Useilla tahoilla on todettu, että SRK:n evankeliumiin eli Jumalan sanaan ja pelastukseen liittyvä opetus poikkeaa monin tavoin kristinopista. Esimerkkejä opillisista ristiriidoista suhteessa luterilaiseen kirkkoon:
1. Jatkuvan ilmoituksen oppi: seurakunnan neuvot ovat SRK:n mukaan Raamatun arvovaltaan rinnastettavia velvoitteita uskovalle. Seurakunnan neuvojen asema on ollut vankka vanhoillislestadiolaisessa opillisessa ajattelussa aina 1960-luvulta saakka. Niiden asema vakiinnutettiin nostamalla ne virallisesti Raamatun rinnalle uskon auktoriteetiksi SRK:n puhujienkokouksessa 2007.
Seurakunnan neuvojen noudattaminen on vanhoillislestadiolaiselle uskovalle autuuden ehto. Seurakunnan neuvoja tuotetaan vanhoillislestadiolaisuuden sisällä jatkuvasti, mm. SRK:n johtokunnan, työvaliokunnan ja puhujienkokouksen työn tuloksena. Niitä ei ole löydettävissä Raamatusta.
Luterilainen tunnustus taas perustuu sellaiseen käsitykseen Jumalan sanasta, että Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle on päättynyt. Jumala on lähettänyt sanomansa ihmiskunnalle Raamatussa, eikä sen rinnalle voida nostaa enää mitään uusia ilmoituksia. Raamattuun ei ole lupa listätä mitään eikä siitä ole luupa ottaa mitään pois. Näin uskoivat myös vanhat lestadiolaiset vielä 1900-luvun alkupuolella. Sitävastoin jatkuvan ilmoituksen oppi on osa esimerkiksi katolisen kirkon ja mormonismin opetusta.
2. Välimies-oppi: käsitys siitä, että ihminen voi uskoa syntinsa anteeksi annetuksi ja ne on tosiasiallisesti anteeksi annettu vain vanhoillislestadiolaisen ihmisen sanallisen, korvin kuullun ääneen lausutun synninpäästön tuloksena.Ratkaisevaa ei siis ole se, että ihmiselle julistetaan evankeliumia ja hän sen uskoo, vaan se, kuka sanaa julistaa.
3. Vain me -oppi: vain vanhoillislestadiolaisella tavalla uskovat ihmiset ovat SRK:n mukaan pelastettuja “jumalanlapsia” ja vain he muodostavat “Jumalan valtakunnan” jo tässä elämässä. Siten kaikki muut ev.-lut. kirkkomme tavalliset rivijäsenet, seurakunnissa toimivat ei-lestadiolaiset papit, kirkon piispat ja muut työntekijät eivät SRK:n opetuksen mukaan tosiasiallisesti kuulu todelliseen Kristuksen kirkkoon. He kaikki ovat kadotettuja, ja helvettiin menossa. SRK-lestadiolaisuuden opetuksen mukaan ev.-lut. kirkosta puuttuu Pyhä Henki, ja se on siirtynyt toimimaan ja vaikuttaamaan vain vanhoillislestadiolaisten keskuudessa ja sisällä, rauhanyhdistyksissä. Tähän ajatteluun perustuu sekin, että sananjulistajiksi seuroihin ei hyväksytä muita kuin vain vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvia miespappeja ja maallikkosaarnaajia. Naisia ei hyväksytä seurapuhujiksi.
Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Niiden osalta SRK-opetus samoin poikkeaa kirkkomme opetuksesta keskeisellä tavalla.
Kaste merkitsee vain symbolia tai ihmislapsen lähtökohtaisen synnittömyyden toteamista. Toisin kuin luterilainen kristinoppi opettaa, SRK:n tulkinnan mukaan ehtoollisen sakramenttiiin ei sisälly syntien anteeksi saamista. Ehtoollinen on vanhoillislestadiolaiselle pelkästään “muistoateria”-rituaali. “Ehtoollinen on Jeesuksen asettama muistoateria. Se on tarkoitettu uskovaisille uskon vahvistukseksi.” (Sitaatti SRK:n nettisivulta.)
Useimpien vanhoillislestadiolaisten mukaan ehtoolliselle voi uskovainenkin osallistua, vaikka sitä jakamassa olisikin ei-lestadiolainen eli “epäuskoinen” pappi.
Mutta kristinopin tunnustuskirjojen mukaisesti sakramenteilla on varsin perustava hengellinen merkitys (ks. esim. kaste ja ehtoollinen).
Vanhoillislestadiolaisuuden nykyinen opetus poikkea siis juuri Paarman osoittamissa kriittisissä kohdissa yhteisestä luterilaisesta tunnustuksesta. Liike ei näillä kriteereillä todellisuudessa voi kuulua evankelis-luterilaisen kirkon yhteyteen.
1. Jatkuvan ilmoituksen oppi: seurakunnan neuvot ovat SRK:n mukaan Raamatun arvovaltaan rinnastettavia velvoitteita uskovalle. Seurakunnan neuvojen asema on ollut vankka vanhoillislestadiolaisessa opillisessa ajattelussa aina 1960-luvulta saakka. Niiden asema vakiinnutettiin nostamalla ne virallisesti Raamatun rinnalle uskon auktoriteetiksi SRK:n puhujienkokouksessa 2007.
Seurakunnan neuvojen noudattaminen on vanhoillislestadiolaiselle uskovalle autuuden ehto. Seurakunnan neuvoja tuotetaan vanhoillislestadiolaisuuden sisällä jatkuvasti, mm. SRK:n johtokunnan, työvaliokunnan ja puhujienkokouksen työn tuloksena. Niitä ei ole löydettävissä Raamatusta.
Luterilainen tunnustus taas perustuu sellaiseen käsitykseen Jumalan sanasta, että Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle on päättynyt. Jumala on lähettänyt sanomansa ihmiskunnalle Raamatussa, eikä sen rinnalle voida nostaa enää mitään uusia ilmoituksia. Raamattuun ei ole lupa listätä mitään eikä siitä ole luupa ottaa mitään pois. Näin uskoivat myös vanhat lestadiolaiset vielä 1900-luvun alkupuolella. Sitävastoin jatkuvan ilmoituksen oppi on osa esimerkiksi katolisen kirkon ja mormonismin opetusta.
2. Välimies-oppi: käsitys siitä, että ihminen voi uskoa syntinsa anteeksi annetuksi ja ne on tosiasiallisesti anteeksi annettu vain vanhoillislestadiolaisen ihmisen sanallisen, korvin kuullun ääneen lausutun synninpäästön tuloksena.Ratkaisevaa ei siis ole se, että ihmiselle julistetaan evankeliumia ja hän sen uskoo, vaan se, kuka sanaa julistaa.
