Nastattomissa renkaissahan vaaditaan nykyään energiamerkintä. Voikohan kyseisten tietojen perusteella arvioida kulutuskestävyyttä?
http://www.trafi.fi/turvallisuus/markkinavalvonta/renkaiden_energiamerkinta
Polttoaineenkulutusmerkintä on sikäli selkeä, että mitä paremmin vierii, niin sitä vähemmän co2-päästöjä. Mutta miten kevyesti vierivä rengas toteutetaan? Onko kulutuspinnan kumi pehmeämpää ja nopeasti kuluvaa? Esimerkiksi Hakkapeliitta R kuuluu hyvään B-luokkaan. Pehmeä kitkarengas kuitenkin kuluu nopeasti. Toisaalta jos renkaat korvaa puisilla ja joustamattomilla kärrynpyörillä, niin vierintä paranee entisestään. Eli voisi kuvitella, että kova runko olisi polttoainetaloudellisempi. Mutta löysärunkoiset Michelinit näyttäisivät kuuluvaan siitä huolimatta vain C-luokkaan.
Vesiliirtomerkintä liittyy mahdollisesti - ainakin osittain - kulutuspinnan kovuuteen. Toki urien malli vaikuttaa sekin, mutta käytännössä taitaa vaikuttaa enemmän urasyvyys. Kova kumi ei liene niin pitävä muuten vaan märällä tienpinnalla. Eli voisiko ajatella, että mitä huonommat vesikelin ominaisuudet, niin sitä parempi kulutuskestävyys?
Totta kai myös melu liittyy renkaiden kovuuteen. Mikä lienee rungon osuus? Kenttäkokeiden perusteella löysät Michelinit eivät ole mitkään hiljaisimmat. Eli kulutuspinta lienee melussakin pääroolissa. Hiljaiset renkaat kuluvatkin varmaan nopeammin kuin äänekkäät?
Voidaanko siis tehdä johtopäätös, että mitä "paremmat" merkinnät, niin sitä huonompi kulutuskestävyys? Ja mitä enemmän rengasvalinnalla saadaan co2-säästöä, niin sitä enemmän tulee €-kuluja, koska renkaat joudutaan vaihtamaan useammin... vai olenko pohdinnoillani täysin hakoteillä?
http://www.trafi.fi/turvallisuus/markkinavalvonta/renkaiden_energiamerkinta
Polttoaineenkulutusmerkintä on sikäli selkeä, että mitä paremmin vierii, niin sitä vähemmän co2-päästöjä. Mutta miten kevyesti vierivä rengas toteutetaan? Onko kulutuspinnan kumi pehmeämpää ja nopeasti kuluvaa? Esimerkiksi Hakkapeliitta R kuuluu hyvään B-luokkaan. Pehmeä kitkarengas kuitenkin kuluu nopeasti. Toisaalta jos renkaat korvaa puisilla ja joustamattomilla kärrynpyörillä, niin vierintä paranee entisestään. Eli voisi kuvitella, että kova runko olisi polttoainetaloudellisempi. Mutta löysärunkoiset Michelinit näyttäisivät kuuluvaan siitä huolimatta vain C-luokkaan.
Vesiliirtomerkintä liittyy mahdollisesti - ainakin osittain - kulutuspinnan kovuuteen. Toki urien malli vaikuttaa sekin, mutta käytännössä taitaa vaikuttaa enemmän urasyvyys. Kova kumi ei liene niin pitävä muuten vaan märällä tienpinnalla. Eli voisiko ajatella, että mitä huonommat vesikelin ominaisuudet, niin sitä parempi kulutuskestävyys?
Totta kai myös melu liittyy renkaiden kovuuteen. Mikä lienee rungon osuus? Kenttäkokeiden perusteella löysät Michelinit eivät ole mitkään hiljaisimmat. Eli kulutuspinta lienee melussakin pääroolissa. Hiljaiset renkaat kuluvatkin varmaan nopeammin kuin äänekkäät?
Voidaanko siis tehdä johtopäätös, että mitä "paremmat" merkinnät, niin sitä huonompi kulutuskestävyys? Ja mitä enemmän rengasvalinnalla saadaan co2-säästöä, niin sitä enemmän tulee €-kuluja, koska renkaat joudutaan vaihtamaan useammin... vai olenko pohdinnoillani täysin hakoteillä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No mistä sinä nyt tuon löysärunkoisen Michelinin keksit? Nastarengas ja pohjolan kitka ovat löysärunkoisia (myös Michelinit) ja silti joillakin niillä ajaa satatuhatta kilometriä ja pienellä vierintävastuksella (esim. Hakkapeliitta R).. Kunnon raaserin renkaat (esim. Michelin Pilot Sport) ovat jäykkärunkoiset ja kestävät 30 tkm. Ei siis mitään logiikkaa.
Perinteisesti huono rengas sateella vieri vieri kevyesti. Alhaisemman nopeusluokan rengas kesti paremmin ja vieri kevyemmin kuin korkeamman luokan rengas. Nyt tämäkään ei välttämättä pidä paikkaansa.
Paras kulutuskestävyydeltään (TW800) on Michelin Defender, mutta se on huono vierintävastukseltaan.
Ainut mikä pätee, on se, että mitä enemmän painetta (vähemmän pitoa) sitä kevyemmin rullaa ja kauemmin kestää (ei lämpene kitkan vaikutuksesta).
Leveämpi rengas voi olla pienempi vierintävastukseltaan, mutta lisääntynyt ilmanvastus pilaa ilon.
"No mistä sinä nyt tuon löysärunkoisen Michelinin keksit?"
