Kielikysymys kiihkotta
Tarja Kaltiomaa
Kielikysymys kiihkotta
Kaksikielisenä maana Suomessa käydään kielikeskustelua kaiken aikaa. Se kuuluu osana sivistykseen ja vapaaseen mielipiteenmuodostukseen.
Kiihkoilun tavallaan ymmärtää, onhan oma äidinkieli ja se kieli, jonka elämässään parhaiten osaa, osa ihmisen sisintä identiteettiä. Tärkeimmäksi kieleksi ihmiselle elämässään
kehkeytyy kieli, jota hän luontevimmin käyttää ja josta muodostuu tärkein kieli perheen ja suvun parissa kommunikointiin. Tärkeä kieli ihmiselle myös kieli, jota hän käyttää työssään ja asioidensa hoidossa yhteiskunnassa.
Elämme uuden vuosituhannen alkuaikaa. Suomen kieli on kiihkotta vahvistunut maamme alueen valtakieleksi ja sitä suurin osa suomalaisista taitaa. Suomen kielen lisäksi alueellamme
puhutaan muutamaa ns. vähemmistökieltä enemmän kuin muita vähemmistökieliä.
On tärkeää Suomen alueella pitää suomen kielen valta-asema vahvana edelleenkin. Minun mielestäni suomen kieli voi edelleen olla Suomen maassa tärkein asiointikieli, jolla palvelut
tuotetaan. Tämä johtaa siihen, että kaikkien (siis käytännössä lähes kaikkien) tulee osata suomen kieltä joko äidinkielenään tai niin, että pystyy käyttämään suomenkielisiä palveluita hyväkseen. Tämä tavoite säilyttää suomen kielen valta-aseman myös tulevaisuudessa. Ehdotan, että kaksikielisyydestä luovutaan ja että Suomesta tulee suomenkielinen maa, jonka pääkielen asemaksi vahvistetaan suomi.
Uutena ehdotuksena esitän myös, että ensisijaisen vähemmistökielen aseman voisi antaa ruotsinkielelle, saamenkielelle ja venäjänkielelle. Käsittääkseni nämä kielet ovat Suomen alueella suomenkielen jälkeen eniten kansalaisten käytössä ja osaamina. Tällöin kouluissa opetettaisiin ns. pääkielenä suomea ja toisena osaamiskielenä alueella eniten vallitsevaa ensisijaista vähemmistökieltä. Tällä periaatteella arveluni mukaan olisi mahdollista saada kouluihin sopivia opintoryhmiä, niin että opettajalla olisi sopiva työsarka oppilaiden parissa. Nykyaikainen tekniikka voisi sallia paremmin etäopetusta harvaanasutuilla seuduilla, joten kielenopiskeluryhmän ei tarvitsisi välttämättä päivittäin kulkea koululle, vaan kielenopiskelua (ja muutakin opiskelua) voisi enemmän toteuttaa etäopiskelunakin tarvittaessa.
Taajaan asutuilla seuduilla ei liene ongelmana ole se, että saadaanko riittävän suuria oppilasryhmiä kokoon. Perheissä ei tarvitsisi riidellä kielenopiskelusta, kun muodostetaan
taajaan asutuilla seuduilla ryhmiä, joissa opetusta annetaan esimerkiksi ruotsinkielisten perheiden lapsille samaan tapaan kuin nykyäänkin.
Suomi on ollut pitkään kaksikielinen maa. Ehdotukseni mukaan kaksikielisyydestä luovutaan, ja suomenkielelle annetaan maan kielen asema. Vapaaehtoisuuden pohjalta ja kulttuurisen
innostuksen pohjalta mainittujen tärkeimpien vähemmistökielten opetus tulevaisuudessa on joko vähäisempää tai laajempaa. Ehdotukseni tarkoituksena on turvata ja vahvistaa suomenkielen asemaa Suomessa yhtenä eurooppalaisena kielenä.
Tämänkään ehdotuksen myötä keskustelu kielikysymyksestä tietenkin jatkuu, onhan osa sivistystä seurata aikaansa ja reagoida ns. maailman tuuliin.
http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/146965-kielikysymys-kiihkotta
PS. Tarja Kaltiomaalla on monia lukemisen arvoisia puheenvuoroja.