3. Vain me -oppi: vain vanhoillislestadiolaisella tavalla uskovat ihmiset ovat SRK:n mukaan pelastettuja “jumalanlapsia” ja vain he muodostavat “Jumalan valtakunnan” jo tässä elämässä. Siten kaikki muut ev.-lut. kirkkomme tavalliset rivijäsenet, seurakunnissa toimivat ei-lestadiolaiset papit, kirkon piispat ja muut työntekijät eivät SRK:n opetuksen mukaan tosiasiallisesti kuulu todelliseen Kristuksen kirkkoon. He kaikki ovat kadotettuja, ja helvettiin menossa. SRK-lestadiolaisuuden opetuksen mukaan ev.-lut. kirkosta puuttuu Pyhä Henki, ja se on siirtynyt toimimaan ja vaikuttaamaan vain vanhoillislestadiolaisten keskuudessa ja sisällä, rauhanyhdistyksissä. Tähän ajatteluun perustuu sekin, että sananjulistajiksi seuroihin ei hyväksytä muita kuin vain vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvia miespappeja ja maallikkosaarnaajia. Naisia ei hyväksytä seurapuhujiksi.
Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Niiden osalta SRK-opetus samoin poikkeaa kirkkomme opetuksesta keskeisellä tavalla.
Kaste merkitsee vain symbolia tai ihmislapsen lähtökohtaisen synnittömyyden toteamista. Toisin kuin luterilainen kristinoppi opettaa, SRK:n tulkinnan mukaan ehtoollisen sakramenttiiin ei sisälly syntien anteeksi saamista. Ehtoollinen on vanhoillislestadiolaiselle pelkästään “muistoateria”-rituaali. “Ehtoollinen on Jeesuksen asettama muistoateria. Se on tarkoitettu uskovaisille uskon vahvistukseksi.” (Sitaatti SRK:n nettisivulta.)
Useimpien vanhoillislestadiolaisten mukaan ehtoolliselle voi uskovainenkin osallistua, vaikka sitä jakamassa olisikin ei-lestadiolainen eli “epäuskoinen” pappi.
Mutta kristinopin tunnustuskirjojen mukaisesti sakramenteilla on varsin perustava hengellinen merkitys (ks. esim. kaste ja ehtoollinen).
Vanhoillislestadiolaisuuden nykyinen opetus poikkea siis juuri Paarman osoittamissa kriittisissä kohdissa yhteisestä luterilaisesta tunnustuksesta. Liike ei näillä kriteereillä todellisuudessa voi kuulua evankelis-luterilaisen kirkon yhteyteen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Samuel Salmi ja Olavi Voittonen ovat tästä ihan eri mieltä kuin avaaja.
Vitutuksesi on käsinkosketeltavissa ja sen myös havainnollistaa kilometrin mittainen vuodatuksesi.
Lyhyesti olisit voinut todeta, että lestadiolaisuuden hyviä puolia on kun se on mahdollisimman kaukana rikollisjärjestöstä kirkosta.
"Lyhyesti olisit voinut todeta, että lestadiolaisuuden hyviä puolia on kun se on mahdollisimman kaukana rikollisjärjestöstä kirkosta."
Ja sinun ainoa löytämäsi hyvä puolikin on täyttä puppua...
Perusteellinen ja hyvä kirjoitus.
Juu, samaa mieltä. MUTTA asia on sikäli vielä tuotakin mutkikkaampi, että lestadiolaiset eivät isekään usko kirjaimellisesti tuohon oppiinsa.
Itse olen huomannut, etä monikaan lestadiolainen ei itse edes pysty keromaan millä lailla uskoo, siis opillisesti!
Kristinoppi on monelle vl-uskovaiselle yhtä vieras asia kuin jollekin ei-kristitylle.
... ja avaajan teksti otettu ilmeisesti täältä, jostaa käy ilmi se, miten kirkossa on määritelty mitkä uskon asiat ovat niitä joista opetuksen täytyy olla yhteistä ja samaa:
http://freepathways.wordpress.com/2010/02/09/srk-opin-haaste-kirkolle/
"Juu, samaa mieltä. MUTTA asia on sikäli vielä tuotakin mutkikkaampi, että lestadiolaiset eivät isekään usko kirjaimellisesti tuohon oppiinsa.
Itse olen huomannut, etä monikaan lestadiolainen ei itse edes pysty keromaan millä lailla uskoo, siis opillisesti!
Kristinoppi on monelle vl-uskovaiselle yhtä vieras asia kuin jollekin ei-kristitylle."
Onko tuo mikään ihme, lestadiolaisjohtajathan määrittelevät jokainen "oikean uskon" eri tavalla kuin muut ja yksikään niistä ei ole Raamatun mukainen.
Miten siinä voisi rivilestadiolainen sitten tietää, että mitä uskoa ja mitä ei?
Jotta asiaan tulisi jonkinlainen korjaus, niin vanhat johtajat heti pois ja koko hierarkia olisi purettava.
Vasta sen jälkeen voi rakentaa sellaisen seurakunnan, jossa ihmisten olisi hyvä olla, eikä joka päivä tarvitsisi tuntea ahdistusta milloin minkäkin uskonasian vuoksi.
Ei tarvitse olla edes teologi, huomatessaan tuon asian.
Farisealaiset piirteet, isien perinnesäännöt, jotka olivat juuri synagogassa olevia Tooran tulkintoja, jotka tulivat lain rinnalle ja osin ylikin, ovat heillä hyvin määrääviä.
Juuri tätä vastaan Jeesus taisteli.
Nämä muodistuivat hyvin suurelta osin maalikkojen toimesta ja vain yhden kontekstin yli käyneen jakeen omaksumisen mukaan.
Se on heille vääristynyt autuuden ja pelastuksen ehto.
Ristin työ ei pelasta, se sovittaa, ainoastaan usko Jeesukseen Herana pelastaa.
Joten synnit anteeksi on pelastuksen osalta pakanallista harhaa.
Luterilaiset tunnustukset ovat vain osin Lutherin työtä, sitä on työstetty opiksi ja Raamattu on jopa Hänen osiltaan hieman raiskattu, mm kastekysymyksessä.
VL oppi oli ennen -60 lukua hyvällä hermeneuttisella tolalla.
Vl välimiesoppi on hyvin pakanallista. He asettuvat itse Kuninkaan, Jeesuksen asemaan. Se tie vei kadotukseen.
Jumalan lapsia on kaikki uudestisyntyneet, mutta onko kaikki lestadiolaiset uudestisyntyneitä, sitä sopii kysyä.
>Kaste merkitsee vain symbolia tai ihmislapsen lähtökohtaisen synnittömyyden toteamista. *** Ei. Kaste on entisen elämän hautaaminen ja nousta nesteestä (pabtzoo) Kristus ruumiissa palvelemaan Häntä.
Paavali sanoo, kuten Pietari useamman kerran, - kaste pelastaa.
Alkuseurakunnassa kastettiin kaikki uskoontulon jälkeen, aikuisina, Sinä teologina tiedät se. Paras esimerkki oli eka helluntai.
Kaste on upottamista, aina, kuten Luther sen sanoo.
>>Useimpien vanhoillislestadiolaisten mukaan ehtoolliselle voi uskovainenkin osallistua, vaikka sitä jakamassa olisikin ei-lestadiolainen eli “epäuskoinen” pappi. ** Kuka jakajan kieltää, mutta Raamattu panee ottajalle ehtoja hyvin tiukastikin.
Toiseksi, milloin alkuseurakunnassa ehtoollisen jakoi pappi?
Kes.
Kuules sinä juutalainen Kesitas minulle oli täysin yllätys että tämän päivän juutalaisuuteen kuuluu joku ihmeellisen niminen juhlapäivän vietto jolloin juutalaiset saa humaltua ihan luvanvaraisesti. Huh huh!
