Miten tämä syysmasennus on taas alkamassa...Mieli matalalla ja toivoisi, että loppuisi koko homma. Aina sama juttu. On kirkasvalolamput, käyn ulkoilemassa, en käytä liikaa alkoholia ja yritän syödä hyvin. Silti sitä laahustaa niinkuin kaikki maailman murheet olisivat kasautuneet päälle.
Itkettää vaan koko ajan...
Mitä tehdä..
15407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yritä päästä selville mikä sen murheen aiheuttaa, kun saat ajatuksen siitä mistä se tulee, niin lähtee melkein heti pois kun ymmärrät mistä se tulee.
Se on aivokemiallinen juttu, että ihminen saa tietyt geenit...
Pohjimmainen tunne on, että kukaan ei välitä ja olen vain esine. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta, jos ei ole mitään suorittamista tms. ja sitten kun jos ei onnistu, niin tuntuu, että koko itsetunto on hajalla.
Itekin joskus nuorempana aina masennuin syksyisin ja inhosin ihan kaikkea mikä liittyi syksyyn. Itkin vaan peiton alla ja halusin kuolla. Nyt olen yrittänyt löytää positiivisia asioita syksystä.
ettei se liity varsinaisesti vuodenaikaan, vaan siihen, että tavallaan jokin etappi on saavutettu ja putoat eräänlaiseen tyhjiöön. Kaikki tapahtuu ennen syksyä.
Se on totta, että jos esim. tekee jonkun projektin, niin sen jälkeen ihmiselle tulee masennus, kun on tavallaan taas tyhjän päällä, väsyttää ja pitää ladata akkuja. Minulla ei ole sitä ongelmaa, että olen tehnyt tällaista tasaisen tappavaa työprojektia päivästä toiseen. Kesäloma meni sairastellessa jne.
Ymmärrän hyvin....tiedän tunteen. Ruska on kiva ja se, että saa pukeutua lämpimiin vaatteisiin ja käpertyä kotiin.
No höh... itsellä virtaa riittää enemmän aina syksyllä ja talvella...
valoa pimeään
aurinkoloma antaa potkua syksyyn ja talveen..jos ei mahdollista, niin kandee tehdä duunia oman mielensä kanssa, esim. kieltää itseänsä vajoamasta siihen alakuloon, kuullostaa hankalalta, mutta tuloksia tulee aika nopeasti, ja tuntuu hienolta huomata, että omaan mielialaansa voi vaikuttaa..
Hyväksy itsesi. Me ollaan niin erilaisia, ja koetaan asiat niin eri lailla. Ei tänne olla suremaan tultu, ja katumustakin kannattaa harjoittaa vain hetki ja lopettaa sen jälkeen vatvominen.
Lohduttaudu sillä, että vaikka asiat näyttäisivät nyt tältä, se ei ole pysyvä olotila, vaan muuttuu ajan myötä. Aika muuttuu, asiat muuttuvat, sinä muutut. Kaikki menee menojaan ja sinä voit vain ihastellen ihmetellä muutosta.
http://www.youtube.com/watch?v=vUp2YnsTSmQ
Voi kiitos. Oli kivasti kirjoitettu. Kyllä tilanne muuttuu vielä parempaan suuntaan. Haluaisin rutistaa kaikki surut ja huolet pieneksi mytyksi ja avata ikkunan ja puhaltaa ne tuuleen. Niin taidan tehdäkin viikonloppuna.
MUTTA niin, tuli yksi idea mieleen, joka varmasti piristäisi: muuttaa vaikka vain vuodeksi asumaan täysin eri paikkaan, silloin on kaikki paikat uusia, eivätkä vanhat tutut paikat enää masennakaan, koska on uusia juttuja niin paljon.
toimii, itse halusin kunnolla eroon entisestä, ja vaihdoin paikkakuntaa, pari vuotta asunut uudessa paikassa, eikä masiksesta tietoakaan enään.
Minulla on myös käynyt juuri noin, asuinpaikka vaihtui 115 km lännemmäksi ja se on vaikuttanut kaikin puolin hyvin. Olen kuin uusi ihminen! Lähdin pois etelän ruuhkista ja stressistä. Sinne ei jäänyt kuin neljä ihmistä, joita kaipaan. Onneksi näen heitä silloin tällöin...
Suosittelen!!
Tulee vähän muuta ajateltavaa silloin, joka piristää hyvin.... juttelimme jotain tympeitä, mutta hymähdellen välillä, joku 20-vuotta ajanut rekkaa, kuski, puhuimme että miten tympeää on jos ei ole mitään järkevää tekemistä, että miten sellainen on tylsää... kuin teroittamaton lyijykynä.
Mutta sain hänenkin naamalleen hymyn siinä kun juttusimme.