bipo eikä pettäny meidän suhteessa. Oli kyllä ihastunu toisiin naisiin aina välillä mut ei pettänyt fyysisesti. Kyllä meitä luotettavia bipoja löytyy. Ei voi yleistää tolla tavalla että kaikki ollaan pettäjiä ja kusipäitä. Itse en käytä alkoholia enkä juokse baareissa. Oon koti-ihminen. Mulla on oma pieni kaveripiiri jonka kanssa oon tekemisissä. Vähän vaikeeta ois ees pettää ku ei missään just käy eikä oo tuntemattomien kanssa tekemisissä.
Eläpä muitten mielipiteistä murehdi. Näyttäis, että sulla ihan hyvä tilanne. Jos olet miehellesi avoimesti kertonut mikä vaivaa ja mitä voi olla luvassa, ymmärrät mistä ns. tuntemuksesi johtuvat, etkä ala niistä miestäsi syyttelemään, niin en näe, että mitään ongelmaa on olemassa. Ongelmat alkavat salailusta, valehtelusta, syyttelystä ja todellisuudentajun pettämisestä. Muista myös, että käytöksestäsi olet vastuussa, ihan siinä missä kuka tahansa toinenkin aikuinen ihminen. Mikään diagnoosi ei sinua ihmisenä määritä, vaan se kuinka toimit ja käyttäydyt.
Manipulointi on taitolaji.Aloittaja tietää varmaan sen oikein hyvin koska tuollaisen avauksen tekaisi. Tiedätkös; ihmiset yleensä eroittaa rehellisyyden ja epärehellisyyden aika pian toisistaan. Ilmeisesti eksäsi ovat myös sen ajoissa nähneet.
Yeah. Mun bipomieheni exä ei ole vieläkään jättänyt meitä rauhaan vaikka mieheni ja exvaimonsa erosta on kulunut jo 6 vuotta! Mä jouduin vaihtamaan puhelinnumeroni kun kyllästyin kyuntelemaan sen tilityksiä ja "varoituksia". Ei mennyt sen muijan jakeluun et syy heidän eroonsa EI ollut mieheni sairaus, vaan hänen sairas läheisriippuvuutensa. Ei kukaan -tervekään- ihminen kestä sitä kun toinen ripustautuu täysin puolisoonsa. Pitää olla oma elämä!!! Eikä kukaan terve roiku entisessä suhteessaan vuositolkulla! Mun mies on sitoutunut hoitoonsa, ottaa lääkkeensä, käy terapias eikä käytä alkoholia niin kuin en käytä mäkään. Käy sääliks miehen exää kun se on jumittunut menneisyyteensä. Menis hoitoon.
Biplaariseen oireyhtymään liittyy selvä pettämisen suorittaminen ja sen on fakta.
Jo ei petä on ylilääkitty sompi tai diaknoos väärä.
Siisi yliseksuaalinen käytös maniassa ja sen jälkeen syvä itsetuhoinen masennuksessa. VALITETTAVASTI!
Jos taas se ylilääkitty väärin diagnosoitu vastaa niin sorry vaan.
Yliseksuaalisuuden voi purkaa monella tapaa, pettämättä kumppaniaan. Jos kumppani ei jaksa tikata kuin orava, niin aina voi hakata hanskaan, ahmia aikuisviihdettä tai hakea libidon tappavaa lääkitystä.
Kaikilla ei oo yliseksuaalisuutta. Sä tuskin tunnet kovin montaa bipoa et voisit noin väittää et kaikki pettää. Mahdotonta. Kaikki saman kastin ihmiset ei ole samanlaisia eikä oireet ole kaikilla samanlaiset. Ota selvää asioista.
Itse oon kelannut, että yliseksuaalisen bipon kanssa eläjän kannattaisi vain hyväksyä toisen seksuaalinen holtittomuus ja antaa lupa kanssa käydä vieraissa, niin ei tarvitsi stressata siitä tai sitten lähteä meneen. Kaikki pääsisivät helpommalla.
EI SE OLE NIIN HELPPOA, koska bipo pitää puolisoaan luotettuna Äiti Teresana tai mikä lie se miehinen vastine..
JOTEN LÄHDE VETÄÄ JOS VIELÄ PÄÄSET MINÄ EN TIENNYT EIKÄ SIIHEN AIKAAN TIEDETTY KYSEISESTÄ SAIRAUDESTA.
Jostain voisi hakea korvauksia kun on joutunut Maanisdepressivisen ihmisen tuhoamaksi, jostain voisi, mutta mistä ?