Avauksessa aivan oikein eriteltiin nämä keskeiset kohdat, joissa pietistis- herrnhutilainen lestadiolaisuus eroaa Lutherin opista.
Totuus on, että eri kirkkokunnissa on kasikissa omalaisensa korostukset kristinopissa. Näillä perusteilla kristikunta on hajoitettu satoihin keskenään riiteleviin joukkoihin.
Siksi onkin tärkeätä tietää, että kaikilla TUNNUSTAVILLA kristityillä on YHTEINEN uskontunnustus. Varhaisin näistä on 200-luvulla jKr syntynyt apostolinen uskontunnustus. Syventymällä päivittäin tähän tunnustukseen, alkaa kirkastumaan vähitellen mikä meille kristityille on tärkeätä ja mikä ei ole tärkeätä.
Erilaiset korostukset kristinopissa ovat nimenomaan vihollisen työtä, jonka tarkoitus on pitää kristityt hajallaan, riitelemässä keskenään. Näin vihollinen saa rauhassa viedä ihmisiä miljardeittain kadotukseen.
Edelliselle, joka kirjoitit:
"Erilaiset korostukset kristinopissa ovat nimenomaan vihollisen työtä, jonka tarkoitus on pitää kristityt hajallaan, riitelemässä keskenään."
Mikä pakottaa riitelemään?
Mikä ese olisi suhtauua erilaisiin painotuksiin suvaitsevaisesi ja vois ajaella että uskossa on sitä moninaisuuta jolla Jumala muutenkin maailmassaan näkyy. On kasveja ja eläimiä monta miljoonaa sorttia.
Miksipä ei uskojakin voisi olla näkyvänä ja pinnalta katsoen monenlaisena toteutuvaa. Ulospäin on erilaisuutta, mutta kaikessa on kyse loppujen lopuksi jumalaan uskomisesta.
Ei riiteleminen ole mikään pakko eikä vältämättömyys uskovalle toiseen ihmiseen ja hänen uskomiseensa suhtautumisessa.
"Erilaiset korostukset kristinopissa ovat nimenomaan vihollisen työtä, jonka tarkoitus on pitää kristityt hajallaan, riitelemässä keskenään"
Erilaiset korostukset ovat psykkisesti epävakaiden ykslöiden vallanhimossaan tekemiä hatustavedettyjä raamatunseltyksiä ja niiden taustalla on vain ja ainoastaan kyseisten yksilöiden halu saada vltaa ja mammonaa itselleen.
Ei noissa tuhansissa lahkoissa mitään ulkpuolista vihollista ole. Niissä on vain harhaluuloisia johtajia ja heidän vallassaan olevia alamaisia, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa johtajansa tolkuttomiakaan selityksiä uskosta.
Teologi on nyt harhateillä.
"Kaste merkitsee vain symbolia tai ihmislapsen lähtökohtaisen synnittömyyden toteamista. Toisin kuin luterilainen kristinoppi opettaa, SRK:n tulkinnan mukaan ehtoollisen sakramenttiiin ei sisälly syntien anteeksi saamista. Ehtoollinen on vanhoillislestadiolaiselle pelkästään “muistoateria”-rituaali. “Ehtoollinen on Jeesuksen asettama muistoateria. Se on tarkoitettu uskovaisille uskon vahvistukseksi.” (Sitaatti SRK:n nettisivulta.)"
Kasteesta: Lapsi syntyy perisynnin alaisena mutta vanhoillislestadiolaisen uskon mukaan uskovaisena. Ero vauvakasteessa on se että luterilainen yleisin opetus on että lapsi saa kasteessa uskon kun vanhoillislestadiolainen opetus on että lapsi uskoo ja ottaa uskolla vastaan kasteen. Pyhä Henki on vauvan kasteessa läsnä, Kristus ja varmasti myös kaikki taivaan voimatkin.
Ehtoollinen: mietippä nyt teoloogi luterilainen vanhurskauttamisoppi vielä kerran. Olen tätä monenkin papin kanssa keskustellut. Luterilaisen uskon mukaan ihminen on vanhurskas, jos uskoo Kristuksen sovitustyöhän. Paavalinkin opetuksen mukaan vanhurskas on kuitenkin samanaikaisesti aina myös syntinen. Luterilaisen opin mukaan kuten Raamatussakin sanotaan, sellainen, joka ei usko, nauttii ehtoollisen tuomiokseen. Jos uskovainen on uskon kautta osallinen syntien anteeksiantamuksesta jo ehtoolliselle mennessään, on hän sitä myös ehtoolliselta tulessaan. Kyse uskon vanvistamisesta on silloin samaa juurta kuin on käsite pyhittyminen. Jospa miettisit vielä kerran. Ehtoollinen on aina ollut uskovaisten yhteinen ateria, eikä se lupaa uskoa epäuskoiselle nautittinua tekona suinkaan.
Mietipä sinä myös!
Kuvitteletko tosiaan , että joku yleensä hakeutuu ehtoollispöytään ilman uskoa Jeesukseen Vapahtajanaan. Voit olla varma, ettei kukaan . Hän, joka ei usko moiseen rituaaliin kiertää sellaiset tilaisuudet kaukaa.
Toinen asia on se, että VL ei tunnusta, että HPE antaa synninpäästön, vaan pelkistää sen muistoateriaksi. Luther piti aikalaisiaan Calvinia ja Zwingliä harhaoppisina juuri tuon käsityksen takia.
xx
Kasteesta; Lapsi on aina viaton, kuten Jeesus sen sanoo, mutta ei välttämättä uskovainen.
Hän voi tajuta jo uskon Jeesukseen hyvin varhain, mutta se ei ole Kristinuskon pointti, tässä asiassa vaan pelastuminen.
Lapsi pelastuu, vaikka ei tunnusta Jeesusta Herraksi, eikä ole uudestisyntynyt. Aikaisella tilanne on aivan toinen.
UT;n mukaan kasteen voi ottaa vain uskon sydämeensä saanut ihminen.
Järjestys on aivan selvä;
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Eli, - ihminen tunnustaa ottavansa vastaan Kristuksen ja lupaa seurata Häntä, jolloin on mahdollista antaa Hänelle kaste.
Kaste on entisen elämän ”hautaamista” veden alle ja uusi luomus nousee Kristus ruumiissa, puhtaana ylös.
Tuo kaste sanat on väärin käännetyn, se kuuluu – Kastakaa Hänet minun nimeeni.
Näin vanha elämä jää taakse. Hieman ihmetyttää, miten vauva tunnustaa uskonsa, ja minkä entisen elämän Hän ”hautaa”?
Kolmas on oppi, tämän jälkeen tulee opetuslapsettamisen jakso, jota me elämme.
Raamatussa ei kastettu yhtään lasta, eikä uskomatonta ihmistä.
Kristuksen sovitustyö ei ole pelastava usko, se on vain sovitus. Missään en ole mainintaa siitä.
Pelastavaa on uskoa, Kuten Pave sanoo Korinttiin; - Kun Te uskotte, että Jeesus Kristus on Herra, pelastutte.
Tämä on selvä, kautta kirjoitusten.
Ehtoollisessa yhdistyy muistoateria sekä syntien aneeksi antaminen. Matt 26;28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Sitä ei tarvitse keneltäkään kysellä, se lukee siellä.
