Kesäteatteria vai paikallista kulttuuria: joko tai vai sekä että? Heinolassa on kulttuuritoiminta on valinnut joko tain, eli vain kesäteatteria - ei paikallista kulttuuria:
Markus Luukkonen kirjoitti 11.10. Itä-Hämeessä (konsepti, se konsepti) Heinolan kulttuurista eli kesäteatterista oman mielipiteensä, mikä tiivistettynä lienee ”pärjääjiä ovat ne, jotka uskovat joko tain sijasta sekä ettään kun kaupallisuus ja sisällöt joutuvat turhan nopeasti vastakkain” . Heinolassa tämä kuvio osataan jo nyt. Kesäteatterilla kerätään rahaa, jotta talvikaudella voidaan sitten tuottaa muita sisältöjä”, totesi Luukkonen.
Puhedraaman sijaan Luukkonen kannattaa ”oikea näytelmää oikeaan paikkaan”, kun maailma menee yhä enemmän siihen suuntaan, jossa kaupalliset sisällöt korostuvat. Niinpä Heinolassa heinolalaiset veronmaksajat maksavat kalliin hinnan kesäteatterista, kun paikallinen teatteritoiminta ja kulttuuri on ajettu alas.
Tottahan se on, että maailma menee kovien arvojen, kovan kilpailun suuntaan inhimillisyyden ja ihmisyyden sijaan. Kulttuurin tehtävä ei ole tukea kovia arvoja kovaa kilpailuyhteiskuntaa, jossa heikot ja kaverit jätetään. Mikä on taiteen tehtävä, entä mikä on verorahoin tuotetun kulttuurin tehtävä? Onko se, kuten Luukkonen sanoo Heinolan konsepti? Että kesällä kerätään rahaa, jotta talvikaudella voidaan sitten tuottaa muita sisältöjä?
Teatteri on tärkeä kulttuurimuoto, jota useat kunnat, kuten esimerkiksi Lahti, suurenmoisesti tukevat. Voidaanko pääsylipputuloista arvioida, mikä Lahden kaupunginteatterin kulttuurinen merkitys koko Suomen ja maakunnan kulttuuritarjonnalle? Lahden kolme eri näyttöä vetävät vuosittain noin 90 000 katsojaa, joten jokaiselle löytyy mieluista katsottavaa ja hienoja elämyksiä. Ohjelmisto on taiteellisesti monipuolinen kokonaisuus, josta löytyy myös se ”kevyt-hömppä” joka esitetään lipputulojen vuoksi niille Luukkosen tapaan ”pehmentyneille” katsojille. Kulttuurilaitosten tehtävä on myös taidekasvatus ja elämysten tarjoaminen myös viitseliäille ja ei-pehmentyneille.
Lahden teatterissa on ammattijohtaja, noin 30 näyttelijää ja noin 15 muuta henkilökuntaan kuuluvaa, jotka maksavat verot Lahteen, käyttävät Lahden palveluita ja huolehtivat lahtelaisen teatterin etenemisestä nyky-yhteiskunnassa. Nuoret teatterin harrastajat ja alalle aikovat saavat mahdollisuuksia ja työkokemusta näyttelijäharjoittelijoina, lavastus- ja puvustustyöskentelyssä jne. Heinolan kesäteatterin johtaja on alan harrastaja, näyttelijät palkataan Helsingistä ja ohjelmistosuunnittelua ei ole. Kesänäytelmäksi valitaan näytelmä, jonka arvioidaan tuottavan suurimmat lipputulot. Sisällöstä, näytelmän taiteellisesta merkityksestä tai arvoista Heinolassa viisveisataan.
Heinolan kulttuuria on vain kesäteatteri, jota on parin kesäkuukauden ajan. Esitysten sisältö on kevyttä viihdettä, ja kohderyhmänä on ne Luukkosen tavoin ”pehmenneet” . Viime kesänä nauroimme kahdelle näyttelijälle, jotka pukeutuivat naisiksi yrittäessään huijata tädin perinnön. Tulevana kesänä nauramme luuseri-Erkille, joka yrittää huijata sossusta ”ilmasta rahaa” . Sitä ennen nauroimme poliitikoille, jotka erehtyivät väärään sänkyyn. Mikä sen mukavampaa kuin nauraa luusereille ja epäonnisille, etenkin kun Heinolassa niitä riittää, kun työttömyysaste on 15 %?