Tarja Kaltiomaa
Kielikysymys kiihkotta
Kaksikielisenä maana Suomessa käydään kielikeskustelua kaiken aikaa. Se kuuluu osana sivistykseen ja vapaaseen mielipiteenmuodostukseen.
Kiihkoilun tavallaan ymmärtää, onhan oma äidinkieli ja se kieli, jonka elämässään parhaiten osaa, osa ihmisen sisintä identiteettiä. Tärkeimmäksi kieleksi ihmiselle elämässään
kehkeytyy kieli, jota hän luontevimmin käyttää ja josta muodostuu tärkein kieli perheen ja suvun parissa kommunikointiin. Tärkeä kieli ihmiselle myös kieli, jota hän käyttää työssään ja asioidensa hoidossa yhteiskunnassa.
Elämme uuden vuosituhannen alkuaikaa. Suomen kieli on kiihkotta vahvistunut maamme alueen valtakieleksi ja sitä suurin osa suomalaisista taitaa. Suomen kielen lisäksi alueellamme
puhutaan muutamaa ns. vähemmistökieltä enemmän kuin muita vähemmistökieliä.
On tärkeää Suomen alueella pitää suomen kielen valta-asema vahvana edelleenkin. Minun mielestäni suomen kieli voi edelleen olla Suomen maassa tärkein asiointikieli, jolla palvelut
tuotetaan. Tämä johtaa siihen, että kaikkien (siis käytännössä lähes kaikkien) tulee osata suomen kieltä joko äidinkielenään tai niin, että pystyy käyttämään suomenkielisiä palveluita hyväkseen. Tämä tavoite säilyttää suomen kielen valta-aseman myös tulevaisuudessa. Ehdotan, että kaksikielisyydestä luovutaan ja että Suomesta tulee suomenkielinen maa, jonka pääkielen asemaksi vahvistetaan suomi.
Uutena ehdotuksena esitän myös, että ensisijaisen vähemmistökielen aseman voisi antaa ruotsinkielelle, saamenkielelle ja venäjänkielelle. Käsittääkseni nämä kielet ovat Suomen alueella suomenkielen jälkeen eniten kansalaisten käytössä ja osaamina. Tällöin kouluissa opetettaisiin ns. pääkielenä suomea ja toisena osaamiskielenä alueella eniten vallitsevaa ensisijaista vähemmistökieltä. Tällä periaatteella arveluni mukaan olisi mahdollista saada kouluihin sopivia opintoryhmiä, niin että opettajalla olisi sopiva työsarka oppilaiden parissa. Nykyaikainen tekniikka voisi sallia paremmin etäopetusta harvaanasutuilla seuduilla, joten kielenopiskeluryhmän ei tarvitsisi välttämättä päivittäin kulkea koululle, vaan kielenopiskelua (ja muutakin opiskelua) voisi enemmän toteuttaa etäopiskelunakin tarvittaessa.
Taajaan asutuilla seuduilla ei liene ongelmana ole se, että saadaanko riittävän suuria oppilasryhmiä kokoon. Perheissä ei tarvitsisi riidellä kielenopiskelusta, kun muodostetaan
taajaan asutuilla seuduilla ryhmiä, joissa opetusta annetaan esimerkiksi ruotsinkielisten perheiden lapsille samaan tapaan kuin nykyäänkin.
Suomi on ollut pitkään kaksikielinen maa. Ehdotukseni mukaan kaksikielisyydestä luovutaan, ja suomenkielelle annetaan maan kielen asema. Vapaaehtoisuuden pohjalta ja kulttuurisen
innostuksen pohjalta mainittujen tärkeimpien vähemmistökielten opetus tulevaisuudessa on joko vähäisempää tai laajempaa. Ehdotukseni tarkoituksena on turvata ja vahvistaa suomenkielen asemaa Suomessa yhtenä eurooppalaisena kielenä.