Ei edes Lutherin usko ole sitä, että usko sovituntyöhän pelastaa, vaan USKO JEESUSKEEN HERRANA, Messiaana.
Vanhurskaus on vanhassa suomenkielessä hieman kummajainen.
Hurskas = viisas
Vanhurskas = Vakaa viisas.
Käytännössä uudestisyntynyt on vanhurskas, ihminen jonka alun perin Jumala loi Pyhäksi, kuten Jumala itse on.
Ehtoollinen ei yksinään vanhurskauta ketään.
>>Ehtoollinen on aina ollut uskovaisten yhteinen ateria, eikä se lupaa uskoa epäuskoiselle nautittinua tekona suinkaan.** Niinhän se on, Jeesus nautti sen omiensa seurassa, ja sama meno tulee jatkua, vain omiensa seurassa.
Kes.
Hieman tarkennusta; vapahtaja on ainoastaan vapahtaja, eli sovittaja. Mutta Jeesus on Kristus, Herra jonka uskominen tuo pelastuksen.
Hän vain suoritti lain täyttämisen, ei Herrana, vaan palvelijana.
Kirkastumien tuli kuoleman voittamisen myötä Herraksi.
Ehtoollinen on aina ollut uskovaisten yhteinen ateria, eikä se lupaa uskoa epäuskoiselle nautittinua tekona suinkaan.** Niinhän se on, Jeesus nautti sen omiensa seurassa, ja sama meno tulee jatkua, vain omiensa seurassa.
Näinhän sen Kesitas tuleekin mennä, kuten kirjoitit. Jumala tekee kuitenkin ihmeitä. Niitä on, jotka saivat uskoa ensimmäistä kertaa mennessään ehtoolliselle. Eli saivat vastaanottaa ehtoollisen aivan uskovaisella sydämellä.
Jumala on suuri, ei meidän pienten tarvitse raamittaa Häntä ja Hänen tekojaan.
En minä nyt muuta osaa sanoa.
Voimia päivääsi,
Brita
"Kuvitteletko tosiaan , että joku yleensä hakeutuu ehtoollispöytään ilman uskoa Jeesukseen Vapahtajanaan."
Ikävä kertoa, että niin todella on. Lestadiolaisen ihmisen on mahdotonta olla menemättä ehtoolliselle, vaikkei uskoisikaan noin, koska ehtoollisen (lestadiolaisten tilaisuudessa) väliin jättäminen aiheuttaa epäilyksiä ja sitä kautta ihminen vähitellen puristetaan pihalle joukosta. Toisin sanoen lestadiolaisuudessa on varmaankin paljon ihmisiä, jotka joutuvat ulkoisesta pakosta käymään ehtoollisella. Siitä huolimatta, että sen on peloteltu tuottavan tuomion. Ehkä ihminen ei kuitenkaan usko sitten tuohonkaan enää siinä vaiheessa.
Voi sua, Kesitas, mitä saivartelua...
Mitä tarkoitta "vapahtaja"?
Onko sillä jotain tekemistä onkivapahtamisen kanssa ja jos ei niin miksei ole?
"Useimpien vanhoillislestadiolaisten mukaan ehtoolliselle voi uskovainenkin osallistua, vaikka sitä jakamassa olisikin ei-lestadiolainen eli “epäuskoinen” pappi. "
Mutta "useimmat lestadiolaiset" kun eivät määritä vanhoillislestadiolalaisuuden virallista linjaa
Ihan virallinen linja on, että ehtoolliselle osallistumisella evl messussa ei ole mitään esteitä. En tiedä mistä tämä teologi on tämänkin "kiskaissut"
Avaaja teologi oulusta:
"Useimpien vanhoillislestadiolaisten mukaan ehtoolliselle voi uskovainenkin osallistua, vaikka sitä jakamassa olisikin ei-lestadiolainen eli “epäuskoinen” pappi."
Juuri näin on asia.
Teologi oulusta vastaa lyhyesti etsivä-xx:lle:
Oman kirkkomme virallinen oppi sanoo ehtoollisesta:
### Kirkon uskon mukaan ehtoollinen on ihmisen läheisintä yhteyttä Kristukseen, joka antaa itsensä elämän leiväksi jokaiselle, joka uskoo häneen (Joh. 6: 35). Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria. ###
Niinkuin tuossa sanotaan: "Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria. Tämä koskee jokaista, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen.(myös niitä, jotka ovat epäuskoisia vanhoillisten mielestä. Miksi näin ovat muka epäuskoisia? Siksi, koska vanhoillisten mielestä heillä oleva yksin usko Jeesukseen Kristukseen ei ole raamatullista uskoa Jeesukseen Kristukseen, joka yksin pelastaa, vaan pitää omistaa oikea seurakunnallinen usko Jeesukseen Kristukseen, joka taas vanhoillisilla on.)
Pysypäs nyt teologiassa oulukainen.
Eihän se mihinkään katoa se "että on sovituksen ja lunastuksen ateria" koska siinä on Kristus läsnä. Niin kuin kristus on läsnä uskovaisen uskossakin. Vanhurskaus ei tule ehtoollisesta mutta Kristus on meissä.
Tunnustuskirjat:
X uskonkohta. Herran ehtoollinen - Augsburgin tunnustuksen puolustus
Kuulehan, mitä Paavali sanoo: (1 Kor. 10:17) 'Me kaikki olemme yksi ruumis Kristuksessa', sillä (Room. 12:5) 'vaikka meitä on monta, me olemme kuitenkin yhtä hänessä. Me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset'. Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan."
Ja sen että Kristus on meissä sanoo Raamattu:
Gal. 2:20
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. [2. Kor. 5:15 ]
jatkan vielä että onko Oulun teologi vakavissaan sitä mieltä että luterilaisessa opissa
a) pitää synnit käydä tipoittain synnipäätön kautta hakea anteeksi. Vanhoillislestadiolainen usko on että vanhurskaan synnit ovat kaikki anteeksi koko ajan eli Jumala näkee syntisen vanhurskaana Kristuksen tahrattoman vanhurskauden ansiosta. (vakuutuksen että synnit ovat anteeksi (edelleenkin) merkitys ei ole sama kun parannus kun kuulija on jo uskovainen. Rippi on armoetu Lutherin mukaan siis sitä voi pyytää mutta Luther ei opeta katolista rippikäytäntöä, eikä opeta vanhoillislestadiolaisuuskaan.
Pötyä puhuu teoloogi oulusta !
Ettekö osaa lukea edes lyhyttä katkselmaa Raamatusta ja pysyä totuudessa ?
Jeesus aterioi yhdessä opetuslastensa kanssa kuolemaansa edeltävänä iltana. Jeesus siunasi leivän ja viinin, ja kehotti opetuslapsia viettämään yhteistä ateriaa hänen muistokseen.
Ehtoollinen on pyhä ateria. Leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Kun vietämme ehtoollista, muistamme Jeesuksen kuolemaa ristillä. Hän kuoli ja kärsi rangaistuksen kaikkien ihmisten sijasta.
JOKAINEN ehtoollisen vastaanottaja SAA SYNTINSÄ ANTEEKSI. Kun Kristukseen luottaen otamme vastaan leivän ja viinin, se on HENGELLINEN ATERIA, joka yhdistää meidät Kristukseen ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme.
