jos katseemme kohtaavat huomenna, tai joku päivä, huomaat sen, rakastan. Ei se katoa. Jos kaipaat rakkauttani hetken, rakastan. Jos soitat minulle vuosien päästä, kysyt kuulumisia, sanon vain, että rakastan. Milloin vain olen sinun.
Rakastan. Ei se koskaan häviä. En osaa unohtaa, en saata. En voi.
Tämä elämäni.....se on tätä, rakastamista. Opin rakkaudesta. Se ei ikävöi. Eikä se koskaan ole itsekäs. Se iloitsee aina, kaikesta. Se on minun taiteenlajini, intohimoni loppuun saakka.
http://youtu.be/ho9rZjlsyYY
Rakastan. Ei se koskaan häviä. En osaa unohtaa, en saata. En voi.
Tämä elämäni.....se on tätä, rakastamista. Opin rakkaudesta. Se ei ikävöi. Eikä se koskaan ole itsekäs. Se iloitsee aina, kaikesta. Se on minun taiteenlajini, intohimoni loppuun saakka.
http://youtu.be/ho9rZjlsyYY
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tämä ei siis ollut kenellekään erityisesti vaan noin yleisluontoisesti ilmoitettuna, että, jos jonkun tapaat, niin rakastat häntä hetken...siis pano eino, jolle voi soittaa ja tilata panoajan ja Toccata soi taustalla harmoonisesti :)
lottamari, rakkauskäsitteesi on aika ainutlaatuinen, se on kuin finnejä ja niiden puristelua odottaisi. Se on kuin sinä. Pompsahdat tyhjästä, vituttaa kun ilmaannut. Päältä ällö, punaisen tulehtunut, aavistuksen kipeäkin, sisältä pelkkää mätää. Ja jäljelle jää tyhjä kuoppa, ja katoat. Onneksi. Mutta harmi, tulet takaisin. Onneksi ikää alkaa olla, ettei sinunlaisia enää ole kuin kerran kuussa, kerran kahdessa. Turha mätä maailmankaikkeudessa. Hävitettävissä oleva, elämäntapamuutoksilla.
Kiitos aamuoksennuksestasi, mutta tuo ei ole rakkauskäsitteeni vaan vain se tunne mikä tuosta viestistä syntyi. Kertoo kyllä kovasti rakastavansa ja olevansa rakkautta täynnä, mutta sitten sanoo ettei ikävöi, eikä tunne ikävää ja se iloitsee aina kaikesta ja muuta liirumlaarumia. Rakkaus joka ei tunne ikävää ei ole mitää rakkautta. Rakkaudessa on kaipuuta, surua, ikävää ja raastavaa tyhjyyden tunnetta silloin kun rakas on poissa, lähtenyt tai kuollut..Rakkaus on tunteena kokonaisvaltaista sekä hyvässä että pahassa.
Tuo aloitus oli kaikessa kauneudessaan minulle tulkinnallinen farssi, josta todellakin tuli mieleen pelimies, joka jatkaa matkaansa rakastettuaan aina yhden yön ja monia ja jokaiselle vakuuttaa ja vannoo ikuista rakkauttaan..
Niin,..voin olla mielestäsi ajatuksineni finni, mutta minkä minä sille voin miten asiat minulle näyttäytyvät, jos ne noin kirjoitetaan.
No, kovasti otat vakasti nämä jutut täällä,..olet ilmeisen huumorintajuton ja ikävä ihminen. Jatka samaan malliin,,en yhtään jää sinua kaipaamaan ja toivon, että kaivattusikin ymmärtää pysyä sinusta kaukana, niin vastenmielisen kuvan itsestäsi puheittesi kautta annat.
Silti sinullekin hyvää sunnuntaita, rauhaa ja rakkautta toivotan.
kirjoitat inhimillisestä rakkaudesta, minä jumalallisesta.
Ymmärsin sen kyllä, mutta vähän sarkastisuutta heitin kehiin, ei näyttänyt purevan :)
Älä nyt hermostu ja suutu, jos taas ääneeni ihmettelen tässä, että miksi kirjoitat jumallisesta rakkaudesta ikävä palstalla, jos jumallinen rakkaus ei ole ihmisen inhimillistä rakkautta ja joka ei edes ikävöi?
