En varmastikaan ole ensimmäinen joka tästä varoittelee, mutta jos aloitat mielialalääkkeiden, neuroleptien tms. käytön, niin alkoholin käyttö kannattaa jättää pois jo ainakin kahdesta syystä:
1. Yhteisvaikutukset - moni menee vähintään psykoottiseksi, krapulat pahenevat.
2. Jos mielialalääkkeesi aiheuttaa ongelmia, syytetään näistä kuitenkin ensisijaisesti alkoholia, tai mitä tahansa mikä olisi saattanut ongelmia aiheuttaa. Et saa siis korvauksia luultavasti vaan sen sijaan syytökset niskaasi. Myös kannabis kuuluu saman ongelman piiriin, jopa kahvin saatetaan väittää muuttaneen vaikutustapaansa kohdallasi. Lääkkeiden ei haluta koskaan aiheuttavan ongelmia, vaan aina yritettään keksiä jokin muu syy. Tästä syystä ei yhteenvetona siis kannata käyttää mitään psykoaktiivista mielialalääkkeen kanssa, ehkei edes kamomillateetä.
1. Yhteisvaikutukset - moni menee vähintään psykoottiseksi, krapulat pahenevat.
2. Jos mielialalääkkeesi aiheuttaa ongelmia, syytetään näistä kuitenkin ensisijaisesti alkoholia, tai mitä tahansa mikä olisi saattanut ongelmia aiheuttaa. Et saa siis korvauksia luultavasti vaan sen sijaan syytökset niskaasi. Myös kannabis kuuluu saman ongelman piiriin, jopa kahvin saatetaan väittää muuttaneen vaikutustapaansa kohdallasi. Lääkkeiden ei haluta koskaan aiheuttavan ongelmia, vaan aina yritettään keksiä jokin muu syy. Tästä syystä ei yhteenvetona siis kannata käyttää mitään psykoaktiivista mielialalääkkeen kanssa, ehkei edes kamomillateetä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Paska puhetta.
Lääkärit varoittelee mahdollisista sivuvaikutuksista, ja myös apteekissa kerrotaan jotakin. Lääkkeiden mukana olevissa käyttöohjeissa on aina pitkä lista sivuvaikutuksista.
Joten älä tuu tänne valitteleen ettet tiennyt että käyttämistäsi lääkkeistä voi tulla jotain sivuvaikutuksia.
Silloin kun itse lääkkeitä söin, ei mitään ollut tietyistä sivuvaikutuksista mainittu, ei lääkärin eikä selosteen taholta. Kyllähän lääkkeisä on vieläkin sivuvaikutuksia joita ei tunneta yleisesti ja mistä ei varoiteta. Lisäksi uskon näkemääni perustaen että vakavien sivuvaikutuksien runsautta reippaasti vähätellään. Juuri mahd sen johdosta että niin usein voidaan väittää sen johtuvan jostain muusta tekijästä.
Ja mitä terveydenhuollon henkilökuntaan vielä tulee, niin siellä vasta näitä haittavaikutuksia vähätelläänkin: "Haittavaikutukset ovat usein lieviä ja erityisen harvinaisia. Osaa tuskin edes on olemassa, vaan ovat siellä vain sen johdosta, että lääkeyhtiöiden on näin varauduttava mahdollisiin syytteisiin. Toisinaan kun on mahdollista että syyseuraussuhde virheellisesti "osoitetaan" lääkkeestä johtuvaksi". Lääketeollisuus koulutuksillaan pitää huolen että tämän kaltaista tekstiä saattaa hyvinkin hoitohenkilökunnalta tulla. En väitä etteikö valveutuneitakin yksilöitä mahtuisi ammattikuntiin, mutta potilas voi tältä osin vain luottaa onneensa.