Pelkkä syöminen ja juominen eivät saa sitä aikaan. Jumala synnyttää luottamuksen siihen, että Kristuksen ruumis on elämän leipä ja Kristuksen veri on kuolemattomuuden lähde.
Oletko siis teologi sitä mieltä että uskovaisella EI OLE synnit anteeksi saatuna jo ehtoolliselle mennessää?
Oletko sitä mieltä että ehtoolliselle menään ilman uskoa?
Taidat olla sitten näitä nykykirkon cocacola automaatti sakramentalisteja, jotka uskovat että ne synnyttävät uskon.
Luterilainen opetus on ollut ainakin minun aikanani rippikouluissa kutenkin sellainen että sakramentit otetaan vastaan uskolla.
Vanhan kirkon aikaan on ollut tapan suorastaan se että ne jotka eivät ole vielä kastettuja kristittyjä eivät ole oleet edes läsnä kun ehtoollista nautitaan.
Missä on Raamatussa ne kohdat missä ehtoollisen nauttiminen olisi synnyttänyt uskona sellaiseen joka ei ole ollut uskovainen jo ehtoolliselle mennessään.
Lähde nyt vain Oulun telogi siitä vanhurskauden käsitteestä liikkeelle niin ehtoollisoppikin aukeaa niin kuin sen tunnustavat luterilaiset papitkin.
Uskovainen on uskon kautta vanhurskas jo mennessään ehtoolliselle.
Ehtoollinen sen sijaan liittyy pyhittymisen teologiaan.
tulee pidempi lainaus joten aloitan uuden
Jos nyt sitten olisit teologi oululainen ehkä tämä lähde kelpaisi sinulle.
Joudun sitä lyhentämään mutta alkuperäinen on ainakin ollut netissä luettavissa.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/08846D4B67BE0138C225727D004118DA?OpenDocument&lang=FI
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkonvaltuuskuntien väliset kahdeksannet teologiset neuvottelut pidettiin7.-8. helmikuuta 2007 Joensuussa Ortodoksisessa seminaarissa
Pyhitys ja kilvoitusMatti Poutiaisen mukaan Martti Lutherin katekismuksissa (1529) sekänykyisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismuksessa (2000)pyhitys on käsite, joka sisältää koko Pyhän Hengen toiminnan. Se kuvaasitä prosessia, jossa Jumala tekee syntisestä ihmisestä pyhän. Henkiyhdistää ihmisen Kristukseen, ja Kristus itse uskossa läsnä olevana onsekä ihmisen vanhurskaus että hänen uusi elämänsä. Katekismuksenpääkohdissa, kymmenessä käskyssä, uskontunnustuksessa ja Isä meidän-rukouksessa on tiivistelmänä koko kristillinen oppi ja elämä.
Vielä kerran etsivä-xx:lle:
Tämä on kirkkomme virallista tekstiä, ei omaani. Miksi tämä ei olisi sinun mielestäsi kirkon oppia kun tämä on suoraa lainausta:
##Jeesus aterioi yhdessä opetuslastensa kanssa kuolemaansa edeltävänä iltana. Jeesus siunasi leivän ja viinin, ja kehotti opetuslapsia viettämään yhteistä ateriaa hänen muistokseen.
Ehtoollinen on pyhä ateria. Leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Kun vietämme ehtoollista, muistamme Jeesuksen kuolemaa ristillä. Hän kuoli ja kärsi rangaistuksen kaikkien ihmisten sijasta.
JOKAINEN ehtoollisen vastaanottaja SAA SYNTINSÄ ANTEEKSI. Kun Kristukseen luottaen otamme vastaan leivän ja viinin, se on HENGELLINEN ATERIA, joka yhdistää meidät Kristukseen ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme.
Pelkkä syöminen ja juominen eivät saa sitä aikaan. Jumala synnyttää luottamuksen siihen, että Kristuksen ruumis on elämän leipä ja Kristuksen veri on kuolemattomuuden lähde.
Toistat nimimerkki "teologi oulusta" yhtä lainausta aina vaan uudestaan ymmärtämättä sen sisältöä. En ole vielä reaalimaailmassa tavannut evl kirkossa valmista teologia, joka ei olisi ymmärtänyt mistä puhun. Pyhittyminen ja vanhurskaus ovat sinulle ilmeisesti täysin vieraita käsitteitä. Ei voi mitään, jos et ymmärrä. Eli usko sinä niin kuin uskot ja kyseiset tekstit ymmärrät, mutta älä syytä lestadiolaista teologiaa vääräksi, kun et sitä ymmärrä.
No menipä pilkun viilaamiseksi tämä keskustelu. Sinällään hyvä, sillä molemmat osapuolet, niin etsivä-xx kuin oulun teologikin argumentoivat hyvin.
Mutta niitäkin on, jotka käsittivät armon ensimmäistä kertaa juuri ehtoollisella.
En ole kuukausiin käynyt täällä, useimmat ketjut ovat ihan hanurista. Tätä ketjua seuraan mielenkiinnolla, sillä keskustelijoilla on oikeaa asiaa.
Love
Brita
Oletko Brita vielä vanhoillislestadiolaisissa seuroissa vai oletko jo päätynyt muualle? Olet ollut niin pitkään poissa.
Ei tietenkään ole tarve vastata jos ei halua. Muistelen vain että joskus kirjoittelit näin:
Brita Kajsa
6.1.2013 06:41
Identiteettini perustuu siihen suloiseen evankeliumiin, jota olen saanut kuulla omakohtaisesti vanhoillislestadiolaisten julistamana. Sen evankeliumin kuulossa olen uskaltanut uskoa omat syntini anteeksi. Niin lähelle ja alas se saarna tuli.
Sitä evankeliumia minulle ovat julistaneet myös nämä pilkatut ns. riviuskovaiset henkilökohtaisesti. Kun olen monesti säikähtäneenä keskustellut ja itkenyt omia syntejäni, nämä ystäväni ovat siunanneet minua iankaikkisella evankeliumilla ja vakuutuksella, että saan uskoa kaikki syntini anteeksi Jeesuksen rakkaassa nimessä ja sovintoveressä.
Tällaiset matkaystävät ovat kultaakin kalliimpia. He ovat niitä, jotka nostavat ojan pohjalta, eivät paina takaisin sinne.
Tämä siitä identiteetistäni.
Brita
Rakas etsivä-xx,
se, että olen pysytellyt tältä palstalta pois ei tarkoita, että olisin uskoni kieltänyt tai menettänyt.
Tämän foorumin jutut ovat useasti enemmän sisäistä maailmaa hajottavia kuin rakentavia.
Iloitsen kovasti sinun teksteistäsi. Minäkin rakastan luterilaista teologiaa. Onhan minulla itsellänikin Pieper hyllyssäni. En ole nyt itse jaksanut alkaa hermeneuttista ym. muuta sanailua. Minulla on työtä aivan muiden kirjojen parissa ja tentit taas lähestyvät.
Ole sinä etsivä-xx rohkealla mielellä, olkaa te kaikki muutkin rakkaat.
Siunaten,
Brita
Missä Jeesus antaa esimerkin ehtoollisen syntejä poistavasta ihmetaikavoimasta ?
Kertokaa se kohta.
Miksi Jeesu sei huuda yläsalin ikkunasta " tulkaa juomaan ja syömään syntinne anteeksi" puolen tunnin päästä kunhan saamme tuolit jonoon !