Ymmärrän kyllä hienot lauselmasi aloituksessa, jotka tosiaan olivat kuniita sanoja, mutta niiden epämääräisyys ja epäjohdonmukaisuus on hämmentäviä ja hämääviä, niistä tosiaan ei rakastunut voi päätellä muuta kuin, että kyseessä on kylmä tunteeton ihminen..älä ota tätä vakavasti ja henkilökohtaisesti. Siellä vaan on lauseita, joita en tahtoisi omalta rakkaaltani kuulla. Tuosta tekstistä huokuu välinpitämättömyys, enkä sanoisi sen olevan edes jumallista..anteeksi jos vaikuttaa kovilta sanoilta. Siksi ensimmäinen ajatukseni tosiaa oli tuo einari pano eino, joka puhelimeen vastaa kovasti kaipaavalle ja ikävöivälle vaan, että kyllä minä sinut ikuisesti muistan, rakastankin, mutta en tunne sinua kohtaan ikävää, enkä mitään...olit hetken huuma ja ihana muisto, mutta näin on parempi.
Meille jokaiselle varmaan mielikuvat tuosta ovat erilaiset, enkä sano...joku voi todella pitää sitä kauniina rakkauden ilmentymänä, mutta itse pidän enemmän kyllä maallisesta inhimillisestä rakkauden tunnustuksen tavasta, jossa ikävä ja kaipuu sanoilla kuuluu näin: "minulla on niin ikävä sinua, haluaisin painaa pääni sinun syliisi, olla lähelläsi ja tuntea huulesi huulillani,.voi miksi et ole nyt täällä"...
Minulle jumallinen rakkaus ei näyttäydy ihan noin, minulle se näyttäytyy toisen ihmisen läheisyytenä, välittämisenä, läsnäolona, hellinä sanoina, kaipauksena ja ikävänä..
Olen pahoillani, jos loukkasin sinua..pyydän anteeksi sarkasmiani..se ei ihan kaikkille ihmisille ole tarkoitettu ja aina en huomaa, että täällä tosiaan on teitä, joilla on vakavampi huumoritaju kuin itselläni.
Joo, ok myönnän..olen tyydytettynä liki joka päivä. Eilenkin ...huokailin äänekkäästi nautinnosta, spermaa oli lakanoilla ja pakarassa on läpsimisestä jälkiä.
Lottamari onneksi meillä on sinut! Tiedäthän varmasti että huumorintaju on yksi älyn mitta. Ja tämäkin sarkasmia. Tosikompi luulisi et vittuilua.
Ootko tosielämässäkin yhtä viehättävän paremmin tiedostava
muiden elämästä kuin he itse.. sillä on aina hyvä olla joku, joka tietää.
Jestas, että mua naurattaa ihan.. nyt valehtelin. Sinä et saa minua nauramaan. Ja usko tai älä, oon kova nauramaan. Niinku noita-akka, joka lentää kyöpelinvuorelle taikomaan. Se on tuo luudan käyttökin taitolaji.. lähdetkö luudalle vai otatko itsesi turhan vakavasti? Nyanssien luku voi olla taitavallekin hankala.
Tuota en valitettavasti ymmärtänyt mitä tuolla tarkoitat. En saa langan päästä nyt kiinni, mutta ehkä sinulla joku ajatus tuossa on, se vaan ei minulle aukene. Sorge.
Huumorintaju ei ole minkään älyn mitta vaan se on ihan jokaisen yksilön omintakeinen kokemus miten hän huumorin mieltää. Sitä on tosi älykkäitä ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan huumorintajua, että et nyt ihan vakuuta minua tuolla kyöpelivuoren viisaudella.
En tiedä mitä tarkoitat muiden elämästä tietämisestä, en ole kiinnostunut muiden elämästä tai niiden tietämisestä. Tuo aloitus ei liene kenenkään henk.koht elämästä vaan aloittajan mukaan kyse oli jumalallisesta rakkaudesta, jonka minä taas käsitin kierolla tavallani väärin, josta nimenomainen henkilö veti herneet nekkuunsa :)
Lentele sinä vaan luudallasi minä yritän pysyä täällä maan tasalla mihin kuulunkin,..en ihan yllä vielä niin korkealle kuin sinä ja ole niin taitava kuin sinä.
