Lestadiolaisen Sipilän kanta tähän:

1991–1992 Kauko Juhantalo toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Esko Ahon hallituksessa, missä hän joutui SKOP-ryhmän kriisin vuoksi tekemisiin myös ryhmän suurimman yksittäisen riskikeskittymän, metalliteollisuuskonserni Tampellan rahoitusvaikeuksien kanssa. SKOP:n johtaja Christopher Wegelius oli tullut pyytämään valtion tukea Tampellan pelastamiseksi. Wegelius esitti muistelmissaan, että Kauko Juhantalo oli ministerin ominaisuudessa pyrkinyt yhdistämään Tampellan pelastamiseen tarvittavan valtion rahoitusratkaisun omien yhtiöidensä mahdolliseen rahoitukseen säästöpankkiryhmästä nimittäen tätä koplaamiseksi.

Seurauksena oli paljon julkisuutta saanut oikeudenkäynti valtakunnanoikeudessa, joka kokoontui Säätytalossa. Syyttäjänä toimi eduskunnan oikeusasiamies Jacob Söderman.

Wegeliuksen todistuksen perusteella ja aihetodistein päädyttiin tuomitsemaan Juhantalo ehdolliseen vankeuteen lahjusten ehdottamisesta.[1]

Tuomiosta äänestettiin. Enemmistön muodostivat Olavi Heinonen, Antti Suviranta, Kaarlo L. Ståhlberg, Veikko Hämäläinen, Kaarina Suonio, Mikko Jokela, Bengt Broms, Sakari Knuuttila ja Carl-Olaf Homén. Juhantalo tuomittiin yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen. Vesa Majamaa ja Esko Kilpeläinen olisivat tuominneet kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Edward Andersson olisi hylännyt toisen syytekohdan ja tuominnut toisesta vain kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.[2]

Juhantalo erosi kauppa- ja teollisuusministerin tehtävästä heinäkuussa 1992[3], ja hänen seuraajakseen nimitettiin Seppo Kääriäinen, jota ennen tehtävää hoiti Pekka Tuomisto.selvennä Juhantalon yrityksiä meni konkurssiin marraskuussa 1992.

Juhantalo ilmoitti oikeudenkäynnin päätyttyä, ettei hän aio itse erota eduskunnasta. Pääministeri Esko Aho ei vaatinut Juhantalon eroa, vaan jätti asian tämän omaan harkintaan. Marraskuun alussa Suomen Kristillisen Liiton kansanedustaja Eeva-Liisa Moilanen teki aloitteen Juhantalon erottamiseksi, ja aloitetta asettuivat ensimmäisinä tukemaan kansanedustajat Arja Alho (SDP), Tuulikki Ukkola (LKP) ja Päivi Varpasuo (Kok.). Joulukuun alussa Juhantalo erotettiin eduskunnasta äänin 134–41. Kyseessä oli ensimmäinen tällainen tapaus vuodelta 1969 olleen valtiopäiväjärjestyksen voimassaoloaikana. Juhantalon tilalle eduskuntaan nousi varasijalta aiemminkin kansanedustajana toiminut emäntä Saimi Ääri. Lisäksi kuusi kansanedustajaa pyysi eduskunnan perustuslakivaliokuntaa selvittämään oikeuskansleri Jorma S. Aallon toiminnan Juhantaloa koskeneessa prosessissa. Aalto oli katsonut esitutkinnan valmistuttua antamassaan lausunnossa, ettei hän aikonut nostaa syytettä Juhantaloa vastaan, koska tämä ei ollut hänen mielestään toiminut ”selvästi lainvastaisesti”, vaan ainoastaan ”varomattomasti, sopimattomasti ja moitittavasti”. Perustuslakivaliokunta antoi Aallolle huomautuksen, mutta ei pitänyt aiheellisena asettaa Aaltoa syytteeseen valtakunnanoikeudessa.[4]

Tammikuussa 1994 Juhantalo erotettiin myös Suomen Asianajajaliitosta.