Taikka perustanut ehtoollista silloin kun Hän ruokki ne viistuhatta muutamalla leivällä ja kalalla ?
Miksi Hän perusti ehtoollisen VAIN opetuslapsilleen?
Miksi kirkko ei lakkaa olemasta sokea kuuro ja tyhmä ?
Tässä muutamia:
Mt 26: 26-29;
Mk 14:22-25,
Lk 22:19, 20:1
Kor 11: 23-26
Matt.26: 26-29
26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
29 Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."
Jos kyse on liitosta jonka edestä Kristuksen veri on vuodatettu kyseessä on yleinen vanhurskauttaminen. Kristus sovitti verellään kaikki maailman synnit. Jos ehtoollisen nauttii uskolla on uskon kautta jo ennen ehtoollista osallinen tästä sovitustyöstä. 1. Kor. 11 kertoo ne kaksi asiaa mihin lestadiolainen uskoo, että kyseessä on Jeesuksen ruumis ja veri ei mikään kalvinistinen tulkinta vain hengestä, vaan reaalinen.
Mark.
Jeesus asettaa ehtoollisen
22 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini." [Matt. 26:26-29; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25 : 1. Kor. 14:22-24: Joh. 6:53-56; 1. Kor. 10:16]
23 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä.
24 Hän sanoi: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 | Jes. 53:12; Hepr. 9:28]
25 Totisesti: minä en enää maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa."
Luuk 22
17 Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
18 Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut." [Luuk. 17:20, Luuk. 19:11; Ap. t. 1:3,7]
19 Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." [1. Kor. 10:17]
20 Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. [2. Moos. 24:8; Jer. 31:31; Hepr. 10:10]
1. Kor. 11
23 Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, [Mark. 14:22-25]
24 kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."
25 Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." [Luuk. 22:20 ]
26 Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.
27 Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan.
28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta.
29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
30 Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois.
31 Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi.
"Ja länsimaan tietäjä tuli, kumarsi heitä ja vei koko lafkan pois paratiisista"
Stephanus 16:000:000e
Etsivä-xx kirjoittaa:
## Pyhittyminen ja vanhurskaus ovat sinulle ilmeisesti täysin vieraita käsitteitä. Ei voi mitään, jos et ymmärrä. ##
Keskityin vain aiheeseen ehtoollisesta, mitem luterilainen kirkkomme sanoo ehtoollisesta ja avauksessa myös miten luterilaiselta kannalta katsottuna vanhoilliset ajattelevat vähän toisin. En tullut tänne riitelemään enkä haukkumaan, vaan keskustelemaan. Jokainen voi lukea kirjoitukseni ja päätellä niistä: tahdonko kirjoittaa asiallisesti vai tulinko tänne riitelemään. Hyvin ja asiallisesti kirjoitat etsivä-xx, mutta onko tämän palstan herjaavat kirjoitukset tehneet sen, että helposti ärähdetään ja lytätään toisen kirjoitukset vaikkakin tuntamatta toista.
Voi olla, että niinkuin sanoit, että en ymmärrä vanhurskauttamisesta ilmeisesti mitään, mutta en ole vielä edes ehtinyt siitä kirjoittaa . Ehkä joillakin on kykyä jo nähdä etukäteen toisen ymmärrykset asioista ennenkuin ihminen itse ehtii kertomaan niistä.
Minulle hyvin lyhyesti sanottuna Jumalan vanhurskauden tuleminen ihmisen osaksi on sanottuna Raamatussa: "Jumalan vanurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat eroituksetta".
Olen Brita Kajsan kanssa samaa mieltä, kun hän kirjoitti:
###No menipä pilkun viilaamiseksi tämä keskustelu. Sinällään hyvä, sillä molemmat osapuolet, niin etsivä-xx kuin oulun teologikin argumentoivat hyvin.###
Ihmettelen vähän etsivä-xx:n jyrkkää kantaa, kun hän sanoo nim. "teologi oulusta" olevan harhassa, kun tämä kirjoittaa (tarkistin asian) sanasta sanaan suoraa tekstiä Ev. Lut. Kirkon omalta etusivulta, niin silloinhan voidaan sanoa, että kirkkomme on myös harhassa. Voihan se näinkin olla nykypäivänä kun maallistuminen ja lopunajan uskon ja sen periaatteista luopuminen valtaa alaa.
Oulun teologi kirjoitta omia kuvitelmiaan.
" Ehtoollinen on vanhoillislestadiolaiselle pelkästään “muistoateria”-rituaali."
Höpö hänen juttujaan.
Oulun teologii ei todellakaan ymmärrä lainaamaansa tekstiä:
Kun Kristukseen luottaen otamme vastaan leivän ja viinin, se on hengellinen ateria, joka yhdistää meidät Kristukseen ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme.
Jos ei ymmärrä mitä uskon vahvistaminen on
Jos ei ymmärrä mitä käsite pyhittyminen tarkoittaa
ei voi mitään ei tästä keskustelua tule
Kuinkahan monta kertaa täytyy koittaa rautalangasta vääntää mitä tarkoittaa osallisuus Kristuksen luonnosta.
Tunnustuskirjat:
X uskonkohta. Herran ehtoollinen - Augsburgin tunnustuksen puolustus
Kuulehan, mitä Paavali sanoo: (1 Kor. 10:17) 'Me kaikki olemme yksi ruumis Kristuksessa', sillä (Room. 12:5) 'vaikka meitä on monta, me olemme kuitenkin yhtä hänessä. Me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset'. Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan."
"On kirjoitettu: Lopun aikojen lähestyessä Herra tulee kirkkaudessaan ja ottaa haluamansa kansalta pois"
Elopin 1. kirje skandinaaveille, Nokhia 43:210
## Oulun teologi kirjoitta omia kuvitelmiaan.
" Ehtoollinen on vanhoillislestadiolaiselle pelkästään “muistoateria”-rituaali."
Höpö hänen juttujaan.##
Mutta eihän tuo kohta: " Ehtoollinen on vanhoillislestadiolaiselle pelkästään “muistoateria”-rituaali." ollut nim. "teologi oulusta" omaa kirjoitusta, vaan piispa Paarman tekstiä. Näin minä ainakin ymmärsin.
Ei se ollut piispa Paarman tekstiä, vaan vl-kirjoittajan, nimimerkki M.T.:n kuvaus SRK-lestadiolaisuuden mukaisesta opista.
Koko teksti löytyy tästä:
http://freepathways.wordpress.com/2010/02/09/srk-opin-haaste-kirkolle/
Arkkipiispa Jukka Paarman puhetta on käsitääkseni vain siinä kirjoituksen alussa, jossa hän toteaa ne kolme asiaa, joista eri suunnissa elävillä krisityillä tulee olla yksi ja yhtäläinen käsitys.
1) oppi evankeliumista
2) oppi sakramentien toimittamisesta
Paarman sanat hänen sanomanaan: "Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta."
Mutta se tekee asian ongelmalliseksi että SRK-lestadiolaisuus poikkeaa noissa kummassakin asiasssa ev.lut. opetuksesta ja uskosta.
Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen että SRK-lestadiolaisuus ei ole luterilaisuutta olleskaan, vaan jotakin "seka-oppia".