Minusta näyttää aivan siltä kuin se olisit sinä, joka itsensä ottaa turhan vakavasti täällä, eikä piittaa muiden ajatusten vivahteista. Kaikkien ei tarvitse ajatella asioita samalla tavalla ja joillekin asiat vaan näyttäytyvät toisin. Rakkaudestakin on montaa nyanssilajia tietääkseni ja kaikki ovat omalla tavallaan oikeassa...vai kuinka.
Vaikka ikävä palsta onkin, niin pikkusieluinen ei silti kannata olla.
Olet täysin oikeassa.
Paitsi siinä, että kyllä huumorintaju on älyn mittä niin tieteessä ja jotkut kokevat sen olevan sitä arjessakin. Se on ihan yhtä totta kuin sinä Lotta.
Asiat eivät aina ole sitä, miltä näyttää, vaikka kuin katsoisi. Ja mitä korkeammalla on sitä laajemmalti näkee. "joka itsensä yleentää, se alennetaan". Se siitä lentämisestä. Alä ota niin vakavasti, eihän noita-akkoja ole olemassakaan, muualla kuin saduissa. Vai ootko nähnyt? Satumainen elämä? Linnuilla vain on siivet ja lepakoilla. Jotkut uskovat enkeleihin. Onneksi lentokoneet on keksitty. Mutta entä jos pelkää lentämistä tai korkeita paikkoja. Höh niinkin voi olla. Arkajalka.
"Kaikki voivat olla tavallaan oikeassa.. vai kuinka". Kirjoitetuista lauseista kyllä, mutta ei toisen kokemuksista rakkaudesta :)
Ei kannata olla pikkusieluinen vaan kasvattaa kokoa. Mitä suuremmaksi tulee niin sitä paremmin huomaa, miten pieni se sielu voisi olla. Minun mielestä tämä ikävä-palsta ei mittaa sielukkuutta tai sen määrää, mutta ymmärrys ikävään mittaa. Voin olla väärässä. Mutta ei se haittaa. Se on sitä koon kasvattamista.
Rakkaus. Tämä palsta on juuri se paikka, jonne siitä kannattaa viljellä. Hyvällä pahaa vastaan. Rakkaudettomille rakkautta. Kaikkein paras ase, viisaalta.
joltain mieheltä minulle (ei ole, tiedän, olet nainen) niin mä pitäisin sitä miestä vähän vinksahtaneena. Varsinkin tuossa, että jos "soitat minulle vuosien päästä, kysyt kuulumisia, sanon vain, että rakastan." Ei tuo oikein miltään normaalielämältä kuulosta. Varoisin visusti ottamasta yhteyttä, jos tulis mieleen kysellä kuulumisia, ja vastauksena olis jotain tuollaista.
silloin, kun ihminen puhuu toisesta, olettaen tietävänsä ja tuntevansa toisen jollain tavalla, hän paljastaakin itsensä. Pyrkii kirjoittamaan/puhumaan toisesta siten, että kokee itse olevansa viisas, meneekin lankaan. Silloin ihminen paljastaa itsestään kaikkein eniten, onnistuin ulostamaan sinusta käsitystäsi normaaliudesta. Tiedän, olen kaikkea muuta kuin normaali harmaa ihminen. Kerrot hyvin. Pelkäät. Et uskalla olla rohkea, olet mieluummin "niin kuin muut, normaali", sellainen kuin kuuluu olla. Niinkuin äiti opasti lapsena. Minulle tehtiin samaa, mutta uteliaisuus kaikkea kiellettyä kohtaan vaan kasvoi..
Kuka haluaa olla vain normaali? Kyllä en halua olla vain yksi muista, koska haluan kokea elämästä kaiken mitä vain voi kokea. Voi olla, että näillä palstoilla ei kannata pyrkiä olemaan toinen toistaan parempi. Ei se onnistu. Olen mitä olen. Minä. ;))
olemassa monenlaista "normaaliutta". Kaikki on omanlaisiaan yksilöitä ja ainutlaatuisia sellaisenaan. Kerroin vain mitä ajattelin aloituksesta. Aika pitkälle menevän tulkinnan siitä vedit, mutta siitä vaan, ei kosketa mua.
joskus jossain joku tietää sinusta enemmänkuin sinä itse.
lottamarille, oletko tilapäinen lomittaja äijälle, olet tietoinen niinkuin lomittajan pitää ollakin.