Morjesta tapasin vallan ihanan ja täydellisen naisen joka sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Koko yhdessä olon aika vannoi rakkauttaan minulle, ja kuinka minä olin muuttanut hänen elämänsä paremmaksi kuin koskaan. Hän oli todella täydellinen tyttöystävä ja suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta ja perhettä. Hän asui englannissa ja sitten vajaa puolivuotta reissasin sinne aina joka toinen viikko. Tämän jälkeen hän halusi muuttaa luokseni suomeen. Meillä oli todella ihanaa yhdessä minä tein täällä suomessa kaikkeni hänen eteen ja todella tarkoitan kaikkeni sekä elätin häntä täällä puoli vuotta. Elämä oli ihanaa ja olin niin onnellinen koska olin vihdoin löytänyt elämäni naisen ja rakkauden ja hän tunsi samoin ja kertoi sen minulle myös usein. Tämän jälkeen hän kertoi että, on alkanut hieman masentua. Yritin auttaa häntä kaikin tavoin ja yritin löytää kaikkea mahdollista tietoa tästä sairaudesta. Asiat menivät kuitenkin niin että, päätettiin että, hänen on parempi lähteä takaisin englantiin hoitoihin ja minä muutan sitten perässä kun saan suomessa asunnon myytyä jne. Suunniteltiin että, aloitetaan sitten yhteinen tulevaisuus siellä ja hän pyysi minua että, mentäisiinkö kihloihin kun hän voi paremmin ja sitten naimisiin. Toiveet oli korkealla ja olin todella iloinen tulevaisuudesta ja yhteisestä elämästä. Mutta sitten kaikki muuttui 6 päivää hänen englantiin menonsa jälkeen hän soitti minulle että, oli saanut tarpeekseen ja että, se oli tässä nyt. Ei suostunut puhumaan ei tapaamaan ja käänsi perheensä ja kaikki kaverinsa minua vastaan. Hän ja hänen perheensä kertoi minulle että, minä olin pilannut hänen elämänsä ja minulla ei ole enää mitään asiaa hänen luokseen. Täydellinen käännös ei välittänyt miltä minusta tuntuu sanoi vaan että, hän voi nyt huonosti jätä minut rauhaan ja sulki minut täysin pois elämästään. Kyllä tälläinen pistää oman elämän niin sekaisin, kun matto vedetään täysin jalkojen alta, että ei oikeen tiedä miten tästä jatkaa eteen päin. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Bibon poikaystävä.
pettynyt 85
4180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla oli juuri tollaista, se lopetusisku tuli täysin pusikoista. Jos olet perehtynyt sairauteen niin huomaat että tälläiset nopeat mielenmuutokset kuuluvat kuvioon. Minun neuvoni sinulle on seuraava, lue sairaudesta enemmän, kaiken mitä saat siitä vaan kiinni. Näilläkin sivuistoilla on paljon hyvää materiaalia, niin entisten siippojen kirjoittamina kuin niiden jotka sairautta kantavat.
tuttu juttu: mut jätettiin sillä tavalla että sanottiin että se loppu nyt.- Ilman selityksiä, jne.- Siinä haukoin henkeäni..vähän aikaa...- Lue tämän palstan kirjoituksia: löydät samanlaisia lopetuksia lähes jokaisesta biposuhteesta.
Joskus se äkisti lopetettu suhde on parempi kummankin osapuolen kannalta. Jopa bipo voi haluta säästää läheisen siltä tuskalta, minkä kanssa itse elää loppuelämänsä. Se on kurjaa, jos täytyy ruveta etsimään syyllisiä tai syitä puolisosta... Niitä ei ole. Ei bipot ole julmia, se toiminta voi vain siltä näyttää...
Kannattaa pitää huoli omasta jaksamisesta, eikä varsinkaan pidä lähteä hoitamaan sitä bipopuolisoa. Se tuhoaa viimeistään kaiken parisuhteesta.
Jaksamisia.
Mikään rakkaus ei paranna mielensairautta, se on niin totta. Vaikka hyviä jaksoja on paljon, ja ne on niin ihania jaksoja, niin useesti se voinnin huononeminen tulee jossain vaiheessa. Siihen on vaikee varautua juuri millään konstilla. Olen samaa mieltä että Bipot eivät ole automaattisesti kaikki pahoja, vaan sairaus saa ihmisen tekemään asioita.