järki ja tunteet

Kylhä mie sen tiiän, et siun syvän haastaa Jumalall.Herra varjelee meijä elämää, vaikk ei myö ain tiijetäkkää, miss täss ollaa oikei menoss.Meijä pittää asettuu lähimmäiste suojaks ja puolustaa heit sillokii, vaik myö jouvutaa luopumaa omist oikeuksist. Nii mie sovaskin tein. Mie puolustin Suomee,lähimmäissiin ja rakkaimpaint..emmie itestäin niin lukkuu pitänny. Sain kuitenkin siunauksen, vaik ku mie tulin Jatkosodast ja istuin Lappeenrannan asemal masentuneen olosen.Miks mie oon niin alla päin, kyselövät toiset asemal.Mie sanoin jot, hävettää niin mennä elävänä kotihin..sano Tikkakosken mannekiini..hihih! ; )

Minäkin tunne ihminen kyllä olen. Ja tunteita on. Mutta aikusena teen päätökset järjellä. Kun yritän tunteilla niin toinen repii minut kappaleiksi. Vastuu lähimmäisistä pitää järjen minulla jotensakki. Siksi luovuin toivosta rakkauteni kohteeseen. En tunteilla vaan järjellä kyllästyin odottamaan kun toinen aikansa pilkkasi. Ei pahalla mutta näin on.

Uskomise päälle voip rakentaa sitt järell ja rakkauvell sellast maalimaa, miss kaikkie ois hyvä ellää.Ku mie haavotuin Jatkosovan loppurähinöis, miult kysyttiin ja haasteltiin, et eiks tuo tee kipiää ku saap luodin lapaluihin, mie haastoin jot "kyl se vähän nauraessa sattuu"..hihih! Muista pittää huumori elämässäis, nauru kyynelten ja tuskan läpi.Huumoril pärjää ain. ; )