Tämänkään ehdotuksen myötä keskustelu kielikysymyksestä tietenkin jatkuu, onhan osa sivistystä seurata aikaansa ja reagoida ns. maailman tuuliin.
http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/146965-kielikysymys-kiihkotta
PS. Tarja Kaltiomaalla on monia lukemisen arvoisia puheenvuoroja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Erittäin hyvä ja varteenotettava kannanotto kielikysymykseen.
Kirjoitusta voi hieman sieventää: Suomi ei ole kaksikielinen maa. Juhlapuheet ovat juhlapuheita.
Vauvasta vaariin tiedetään mitä kieltä maassa eniten puhutaan.
Laahaava hännys, pakkoruotsi ei ole tätä päivää.
Suomi ei ole kaksikielinen maa perustuslain mukaan eikä todellisuudessa. Suomi on aidosti kaksikielinen maa vain pieneltä osaltaan.
Muuten ihan asiallinen kirjoitus.
Hyvä aloitus!
Ruotsia voisi tosiaan opettaa etänä harvaanasutuilla seuduilla, kun kaikilla on tietokoneet. Mikään ei tietenkään täysin korvaa elävää kaksikielisyyttä, mutta sitä kohti mennään.
Bra!
>elävää kaksikielisyyttä
BUAAAHA HAHAHAHAHAHAHAHAH!
Elävää kaksikielisyyttä ei tarvitse kenellekään pakottaa sillä se on olemassa
ilman ylhäältä päin tapahtuvaa sanelua.
Suomi ei ole kaksikielinen kuin niiden osalta jotka hallitsevat täydellisesti
kaksi kieltä ja ne toki voivat olla muitakin kieliä kuin suomi-ruotsi.
Pakkoruotsi on viimeinen yritys pieneltä vähemmistöltä alistaa enemmistö
valtaansa.
Koska tämä maa on valmis demokraattiseen toimintaan,jossa kansanedustajat
toimivat kansan parhaaksi ja suomenkielinen henkilö on kelvollinen myös
julkiseen virkaan ilman ruotsia,joka on ainainen muistutus siitä kuinka
suomenkielinen opetus yritettiin torpata vähemmistön puolesta.
Presidentin vaalissa helmikuun 15 päivänä 1937 tapahtui, että tasavaltamme päämieheksi valittiin kieleltään, mieleltään, nimeltään ja teoiltaan suomalainen mies. [ Kyösti Kallio ] Ihmekö siis, jos ruotsinkielistemme taholla nyt on parku ja ankara välien selvittely, jossa on uhattu jopa »Kordelinin kohtaloa» niille, jotka eivät äänestäneet presidentti Ståhlbergia ja jotka siten välillisesti auttoivat presidentti Kallion läpi.
Maassamme ovat puhaltaneet ruotsalaisuuden etuoikeuksia tukevat ja lujittavat tuulet, mikä Kivimäen hallituksen aikana sekä nimityspolitiikassa että lainsäädännössä kävi selvästi ilmi. Armeijan useimmat korkeimmat paikat saatiin miehitetyiksi ruotsinkielisillä upseereilla, ja maamme ulkomaisessa edustuksessa ruotsalaisuus varmistui. Kielilakeja ei pystytty oleellisesti parantamaan eikä tarpeettomia ruotsinkielisiä oppikouluja lakkauttamaan, ja eduskunta sai ylimääräisillä valtiopäivillä kaksi vuotta sitten taistella 75-tuntisen taistelun, jotta yliopistossamme saatiin kieliolot edes pysymään ennallaan ja hallituksen yritys juurruttaa ruotsalaisuus yliopistoon entistä syvemmälle estetyksi. Ns. skandinavista orientointia on niinikään meillä miehuullisesti koetettu harrastaa ja käyttää ruotsinkielistemme aseman vahvistamiseksi. Ruotsinkielisellä taholla onkin jo riemuittu suomalaisuustaistelun likvidoimisesta.
Saahan sitä blogeissa paskaa jauhaa "maltillisesti" tai tavallisesti, eipä tuo tervepäisiä kiinnosta.
Joko näitä SL:n "suomalaisuus"hörhöjä on muilutettu itärajalle vai mistä ny kiikastaa?