Tuo huomio on tullut tehtyä ihan vaan irtorenkaita käpistellessä. Micheliinit ovat löysyydessään omaa luokkaansa. Ei se velttorunkoisuus niistä missään nimessä huonoja renkaita tee. Mutta eivät ne ole hiljaisimmasta päästäkään.
Tällä hetkellä alla on siis W-nopeusluokan Primacy HP:t. Kestävät näköjään suunnilleen sen 30000km.
Markkinoille on tullut renkaita esim. Bridgestone Ecopia EP001S AA69dB 195/65-15H 88 ja viimeisimpänä Nokian eLine AA68dB 185/65-15T 92XL , eli alkavat kaikki kolme osa-aluetta olla huippuunsa kehitettyjä, mutta nopeusluokasta joutuu tinkimään ainakin rullaavuuden takia.
Michelinin Energy E-V AA70dB 185/65-15Q 88, eli Renaultin sähköautoihin räätälöity rengas osoittaa selvästi, että nopeusluokasta kannattaa tinkiä vierintävastuksen hyväksi. Voi olla, että tämäkin rengas on rungoltaan veltto, koska sen täytyy olla kevyt ja siitä ehkä korkeahko ohiajomelulukema.
Goodyear ja Dunlop tekevät hiljaisimmat renkaat (ainakin EU-labelin perusteella 66 jas 67 dB). Miten se on toteutettu, en osaa sanoa. Hiljaisuudesta ei ainakaan seuraa hyvä märkäpito tai alhainen vierintävastus, ehkä päinvastoin.
Pitäisi saada vielä kulutuskestävyys TW osaksi pakollista EU-merkintää, niin rengasvalinta helpottuisi. Noita alussa mainittuja Bridgestoneja tutkin irrallaan, mutta en kyllä löytänyt lukemia TW tai max pressure.
vielä tuohon aloituskirjoituksen kysymykseen:
"Voidaanko siis tehdä johtopäätös, että mitä "paremmat" merkinnät, niin sitä huonompi kulutuskestävyys? "
vastaisin, että ei voida. Todennäköisesti €-optimi saavutetaan suhteellisen hyvin kestävillä alhaisen vierintävastuksen renkailla. Polttoaineen kulutuksesta tulevat erot renkaan käyttöaikana voivat olla suurempia kuin rengassarjan hankintahinta, joten ikuisuudesta ei välttämättä ole hyötyä ja vielä kun teknologia kehittyy ja kumi kovettuu, niin mukava on joskus ajaa uusillakin renkailla.
Kyllä se on niinpäin että mitä parempi energiamerkintä ja pienempi vierintävastus, sitä vähemmäs rengas kuluu. Se vierintävastus on kitkaa joka kuluttaa rengasta. Tämän takia esim Michelin Energysaver joka oli ensimmäisiä polttoaineensäästörenkaita on tunnettu kestävyydestään.
Ja hinnastaan.Tuleeko säästöä ollenkaan?
täytyy odotella kulutuskestävyyskommentteja uusista ekorenkaista muiltakin kuin osssssilta, joka saa renkaat kuin renkaat kulumaan 25 tkm:ssä ja maksaa sarjastaan 800€.
Tuo kitka/kuluminen on loogista, mutta talvirenkaiden osalta ristiriitaista. Luulisi, että hyvä kitka ominaisuuksiltaan on huonoa kitkaa rullaavuudessa. Mutta ei, ainakaan lumella ja jäällä. Kuivalla ja sateella pohjolan kitkat ovat huonot, mutta rullaavuudessa ke-kitkoja paremmat. Kaikissa testeissä pohjolan kitkat rullaavat paremmin kuin ke-kitkat.
Lämpötila vaikuttaa vierintävastukseen. Muistelen suuruusluokkana eron nollakelin ja kolmenkymmenen asteen helteen välillä olevan 20% vierintävastuksessa, siis helteellä mennään kevyemmin (vaikka luulisi sitä lämpenemiskitkaa tulevan enemmän). Olisi mielenkiintoista nähdä testi, jossa eri tyyppisten renkaiden vierintävastusta verrattaisiin eri lämpötiloissa. On vaikea tosiaan kuvitella, että Hakkapeliitta R rullaa kevyesti helteellä, koska se kuumuu ja kuluu silmissä.
EU-kulutusmerkintä on yhtenevä testitulosten kanssa kesärenkailla. Talvirenkailla on valtavia eroja. Esim. viimeisessä Teknikens Världin testissä Hakkapeliitta R2 sai kympin ja Michelinin pohjolan kitka vitosen. Joissakin testeissä ne ovat olleet yhtä hyviä arvoiltaan. Ke-kitkoissa erot vasta suuria olivatkin. C-kulutusluokkaan kuuluvat saivat arvosanoja 1-8. Joku mittaa väärin tai lämpötilalla on todella suuri merkitys eri renkaiden välillä.
Vilkaisin uuden Mazda 3:sen renkaita ja näyttivät olevan Toyo Nanoenergy 2:set. Treadwear luku oli 240, eli 35 tkm:n kestoikää vastaava, siis luokkaa surkea. Kuitenkin ne ovat vierintävastukseltaan luokkaa A ja vesiominaisuuksiltaan luokkaa C. Joku lehti niitä testasikin ja totesi Toyon olevan parhaan vierintäominaisuuksiltaan, mutta sateella vaarallisen liukas.
Jos jollain on Nokian eLinet tai Michelinin Energy E-V:t, niin mielellään kuulisin niiden TW-merkinnän, jos se ylipäätään on ilmoitettu. Bridgestonen Ecopia ep001s:ssä TW-merkintää ei ollut.