Potilaita painostetaan lääkkeiden syöntiin erilaisin tavoin. Usein myös ainoa vaihtoehto hoidon saamiseksi ollut, esim. kela näyttänyt tässä kyntensä. Näistä on myös uutisoitu laajasti mediassa viime vuosina. Vasta hesarissa julkaistiin tutkimus jossa vesitettiin ajatus siitä että potilaat itse haluaisivat lääkehoitoa ja että siitä johtuisi niiden käytön laajuus. En väitä että näistä lääkkeistä pelkästään haittaa olisi, mutta kyllä nämäkin kylmät faktat tulisi huomioida ja tunnustaa.
Ja otetaan nyt vielä esille se kuinka onnetonta on, että niin usean mahdollisesti hyvinkin hedelmällisen hoitomuodon tutkimus/hoitomuoto on historiamme aikana, nykyisinkin, estetty ---> ei kun vain kannata taloudellisesti.
Erittäin hyvin ja todenmukaisesti analysoitu nimimerkki "Kokenut_". Psykiatrinen käsittely perustuu valheisiin, uhkailuun, pakottamiseen ja kiihkomaiseen valheellisten ja vaarallisten uskomusten toistoon ja levittämiseen ihmisille.
Kemiallinen epätasapaino on yhtä tosi kuin myytti pohjoisnavalla tai Rovaniemellä asuvasta joulupukista. Älkää tulko huijatuksi vaan avatkaa silmänne totuudelle ennen kuin te tai läheisenne vammautuvat psykiatrien vastuuttomista toimintatapojen seurauksena.
Perustele väitteesi, jonka mukaan aivojen kemiallinen epätasapaino ei aiheuttaisi psyykenongelmia mm. kroonista masennusta? Löytyykö linkkejä tieteellisiin tutkimuksiin?
Eikö sulla aiheen puolustajana/väitteen esittäjänä ole todistusvelvollisuus? Hyviin käytöstapoihin kuuluu.
Minun kokemukseni:
- masennuslääkkeistä (joita sain 3 erilaista samaan aikaan) sain virtaa niin, että meni jo maanisuuden puolelle.. vika ei ollut lääktiyksessä vaan olin sairastunut bipolaaritautiin, johon sain neuroleptit ja tasaavat
- neuroleptit ja tasaavat tekivät minusta zombin, dementikon jonka ainoa ajatus päässä oli itsemurha ja perhesurma
Kukaan koskaan myöntänyt missään, että lääkkeet sotkivat pääni. Minulle kerrottin että olen sairastunut loppuiäksi vakavaan tautiin nimeltä bipolaari, johon ON SYÖTÄVÄ loppuikä lääkkeitä.
Kun lopetin kaikki lääkkeet ihan omalla luvalla sain järkeni ja ajatukseni takaisin, en voinut kuin itkeä muutamat kuukaudet, sillä ymmärräsin kristallinkirkkaasti, että lääkkeet joita minulle pakkosyötettiin ovat sotkeneet aivokemiani ja käytökseni.
Kotona lepäsin vuoden lääkkeitten syömisen jälkeen ja lähdin töihin kaikkien mielenterveysammattilaisten ihmeeksi.
Nyt olen töissä ollut reilun vuoden, pitkät työmatkat ja kiireinen vaativa asiantuntija työ. Ei ole mennyt överiksi, aivan normaalia perhe-elämää olen elänyt.
Se mikä ajassa on kauheaa on tämä lääkeyhtiöiden rummutus mielensairauksista, masennuksista ja ennenkaikkea niiden lääkitseminen.
Tämä kummallinen ajattelumalli lääkkeineen ihmiset sairastuttaa. No, se kuka haluaa lääkkeitä syödä ja uskotella itselleen niiden auttavan sen tehköön, mutta minulle ei kukaan enää syötä mitään lääkkeitä.
Minä otin elämän hallintaani.
Kirjoitat asiaa. Tilanne on valitettavasti juuri näin huono. Nykyinen mielenterveysongelmien käypähoitosuositus sairastuttaa ja vahingoittaa ihmisiä runsain mitoin enemmän kuin auttaa.