Piispa Paarma lienee todennut että lestadiolainen tulkinta mahtuu luterilaiseen tulkintaan. Jos Teoloogi lainailee jostakin jotakin tulisi lähde mainita.
Netissä ei Paarman puhetta ole. On vain omat polut kirjoittajan oma näkemys asiasta.
eipä siellä lähteessä ole Paaman puhetta eikä sitä ole netissä ylipäätään.
linkki sisältää vain sinne kirjottelevan omat polut sivuston ylläpitäjän omat varsin valikoivat mielipiteet. Vuosien mitaan on nähty että tänne halutaan ko sivusto tuoda.
Minun mielestä kirjoitus on erinomainen, ja siitä näkyy miten Paarma teki tässäkin puheessaan helmikuussa 2010 kaikkensa voidakseen vahvistaa kirkkomme yhtenäisyyttä. Hän piti kaikkia hajotus yrityksiä suurena vaarana.
Se oli Paarman suurtyö arkkiåpiispana.
Hän ei koskaan sanallakaan tuominnut vl uskovaisia. Hän pitäytyi aina julkisissa lausunnoissaan siihen, että erilaiset vl uskovaisten painotukset mahtuvat elämäntapa-asioihin.
Siitä voidaan kyllä keskustella mahtuvako ne.
Ja silloin keskustelun pohjana on hyvä olla juuri nuo kirjoituksessa mainitut ja arkkipiispan esille tuomat kaksi näkökohtaa:
1 onko oppi yhteinen evankeliumin eli vanhurskauttamisen kohdalla
2 onko käsitys sakramenteista yhteinen
Muut erot on lilllukanvarsia eikä hajota kristittyjen rakkautta.
Mutta: jos oppi (elikkä "teologia") on noissa kahdessa ratkaisevassa asiassa erilainen, niin silloin on kysyttävä, kumpi on luterilainen usko ja kumpi ei.
Tämän arvioimiseen arkkipiispa antoi puheessaan helmikuussa 2010 oikean "työkalun".
Aivan niin. Ainakin toisessa yheydessä, muistaakseni silloin kun Paarma vieraili Oulun hiippakunnassa ja tapasi SRK:n johdon edustajia, Paarma korosti sitä että elämänkäytännöt saavat olla vapaasti erilaisia ja mahtuvat samaan kirkkoon.
Se ajatus perustuu jo Lutherin opetukseen.
Jo Luther määritteli sen mistä kristittyjen tulee olla yhtä mieltä. Se on juuri tuo sama minkä Paarmakin totesi: ensiksi, opetus evankeliumista ja toiseksi sakramenteista.
Näiden kohdallahan Lutherillakin meni sukset ristiin Paavin kanssa. Luther piti kiinni siitä minimistä, muta Suomen kirkko ei välitä. Ei tästä eikä monesta muustakaan.
### "Kuvitteletko tosiaan , että joku yleensä hakeutuu ehtoollispöytään ilman uskoa Jeesukseen Vapahtajanaan."
Ikävä kertoa, että niin todella on. Lestadiolaisen ihmisen on mahdotonta olla menemättä ehtoolliselle, vaikkei uskoisikaan noin, koska ehtoollisen (lestadiolaisten tilaisuudessa) väliin jättäminen aiheuttaa epäilyksiä ja sitä kautta ihminen vähitellen puristetaan pihalle joukosta. Toisin sanoen lestadiolaisuudessa on varmaankin paljon ihmisiä, jotka joutuvat ulkoisesta pakosta käymään ehtoollisella. Siitä huolimatta, että sen on peloteltu tuottavan tuomion. Ehkä ihminen ei kuitenkaan usko sitten tuohonkaan enää siinä vaiheessa. ###
Tuosta keskustelimme kerran iltakylässä. Se on vähän vakavampi juttu ja siitä voitaisiin laajemminkin keskustella, mutta ei näytä kovasti keskusjohdolla olevan kiinnostusta siihen, koska yhteinen rakkautemme näyttäisi olevan rikkonaisempi kuin halutaan sen olevan.
Kyllä, allekirjoitan tämän. On kokemusta.
"Ehtoollisen väliin jättäminen aiheuttaa epäilyksiä ja sitä kautta ihminen vähitellen puristetaan pihalle joukosta. Toisin sanoen lestadiolaisuudessa on varmaankin paljon ihmisiä, jotka joutuvat ulkoisesta pakosta käymään ehtoollisella."
Niin että tämmöinenkin harhaoppi on ry:lle kehitelty.
Minua ja vaimoa se ahisti niin että lähimmä pois ennenko ehtivät "puristaa ulos".
"Niin että tämmöinenkin harhaoppi on ry: lle kehitetty"
Ymmärrän , että lähditte pois.
VL on tehnyt ehtoollisesta mahdollisimman vaikean toteutettavaksi.
Puhtautta korostetaan osallistumisessa, mutta samalla vähätellään HPE pelkäksi muistoateriaksi, jota käsitystä Lutherkaan ei aikanaan hyväksynyt. Miksi tässä asiassa paljon siteerattua oppi-isän käsitystä ei hyväksytäkään? Mt 26: 26 -28. Kenen oikeudella korostetaan vain muistoateriaa?
Ei ole ihme, että 'puhtaus' saa pelkäämään ja ettei omissakaan kirkkopyhissä ole kirkonmenoihin paljonkaan osallistujia. Sen sijaan ry:n pihat tugeksii autoja.
Ei ookkaan samanlaista kun kirkon oppi. Kirkko opettaa muunmuassa, että lapsi syntyy tänne helvetin kansalaiseksi ja sielunvihollisen omaksi ja sitten kirkko tulee ja kasteella pelastaa lapsen sielun. Kirkko opettaa, että kaste pelastaa, mutta uskovaiset opettavat, että lapsi syntyy tänne Jumalan omana, ja saatetaan kasteen armoliittoon, ja maallisen seurakunnan jäseneksi.
Vanhoillislestadiolaisten ajatus että lapsi voi pelastua aikuistuessaan vain jos tekee ns. parannuksen vl uskoon on harhaoppia Luheriin mukaan.
Mutta kun on kiva ensin toitottaa 10 vuotta yötäpäivää "sinä olet syntinen, sinä olet syntinen, sinä olet syntinen..."
ja sitten röyhistää rintaansa esiintyä supersankarina julistaen: "minä annan sinulle syntisi anteeksi..."
Tuo lestadiolaisten systeemi on samanlaista kuin pikkupenskoilla, jotka leuikkivät yli-inhimillisiä sankareita.
Ikävää on se, että tuohon leikkiin ovat joutuneet monet kymmnete tuhantte aikuiset alistumaan, koska "oikeaa uskomistapaa" ei saa kyseenalaistaa...
miksi ei voi tunnustaa, että koko lestadiolaisuus perustuu ihmisten alistamiseen ja hyväksikäyttöön niin taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti kuin seksuaalisestikin?
Miksi ylläpitää sairasta yhteisöä?
Miksi totella "oikeamielisiä uskovia" joiden ajatusmaailman sairauden tunnistaa helposti jo pelkästään siten, että tuntee sydämessään heidän olevan väärintekijöitä?
Miksi ylläpitää valheellista lestadiolaisuus-kulissia, joka on kehitetty 1800-luvun puolivaiheilla kuumehoureisen miehen psyykkisesti sairaiden ajatusten alullepanemana?
