Olen mies 27-v. Isäni on narsisti alkoholisti, ollut aina jo kun olin pieni. Oma itsetuntoni on täysin murskattu, nyt vasta alkaa vähän korjaantumaan, psyykkiset ongelmat ovat jääneet saa nähdä poistuvatko koskaan. Nyt vasta ymmärrän mistä ne pohjimmiltansa kaikki varmasti johtuvat. En itse enää asu saman katon alla, mutta tuo paska äitiäni ja koiraa. Alistaa tahtoonsa, koiraa lähinnä härnää, vetää hännästä, opettaa ristiriitaisia komentoja tarttuu niskasta ja niivittää, todennäköisestiettä saisi puremaan ja lopetettua, koira vihaa ja murisee kun on läsnä ja siitä ei pidä. Äitiä nälvii, haukkuu, vähättelee, juopottelee, sikailee ja kiristää. Välillä hänkin hajalla ja verenpaineet huipussa, oma tahto häneltä riistetty kokonaan. Isääni pitäisi kehua ja ylistää. Nytkin heräsin yöllä painajaisineen kovaan raivon tunteeseen tuota ukkoa kohtaan. Mitä tuollaiselle mahtaa? Hoitoon pitäisi laittaa mutta ei taida onnistua kovin helpolla, eikä kukaan uskalla laittaakaan. Ei ole enää ihan nuori reilu 60. Onneksi ei elä paska kauaa, tuntuu väärältä antaa äidin ja koiran kärsiä siinä helvetissä, molemmat ovat hyviä luonteeltaan.
Apua, mitä teen narsku isälleni?
Sairastunut
3117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun et asu enää "saman katon alla", niin voit pitää välimatkaa, juuri niin paljon, kun tarpeesi vaatii. Äitisi olemiseen on hankalampi puuttua. Se on itse asiassa, hänen oma valinta. Voi kuulostaa sinusta pahalta nyt. Mutta hän voi aina erota isästäsi ja lähteä koiran kanssa pois sieltä yhteisestä kodista. Koska tilanne ei tule muuttumaan koskaan paremmaksi, narsisti-isäsi puolelta.
Keskustele äitisi kanssa asioista. Jos hän päättää muuttaa "toisen katon alle". Auta häntä saamaan asunto ja tue muutenkin häntä. Koska iänmyötä narsismi vain pahenee. Ja kun kuvassa on vielä mukana alkoholi. Niin narsistin edesottamukset saattavat olla todella rankkoja.
Nimittäin, kun te olette yhteydessä "narsistiin". Tavallaan annatte silloin suostumuksen, hänen käytökselleen. Teidän on itse vedettävä rajat tähän toimintaan. Tämä narsistivanhemmuus on nimittäin elinikäinenprojekti. Mutta avioliitto narsistin kanssa on aina purettavissa, jos ihmisen hyvinvointi sitä vaatii.
Hienoa kun kirjoitit,hienoa kun vihastuit.Siihen on aihetta.Yhdyn edelliseen kommenttiin. Ole äitisi tukena, jospa hän ymmärtäisi lähteä kun saa kannustusta.
Ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa kärsi tai pakene.Jälkimmäinen on parempi,uusi elämä alkaa. Narsistinen ei muutu.Rohkeutta!
Totta, kärsi tai pakene :) Näinhän se on. Ja kun meillä ei ole kuin yksi elämä elettävänä. Eikö sen tulisi olla mahdollisimman onnellinen.