Valheita, petoksia, henkisiä ja fyysisiä pahoinpitelyä, siitä on moderni psykiatrinen hoito tehty.
Itsekin otin elämäni haltuun, Luin itsehoitokirjallisuutta ja hain masennuslääkereseptin. Olo on nyt ihan ok.
Masennus tuntui niin pahalta, että ennen kaikkea olin kiinnostunut konkreettisista ratkaisuista. Ei voisi vähempää kiinnostaa kaikenmaailman filosofit, jotka selittävät että lääkkeiden käyttö on jostain ihmeellisestä filosofisesta vinkkelistä väärin.
no hölmömpiki sanois että se on varmasti sulle väärin sitten, että elämä on muutaku voitto ja silleen :P muttei toki kaikille- suru iski nuorelle psykillekin :(
Outoa ettei kukaan myönnä, jotta se sairaus, johon lääkkeet alunperin määrättiin, vaikuttaisi mitenkään olotilaan. Kaikki on aina vain lääkkeiden syytä. Tuskin olisitte ilman lääkkeitä täällä niitä haukkumassa. Ootteko aatelleet tuollaista mahkua?
Ymmärrän ajatuksesi, mutta luulen, että et ole perehtynyt masennuslääkkeiden vaikutuksiin tai käyttöön liittyviin uskomuksiin, joilla niiden hyötyjä perustellaan käyttäjille. Ja muuten mitään sairautta, jota masennuslääkkeillä voitaisiin hoitaa, saatika parantaa ei ole olemassakaan. Joku on voinut tuntea hyötyvänsä masennuslääkkeestä, en sitä väitä vastaan, mutta valtaosa vetää niitä aivan turhaa ja aiheuttaa ymmärtämättään itselleen suurempia vammoja kuin alkuperäiset masennushuolet, jopa loppuelämäkseen. Masennuslääkkeiden tiedetään olevan erittäin haitallisia.
"Ja muuten mitään sairautta, jota masennuslääkkeillä voitaisiin hoitaa, saatika parantaa ei ole olemassakaan."
Tässä olet väärässä, sellaista sairautta/häiriötilaa kuin OCD voidaan helpottaa fluoksetiinilla. Samainen lääke tehoaa myös syömishäiriöön, mm. BEDiin ja bulimiaan. Näissä sairauksissa/häiriöissä käytetään lääkettä tavallista suurempina annoksina. Mitään sivuvaikutuksia ei ole ollut.
"Ja muuten mitään sairautta, jota masennuslääkkeillä voitaisiin hoitaa, saatika parantaa ei ole olemassakaan"
Ja miksi ihmeessä henkilöt päätyvät lääkärin vastaanotolle saamaan reseptin jos heillä ei mitään oikeaa ongelmaa ole?
"Ja miksi ihmeessä henkilöt päätyvät lääkärin vastaanotolle saamaan reseptin jos heillä ei mitään oikeaa ongelmaa ole?"
Ihmiset elävät psykiatrian ja lääketeollisuuden yhdessä syöttämässä harhaluulossa, että mielenterveysongelmat ja elämän tuoman pahanmielen voisi korjata nappeja ottamalla. Varmasti on ihmisillä erilaisia ongelmia elämässään, mutta psykoaktiivisten aineiden, kuten alkoholin kittaaminen tai mielialalääkkeiden nappailu eivät todellista ja pysyvää apua ja muutosta huoliin tuo.
Saadaanhan lääkkeillä tuloksiakin aikaan. Sääli vaan että ne on yleensä enemmän tasaavia kuin varsinaisesti "parantavia". Ei ihan sama kuin flunssaa hoitaessa. Ja se suurin haaste samalla on sen oikean tai itselle sopivimman lääkkeen löytämisessä. Ehtiihän siinä jo useammalle tulla sellainen olo kuin olisi lääketeollisuuden koekaniinina.
