Fretit tappelee???

Kyllä se siitä ajan myötä rauhottuu, luulisin. Meillä oli uros kolme vuotta yksin ja sitten otettiin urospentu. Aluksi ne tappeli aika kovastikin. Ja niinpäin että pentu antoi vanhemmalle selkään! Sillä raukalla oli jo niskassa rupia eikä se uskaltanut antaa toiselle samalla mitalla takaisin. Välillä erotin ne toisistaan kun tuntui ettei vanhus pärjää. Nyt kun ovat olleet yhdessä kolme kuukautta on tilanne jo rauhoittunut huomattavasti. Muiltakin olen kuullut että leikkiminen saattaa näyttää välillä hurjalta, nämäkin painivat ja jotain kitinöitä välillä kuuluu. Mutta kunhan eivät 24/7 tappele niin varmasti ystävystyvät ajan mittaan. Vielä kun pennun leikkaus-aika koittaa ja muutenkin kasvaa niin saattaa rauhoittua vielä entisestään. Jaksamista ja hermoja sulle!

Juu, kyllä meilläkin tota tappelua tuli alku vaiheissa vaikka ovatkin sisaruksia.
Meillä tehtiin, niin että vuoroteltiin kuka oli sen aikaa häkissä kun olimme pois (muuten saavat olla kyllä vapaina) ja jos kamalaa meteliä tuli niin sitten mentiin väliin. Tietysti fretit yleensä käy tämän niin sanotun valta taistelun, kun ovat tulleet uuteen taloon.
Tarkkaile,ettei tule mitään kamalia haavoja ja minä tekisin näin, että aina kun huomaisin tällaisen missä toinen "valittaa" ns.kipua niin pahan tekijä häkkiin jäähylle. Onnesta enään ei ole tarvinnut pistää kumpakaan häkkiin :) saavat olla koko ajan vapaana :)

Meille tuli vuosi sitten kaksi urospentua samasta pentueesta, olivat silloin noin 7 viikon ikäisiä. Ja kyllä sitten tapeltiinkin! Ensimmäiset 6kk oli lähinnä leikkipainia, joskus toinen kuitenkin valitti ja jos valitus jatkui pitkään, menin väliin (yleensä toinen päästää ite irti, kun tajuaa, että toista sattuu). Muun ajan pojat olivat kuin paita ja peppu. Meille tuli myös pieni tyttö, joka luonnollisesti sai tuplasti köniinsä kummaltakin pojalta.

Pojat keskenään pahimmillaan repivät toistensa niskat pahasti verille. Yhden ainoan kerran löytyi jopa verilätäkkö lattialta, kun tulin kotiin; otin vapaata töistä ja tarkotus oli erottaa pojat, joista kumpikin vuosi vähän verta (ei onneksi kuitenkaan paljoa; en löytänyt edes haavoja). Kumpaakaan ei tosin näyttänyt sattuvan mihinkään, eivätkä enää sen jälkeen ole kunnolla tapelleet. Nykyään lähinnä ajan ratoksi vähän painivat, niskoissa ei mitään jälkiä. Ja ilman kaveria ei tietysti voi nukkua :)

Tyttö sai meillä hyisen vastaanoton. Tavallisestihan naaraan pitää alistua, ja sitä tappelua käydään niin pitkään, että tyttö alistuu tai viimeisessä vaiheessa: kuolee. Meillä pojat visko neitiä niskavilloista seinään, kumpikin vuorollaan. Napattiin niskasta kiinni, raahattiin häkkiin ja yritettiin painia siellä, mutta meidän neiti kun tuli ankeista oloista ei tietysti osannut kunnolla panna vastaan ja tyyty vaan valittamaan. Enkä pitänyt näitä riiviöitä yhtäaikaa vapaana kuin korkeintaan tunnin pari päivässä (meni meno liian hurjaksi). Yhtenä aamuna menin sitten kattomaan eläimiä, tyttö oli vapautettu häkistä ja nukkui rauhassa poikien keskellä. Siitä lähtien on neiti saanut olla täysin rauhassa :) (koska se on sen verran ilkeä, että jos sille ryppyillään, se puree korvasta.)

Kiitos hirveesti vastauksista!!! Täytyy jatkaa tilanteen seurailua!