parempi kuin sata yötä kahlittuna tälle palstalle
yksi fyysinen yö
ja syyllisyys
17386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mieltä
Ei paljon rauhoita kumpikaan. Huomenna saa jotain tehtyä kun ei ole krapulaa.
En tahtoisi noin edetä, mutta selvyyden saaminen hänen tunteistaan, sitä kaipaisin eniten.
IRL
IRL
IRL
ja uuden alku
Fyysisesti kaipaan häntä NYT, oltaisi juteltu sen jälkeen. Jos olisit nyt siinä, en pystyisi puhumaan, haluaisin vaan tuntea sut iholla. En tiedä voisinko tuntea syyllisyyttä, koska en ole koskaan sallinut itselleni muita polkuja. Jos hän haluaa yhtä paljon, kadun vain jos jätän tilaisuuden käyttämättä, niin voimakas ja pitkään jatkunut...saa nyt sanomaan näin. En piittaa seuraamuksista, ja kuitenkin ensisijaisesti toivon, että tämä kaipuu hellittää ja selviän jotenkuten. Me ollaan lisäksi kuin eri maailmasta, silti näen vain hänet.. En olisi halunnut nähdä mitään, enkä ketään, mulla oli elämä. Omasta mielestäni olen yrittänyt keskittyä kaikkeen muuhun kuin häneen, ehkä sellainen tilanne tulee lähiaikoina, etten niin vaan näe häntä, tosin näkemättömyys ei ole poistanut tunteitani, on kuitenkin helpompaa juuri silloin. Nyt nukkumaan, heräsin häntä kaipaamaan, kroppa ei tahdo rauhoittua..
Jatkoa, kappaa nythän onkin aamu.. Kahviiii
Tuo tunne on niin tuttu. Liian tuttu. Se kulkee mukanani kuin varjo, vaikka kuinka yritän potkia sitä sivummalle, se ei lähde. Nauraa vain.
Pari vuotta.. En hae tällä viestillä mitään. Aloittaja en tule koskaan olemaan, enkä palstalla ollut. Moni kirjoitus voisi olla multa, monen mielikuvissani ominut. Mua lähinnä nolottaa, et oon täällä joskus, pyrin pois.. Ja toivon minäkin :-)
Annatko anteeksi myös minulle? En ole saanut päästettyä irti...anteeksi
Mun mielestä on parempi elää ilman syyllisyydentunnetta. Se on kauhea tunne, jos tietää omalla toiminnallaan menettäneensä rakastettunsa ja vielä loukanneensa häntä pahasti. Sellainen syyllisyydentunne saattaa kestää vuosia ja olla hyvinkin kahlehtivaa ja traumaattista itselleenkin, ehkä vielä paljon enemmän kuin sille toiselle. Tämä vain omasta kokemuksestani, voi olla että tarkoitit aloituksessasi jotain ihan muuta.
En ole syyllistynyt vielä mihinkään. Ei ole kauhea tunne. En etsi muita, vain yksi (hän) saisi raiteilta, eikä se mua haittaa pätkääkään, koska sellaista ei luultavasti tapahdu. En ole loukannut ketään, joka minusta välittää. Nyt poistun ja pysyn. On tullut purettua kaikki mikä purettavissa oli.
Mä niin arvasin tän. Siitä paikasta ei jää panokaveri saamatta jos niin tahtoo.
mitään arvaile. Mulla ainakaan ei mitään panokavereita ole ollut, vaikka ainakin näin naisena niitä helposti saisikin.
Et anna,sehän on sellasta materiaali ei vähene vaikka kuinkapaljon jakaa?
En valinnut häntä, sydämeni sen teki.
no huh huh, ei se siihen jäisi, pikkurillin imaisisi ja sen jälkeen koko käden, käsivarren, toisen käsivarren ja sen palleron niiden välistä ja ja ja