Talvikaudella kulttuuritoimi ei tuota ”sisältöjä”, muita kuin tulevan kesän esitysten lipunmyynti ja mainostaminen, onko se riittävä kulttuurisisältö ja pitääkö veronmaksajien se maksaa?
Heinolassa paikallista kulttuuritarjontaa järjestävät erilaiset yhdistykset, joiden saama kaupungin avustus noin 20 000 euroa on sama kuin kesäteatterin lipunmyyntitoimistona toimivan kulttuuritoimiston tilavuokra. Heinolan kaupunki perii paikallisten kulttuurijärjestöjen toiminta-avustukset takaisin tilavuokrina, joten paikallista kulttuuritoimintaa ei Heinolassa kaupunki tue, mikä näkyy myös yhteisöllisyyden puutteena, riitaisuutena ja asukkaiden eriytymisenä. Yhteistä kulttuuria tai kulttuurikieltä ei ole.
Heinolan museoiden toiminta on talvikauden kulttuuria ja museot maksavat vanhoista tiloistaan kovan vuokran toisin kuin kesäteatteri, joka ei maksa vuokraa. Heinolan kaupunki käyttää vähäiset kulttuuritoimen määrärahat kesäteatterin ylläpitoon, kunnostukseen, esitysten myyntiin ja markkinointiin.
Kesäteatteritoiminta Heinolassa on kuin käenpoika pikkulinnun pesässä, mikä on syönyt paikallisen kulttuuritoiminnan ja kaupungin oman entisen teatterin, kymmeniä vuosia ennen kesäteatteria toimineen.
Markus Luukkonen kirjoitti 11.10. Itä-Hämeessä (konsepti, se konsepti) Heinolan kulttuurista eli kesäteatterista oman mielipiteensä, mikä tiivistettynä lienee ”pärjääjiä ovat ne, jotka uskovat joko tain sijasta sekä ettään kun kaupallisuus ja sisällöt joutuvat turhan nopeasti vastakkain” . Heinolassa tämä kuvio osataan jo nyt. Kesäteatterilla kerätään rahaa, jotta talvikaudella voidaan sitten tuottaa muita sisältöjä”, totesi Luukkonen.
Puhedraaman sijaan Luukkonen kannattaa ”oikea näytelmää oikeaan paikkaan”, kun maailma menee yhä enemmän siihen suuntaan, jossa kaupalliset sisällöt korostuvat. Niinpä Heinolassa heinolalaiset veronmaksajat maksavat kalliin hinnan kesäteatterista, kun paikallinen teatteritoiminta ja kulttuuri on ajettu alas.
Tottahan se on, että maailma menee kovien arvojen, kovan kilpailun suuntaan inhimillisyyden ja ihmisyyden sijaan. Kulttuurin tehtävä ei ole tukea kovia arvoja kovaa kilpailuyhteiskuntaa, jossa heikot ja kaverit jätetään. Mikä on taiteen tehtävä, entä mikä on verorahoin tuotetun kulttuurin tehtävä? Onko se, kuten Luukkonen sanoo Heinolan konsepti? Että kesällä kerätään rahaa, jotta talvikaudella voidaan sitten tuottaa muita sisältöjä?
Teatteri on tärkeä kulttuurimuoto, jota useat kunnat, kuten esimerkiksi Lahti, suurenmoisesti tukevat. Voidaanko pääsylipputuloista arvioida, mikä Lahden kaupunginteatterin kulttuurinen merkitys koko Suomen ja maakunnan kulttuuritarjonnalle? Lahden kolme eri näyttöä vetävät vuosittain noin 90 000 katsojaa, joten jokaiselle löytyy mieluista katsottavaa ja hienoja elämyksiä. Ohjelmisto on taiteellisesti monipuolinen kokonaisuus, josta löytyy myös se ”kevyt-hömppä” joka esitetään lipputulojen vuoksi niille Luukkosen tapaan ”pehmentyneille” katsojille. Kulttuurilaitosten tehtävä on myös taidekasvatus ja elämysten tarjoaminen myös viitseliäille ja ei-pehmentyneille.