Raamatussa ei missään kohdassa mainita lestadiolaisuutta.
Miksi Jumala on unohtanut mainita asiasta?
Miksi Jumala ei misään kohtaa raamatussa edes vihjaise lestadiolaisuudesta yhtään mitään?
Ehkä siksi että lestadiolaisuudella ei perimmiltään ole yhtään mitään tekemistä sen enempää raamatun kuin Jumalankaan kanssa.
Hedelmistään puu tunnetaan.
Millaisista hedelmistä lestadiolaisuus tunnetaan?
Herätyskokouksista, ihmisten alistamisista, yleisestä henkisestä pahoinvoinnista, lasten hyväksikäytöistä, naisten kuolemisista liian moneen synnytykseen, perheenäitien totaalisista uupumisista kymmenlukuisista lapsien määrän alle, jatkuvasta ahdistuksesta yhteisön jäsenten keskuudessa, lasten ja naisten henkisistä ja fyysisistä pahoinpitelystä.
Päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, sukupolvesta toiseen, aina sama kuvio toistuu... Aina samat uutiset ja puolustelut, mikään ei muutu...
Ja kaikki lähtöisin yhden kuumehoureisen miehen psyykkisestä sairastumisesta yli 150 vuoden takaa.
Nykylestadiolaisuus on käpertynyt ja vääristynyt ison kollektiivin painostavaksi pakkoliikkeiseksi systeemiksi, jota hallitsee pelko. Asioita tehdän vaan koska ei uskalleta kyseenalaistaa Raamatun vastaisuuksia.
Kun jostakin vl opin kohdasta alkaa yhtään syvemmin tutkia ja rupeaa lukemaan Raamattua, niin yllättyy joka kerta miten vinoon porukka on mennyt.
Syyttämättä ja puolustamatta kumpaakaan, aloituksen asetelma on varsin vääristynyt. Sillä ei oikeastaan ole paljoakaan väliä, onko opetus luterilaisen kirkon mukaista. Aloittaja ei oikeastaan tuonut vahvasti muuta esille, kuin seurakuntansa. Uskossa ja uskonnossa on se ero, että tulee opetettua veraata ja koetella aina Jumalan sanan mukaan. On mentävä alkulehdille asti. Onko raamattu samaa mieltä, kestääkö oppi raamatun sanoman?
"1. Jatkuvan ilmoituksen oppi: seurakunnan neuvot ovat SRK:n mukaan Raamatun arvovaltaan rinnastettavia velvoitteita uskovalle. Seurakunnan neuvojen asema on ollut vankka vanhoillislestadiolaisessa opillisessa ajattelussa aina 1960-luvulta saakka. Niiden asema vakiinnutettiin nostamalla ne virallisesti Raamatun rinnalle uskon auktoriteetiksi SRK:n puhujienkokouksessa 2007."
Vallanhimoa, ei mitään muuta.
"2. Välimies-oppi: käsitys siitä, että ihminen voi uskoa syntinsa anteeksi annetuksi ja ne on tosiasiallisesti anteeksi annettu vain vanhoillislestadiolaisen ihmisen sanallisen, korvin kuullun ääneen lausutun synninpäästön tuloksena.Ratkaisevaa ei siis ole se, että ihmiselle julistetaan evankeliumia ja hän sen uskoo, vaan se, kuka sanaa julistaa."
Vallanhimoa, ei mitään muuta.
"3. Vain me -oppi: vain vanhoillislestadiolaisella tavalla uskovat ihmiset ovat SRK:n mukaan pelastettuja “jumalanlapsia” ja vain he muodostavat “Jumalan valtakunnan” jo tässä elämässä. Siten kaikki muut ev.-lut. kirkkomme tavalliset rivijäsenet, seurakunnissa toimivat ei-lestadiolaiset papit, kirkon piispat ja muut työntekijät eivät SRK:n opetuksen mukaan tosiasiallisesti kuulu todelliseen Kristuksen kirkkoon. He kaikki ovat kadotettuja, ja helvettiin menossa. "
Vallanhimoa, ei mitään muuta.
Kaikkien näiden taustalla on vain ja ainoastaan vallanhimo, jolla pyritään saamaan kaikki "uskovaiset" alistumaan johtajien mielivallan alle, lainkaan kyseenalaistamatta että mikä on oikein ja mikä väärin.
Ikävää todeta että suuri osa lestadiolaisiat on jo alistunut noiden vallanhimoisten harhaanjohtajien määräysvallan alaiseksi, eivätkä enää juurikaan kykene ottamaan itse selvää että mitä raamatuissa ihan oikeasti sanotaan ja miten Raamatun mukaan eläminen voi tapahtua ilman jatkuvaa uskontunnustamista harhaoppisien johtajien haluamalla tavalla.
Nykyinen meno on juuri sitä mistä Raamatussa on varoitettu:
"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaide vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia" Matt 7:15
"Monta väärää profeettaa ilmaantuu ja he johtavat teitä harhaan"
Matt 24:11
Mistä voi tietää, kuka on väärä profeetta?
Kuunnelkaa mitä sydämenne sanoo teille, älkää kuunnelko muiden mielipiteitä Raamatun tai uskonharjoittamisen suhteen muutenkaan.
Sydämessänne te kyllä tunnette varmuudella, kuka on väärä profeetta ja kuka puhuu totta hengellisistä asioista.
Sydämessänne te jokainen tiedätte, että onko teillä nyt vääriä profeettoja johtajina.
Aloittajan tekstistä ainakin minä vanhoillislestadiolaisena tunnistan tekstin pitkälti omakseni. Ei siinä mitään väärää ole ainakaan niissä 3:ssa kohdassa mainitut asiat. Näinhän meillä on asiat!
Aivan samaa mieltä.
Juuri "näin me uskomme", kun rehellisesti se sanotaan.
Ei voi kiistää sitä että eroavaisuus kirkon (luterilaisen?) käsityksen kanssa on ilmiselvä.
MInä en ola Raamatustani löytänyt kohtaa, jossa sanotaan:
"Älä missään tapauksessa käytä järkeäsi"
Koska tekstiensä perusteella useimmat lahkolaiset noudattavat tuota neuvoa, niin voisiko joku ystävällisesti kertoa, että missä kohtaa Raamattua siten on neuvottu?
Eskola totesi, että mielisairaaloista on kautta aikain löytynyt ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa Jeesuksia Kristuksia.
- Suomesta löytyy yhteisö, jolla on kollektiivinen harha, että vain sen jäsenet pelastuvat ja kuuluvat Jumalan valtakuntaan. Tämä yhteisö on vanhoillislestadiolaisuus. Painotan kuitenkin, että puhun nyt yhteisöstä ja sen harhasta, en lestadiolaisista ihmisistä yksilöinä. Tunnen lestadiolaisia ja arvostan heitä suuresti.
Eskolan mukaan harhat ovat normaalitilanteessa melko harmittomia.
- Mutta silloin, kun kollektiivinen harha vaikuttaa siihen, miten äärimmäisiä ongelmia kuten vaikkapa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä yhteisössä käsitellään, ovat seuraukset pahimmillaan patologisia.
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/12825-professori-eskola-lestadiolaiskeskustelusta-tosi-otsikko-voi-olla-harhaanjohtava