Kuluttajariitalautakunta

Tarkoitatko "nahkapäätöksillä" sitä, ettei KRIL anna ratkaisusuositusta, koska tosiasioista selvyyden saaminen edellyttäisi todistajien kuulemista, mihin KRILillä ei ole mahdollisuutta? KRILin nettisivuilta en löytänyt tähän kysymykseen vastausta, mutta aiempien kokemusteni perusteella näiden "ei-suositusta" -ratkaisujen määrä on ollut melko vähäinen KRILin koko juttumäärään verrattuna.

Mutta se on mielestäni selvä tosiasia, että ilman KRILiä tavallisten kansalaisten riita-asiat elinkeinonharjoittajien kanssa jäisivät valtaosin kokonaan ratkaisematta oikeudenkäyntikuluriskin takia. Ja sekin on mielestäni selvää, että KRILin ratkaisut ovat hyvätasoisia ja asiantuntevia ja päihittävävät mennen tullen ainakin yleisen käräjäoikeustason, usein hovioikeustasonkin.

Minusta kuluttajariitalautakunnan vois ihan hyvin lopettaa.
Tai sitten asioihin pitäisi paneutua kunnolla.
Ei vitkutella ja sitten sanoa heti suodaan, tätä emme osaa käsitellä.
Erittäin kriittinen pitäisi olla suurien yritysten kohdalla ja julkishallinnon puolella.
Sitten tuollaiset "kenkärisa-asiat" vois ratkaista vaikka kunnallisella tasolla.

Suorastaan hupaisa kommentti, että ylittää käräjäoikeus ja usein hovioikeustason.
Taitaa olla kuluttajariitalautakunnan virkamiehen kommentti.
Tämän mukaan kuluttajariitalautakunnasta pitäisi tehdä, valituselin hovioikeuden päätöksiin. Komediaa tai tragediaa.

Valitettavan usein käräjäoikeuden päätökset ovat arpapeliä.
Vielä enemmän muuttuvat arpapeliksi, kun käytetään krillin lausuntoja.
Hyvin usein kun lukee noita oikeuden päätöksiä jää tunne, että ovatko täysjärkisiä ihmisiä.

Kuluttajariitalautakunnassahan on "putkimies" "räätäri" "suutari" "kiinteistönvälittäjä"
jne kokemusta, entäs sitten kun pitäis ottaa kantaa sopimusoikeus jne kysymyksiin, hyvin helposti puolletaan sitä vahvempaa osapuolta. Uskotaan virkamiestä jne.
Pyydetään luopumaan valituksesta jne

>> Hyvin usein kun lukee noita oikeuden päätöksiä jää tunne, että ovatko täysjärkisiä ihmisiä.

>> hyvin helposti puolletaan sitä vahvempaa osapuolta (=KRIL).

Molemmat em. väitteet ovat hyvin yleisiä, hyvin ymmärrettäviä ja omalla tavallaan jopa tosia. Mutta miksi näin on? Hyvin yksinkertaista: oikeuden tehtävä on tulkita riitaa lain kannalta, ei sen kannalta mikä on jonkin osapuolen mielestä "oikein" tai "väärin". Riidan osapuolilla on voimakas "tunnetotuus" puolellaan. Molemmat ovat omasta mielestään oikeassa, eihän muuten oikeuteen edes mentäisi. Oikeuden tehtävä on katsoa, kumpi osapuoli on näyttänyt paremmin ja juridisesti perustellummin oman näkökantansa toteen. Se, jolla on parempi lakiin perustuva näyttö, voittaa. Onko lopputulos osapuolten mielestä oikein/väärin/reilu/eettinen/epäettinen/täysjärkinen/tms. ei ole oleellista.

Mitä tuohon vahvemman suosimiseen tulee, niin kyseessä on aika pitkälle tuo em. asia. Se "vahvempi" kun on useimmiten ammattilainen alallaan ja on varmistanut juridisen asemansa jo etukäteen. On ohjeistanut henkilökuntansa, käyttää kirjallisia sopimuksia, huolellista kirjeenvaihtoa ja tekee työnsä todisteellisesti "pykälien mukaan". Jos riita tulee, niin sillä "vahvemmalla" on nippu asiakirjanäyttöä, todistajia, kirjallisia työohjeita jne. Ei ihme, että voittaa.

Jos katsoo sekä KRILin että käräjäoikeuden päätöksiä, niin hävinnyt osapuoli on järestään joko vaatinut korvausta, johon sillä ei lain tai sopimusehtojen mukaan ole oikeutta. Tai sitten olisi oikeus korvaukseen, mutta näyttö puuttuu.

Minä luotan ihmisissä ahneuteen, laiskuuteen ja pelkoon.

Haluan kuulla kuluttajien ja pienyrittäjien kokemuksia kuluttajariitalautakunnasta.
En niinkään lakimiesten jaarituksia. Heidän olisi syytä paneutua paremmin niihin päätöksiin krillissäkin. Tottakai muuallakin. Ei saa mennä aina yli siitä missä aita on matalin. Laiskuuteen luotan minäkin kuten edellinen vastaaja.