Lahden teatterissa on ammattijohtaja, noin 30 näyttelijää ja noin 15 muuta henkilökuntaan kuuluvaa, jotka maksavat verot Lahteen, käyttävät Lahden palveluita ja huolehtivat lahtelaisen teatterin etenemisestä nyky-yhteiskunnassa. Nuoret teatterin harrastajat ja alalle aikovat saavat mahdollisuuksia ja työkokemusta näyttelijäharjoittelijoina, lavastus- ja puvustustyöskentelyssä jne. Heinolan kesäteatterin johtaja on alan harrastaja, näyttelijät palkataan Helsingistä ja ohjelmistosuunnittelua ei ole. Kesänäytelmäksi valitaan näytelmä, jonka arvioidaan tuottavan suurimmat lipputulot. Sisällöstä, näytelmän taiteellisesta merkityksestä tai arvoista Heinolassa viisveisataan.
Heinolan kulttuuria on vain kesäteatteri, jota on parin kesäkuukauden ajan. Esitysten sisältö on kevyttä viihdettä, ja kohderyhmänä on ne Luukkosen tavoin ”pehmenneet” . Viime kesänä nauroimme kahdelle näyttelijälle, jotka pukeutuivat naisiksi yrittäessään huijata tädin perinnön. Tulevana kesänä nauramme luuseri-Erkille, joka yrittää huijata sossusta ”ilmasta rahaa” . Sitä ennen nauroimme poliitikoille, jotka erehtyivät väärään sänkyyn. Mikä sen mukavampaa kuin nauraa luusereille ja epäonnisille, etenkin kun Heinolassa niitä riittää, kun työttömyysaste on 15 %?
Talvikaudella kulttuuritoimi ei tuota ”sisältöjä”, muita kuin tulevan kesän esitysten lipunmyynti ja mainostaminen, onko se riittävä kulttuurisisältö ja pitääkö veronmaksajien se maksaa?
Heinolassa paikallista kulttuuritarjontaa järjestävät erilaiset yhdistykset, joiden saama kaupungin avustus noin 20 000 euroa on sama kuin kesäteatterin lipunmyyntitoimistona toimivan kulttuuritoimiston tilavuokra. Heinolan kaupunki perii paikallisten kulttuurijärjestöjen toiminta-avustukset takaisin tilavuokrina, joten paikallista kulttuuritoimintaa ei Heinolassa kaupunki tue, mikä näkyy myös yhteisöllisyyden puutteena, riitaisuutena ja asukkaiden eriytymisenä. Yhteistä kulttuuria tai kulttuurikieltä ei ole.
Heinolan museoiden toiminta on talvikauden kulttuuria ja museot maksavat vanhoista tiloistaan kovan vuokran toisin kuin kesäteatteri, joka ei maksa vuokraa. Heinolan kaupunki käyttää vähäiset kulttuuritoimen määrärahat kesäteatterin ylläpitoon, kunnostukseen, esitysten myyntiin ja markkinointiin.
Kesäteatteritoiminta Heinolassa on kuin käenpoika pikkulinnun pesässä, mikä on syönyt paikallisen kulttuuritoiminnan ja kaupungin oman entisen teatterin, kymmeniä vuosia ennen kesäteatteria toimineen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luukkonen kirjoitti täyttä asiaa, yllä olevan kirjoittaja on taas katkeroitunut Jäppiselle. Kesäteatterin väelle hatun nosto, tekevät hienoa työtä. Saa asukkaanakin olla ylpeä teatterista.
Minä en ole ylpeä Heinolan kesäteatterista. Siellä esitetään huonoja näytelmiä. En halua, että verorahoja tuhlataan moiseen, siitä ei ole kaupunkilaisille mitään hyötyä. Kaikkein pahinta on teatteriin käytettävät veronmaksajien rahat, joista ei vahingossakaan anneta kaupunkilaisille tietoa. Miten tällaista voi tapahtua eikä mikään tilintarkastus puutu siihen. Heinolassa eletään ilmeisesti kuin viimeistä päivää
Huonoja näytelmiä? Ovatko siis kaikki tuhannet kävijät väärässä? Jokaisella saa olla mielipide mutta sitä on turha tuputtaa totuutena,
Onko mitään järkeä käyttää heinolalaisten verorahoja muiden kuntien asukkaiden "viihdyttämiseen"? Lienee hölmöläisten hommaa ja ainutlaatuista Suomessa. Ei vielä ainakaan ole todistettu, että Heinolan kesäteatteri on hyvä rahasampo kaupungille. Sen tuloista a menoista ei edes kerrota mitään meille lystin maksajille.