Harmi ettei meillä psykiatrisessa terveydenhuollossa olla niin kehittyneitä neurobiologian osalta, että aina vastaanotolla vaan skannattaisiin aivokuva ja laitettaisiin täsmälääkkeet matkaan. Lääkkeidenkin pitäisi mennä samalla valovuosia eteenpäin. Noh, ehkä 50vuoden päästä sitten!
Miksi pitäisi mennä sytestä saveen ja ojasta allikkoon eli yhestä pahasta toiseen mokomaan? Jos lopettaa viinanjuonnin niin ei kannata korvata sitä ainakaan (mielen) samennuslääkkeillä. Mollemmitta pärjää varmasti
Itse en pärjää ilman masennuslääkitystäni, joten äläpä jauha paskaa.
Ilman viinaa pärjää kyllä.
Masennuksen hoitoon käytetyillä SSRI- ja NSRI-lääkkeillä on paljon tunnettuja haiitoja, joista voi lukea esim. terveyskirjastota:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00042
Monet kansainväliset tutkimukset arvioivat näistä lääkkeistä johtuvia seksuaalitoimintojen häiriötä esiintyvän huomattavasti useammallakin, jopa noin 60%-70% käyttäjistä. SSRI/SNRI-lääkkeiden aiheuttama seksuaalitoimintojen heikentyminen on havaittu myös terveillä vapaaehtoisilla sekä eläimillä tehdyissä tutkimuksissa.
Lisäksi monissa tutkimuksissa masennuslääkkeiden teho on todettu alunperin oletettua heikommaksi, usein yhtäsuureksi kuin placebon eli lumelääkkeen teho.
Jokainen tietysti itse päättää haluaako masennuslääkitystä käyttää. Joillekin lääke sopii, mutta hyvä olisi että jokaisella potilaalla olisi realistinen käsitys masennuslääkkeiden tehosta ja haitosta enne lääkityksen aloittamista.
Jokainen on yksilö eikä oikeanlaista apua voi löytyä ennen itse lääkkeen kokeilemista. Miksi jauhaa netissä asioista, jotka voi helpoimmin itse testata pitääkö joku esilletuotu tutkimus omalla kohdalla paikkansa vaiko ei.
Mitä saat siitä, että todistele itsellesi päivä toisensa jälkeen ettei masennuslääkkeistä ole mitään hyötyä missään tilanteessa. Yksinkertaisinta olisi jättää syömättä, jokaisen oma valinta.
"Miksi jauhaa netissä asioista, jotka voi helpoimmin itse testata pitääkö joku esilletuotu tutkimus omalla kohdalla paikkansa vaiko ei."
Siksi, että osalle sivuvaikutuksia voi jäädä pysyvästi. Mielialalääkkeen testaus on itsessään jo riski.
Haista vittu ja vedä tutkimukset perseeseesi. Oletko joku helppoheikki joka uskoo kaiken lukemansa.
Hei "lopeta kiihkoilu",
Ei ylläolevassa puheenvuorossa väitetty ettei masennuslääkkeistä ole missään tilanteessa mitään hyötyä. Joillekin on.
Toisaalta se, että useimpien keskivaikeasti tai lievästi masentuneiden vointi paranee ihan yhtä paljon lumelääkkellä kuin masennuslääkkeellä ei tarkoita, että lumelääkkeen teho olisi nolla. Päinvastoin, lumelääkkeellä vointi voi parantua merkittävästi, mutta ilman masennuslääkkeen sivuvaikutuksia. Sama vaikutus masennukseen on muuten todettu tunnin päivittäisellä urheilulla, mutta ihan ymmärrettävästi moni masentunut ei jaksa urheilla.
Ongelmalliseksi masennuslääkkeiden aiheuttamat seksuaalitoimintojen häiriöt tekee se, että lääkkeen lopettamisen jälkeen seksuaalitoiminnot eivät välttämättä toivukaan. Noin puolella on ongelmia libidon tai seksuaalisen suorituskyvyn kanssa vielä 6kk lääkityksen lopettamisen jälkeen, osa näistä toipuu 2-4 vuoden kuluessa, ja osalle häiriö jää pysyväksi. Pysyvän vaurion rski kasvaa käyttöjakson pituuden mukana, mutta vaihtelee yksilöllisesti.
Seksuaalitoimintojen häiriöriskistä on hyvä olla tietoinen, eikä varmasti haittaa jos siitä keskustelee myös elämänkumppaninsa kanssa, niin että asia ei tule yllätyksenä tällekään. Masentuneen parisuhde on yleensä jo muutenkin kovalla koetuksella ja seksielämän hiipuminen ei yleensä paranna tilannetta, varsinkin jos toinen tai molemmat luulevat sen johtuvat suhteesta itsestään, rakkauden tai haluttavuuden loppumisesta jne.
Itse olen joutunut käyttää cipramiliä jo yli 20 vuotta, nykyisin Sepramin nimellä 40 mg iltaisin. On mennyt seksihalut , ei saa orgasmia . Väsyttää , aloitekyky on mennyt ajan saatossa. Kaikki nämä ja sata muuta ongelmaa. Miksikö syön yhä tätä lääkettä, koska lääkärini mukaan olen kroonisesti masentunut . Pelkotiloihin auttaa myös ja ylipäätänsä , että voin edes jotenkin olla olemassa . Pakko on vaan ottaa , koska auttaa edes vähän. No haitoista nuo edellä mainitut on ainakin minulla.
"...lääkärini mukaan olen kroonisesti masentunut."
Useimmat ovat kroonisesti masentunut vain ja ainoastaan mielialalääkkeiden käytön vuoksi. Tällainen aito biologinen krooninen masennus voidaan aikaan saada ainoastaan aivoja vaurioittamalla. Aivojen vaurioituminen voi tapahtua esim. iskusta päävamman muodossa (onnettomuudet, kontaktilajit jne.), kemikaali (huume, lääkeaine, muu myrkky) tai vaikka päähän kohdistuva sähköisku (esim. sähköasentajien tapaturmat). Koska sinulla on käyttöä takana sen verran kauemmin, en osaa neuvoa tai ehdottaa miten lääkityksen kanssa kannattaisi edetä. Oletteko keskustelleet annoksen hitaasta pienentämisestä? Kannattaa ehkä hakea toinen mielipide eri lääkäriltä, jos tämän hetkinen psykiatrisi ei ole kiinnostunut. Tuo aloitekyvyn ja seksuaalisuuden katoaminen kuuluvat yleisiin vaikutuksiin.
Kuinka hoitaisit vaikeaa pakko-oirista häiriötä jota on yritetty hoitaa sekä ilman lääkkkeitä 10 vuotta ja lääkkeillä 15 vuotta, muttei ole päästy mihinkään tuloksiin, henkilö on tavallista älykkäämpi testien mukaan.
"Useimmat ovat kroonisesti masentunut vain ja ainoastaan mielialalääkkeiden käytön vuoksi."
HV.
MIksi kärsin kroonisesta masennuksesta 15 vuotta eli lapsesta lähtien ennenkuin sain siihen apua masennuslääkkeestä, jolloin oireet helpottivat, ihan vähän? Vaikka en ole vieläkään kunnossa en ole yhtä ahdistunut kuin lapsena. Voisiko ikä vaikuttaa asioihin? Miksi lapsia tarvitsee lääkitä kun heidän kehityksensä kaikinpuolin on vielä kesken? Lapsen masennus johtuu aikuisten käytöksestä, jolloin aikuinen on se ketä tulisi hoitaa joko lääkkeillä tai lääkkeittä!