avaudutaanpa nyt tänne, vaikka tuskin siitä on mitään hyötyä. olen 30 vuotias nuorimies. en ole sosiaalinen ihminen. ei ole kavereita, mutten sellaisia tarvitsekkaan. mutta minulta puuttuu elämästä jotain, se on nainen. ilman sitä en jaksa elää. edellinen tyttöystäväni jätti minut puoli vuotta sitten, ja siitä asti olen voinut todella huonosti. yli kymmenen vuotta olen ollut masentunut. töissä en ole ollut enää vuosiin. jokainen päivä tuntuu olevan yhtä raskasta. miten ihmeessä voi löytää rakkauden, jos ovesta ulos lähteminenkin tuottaa suuria vaikeuksia.
yksinäisyys musertaa
game over
4255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuskin lohduttaa tietää kuinka moni muu tuosta kärsii, mutta ole hyvä: minä kans. ymmärrän sua hyvin...
tutustuminen tuottaa tuskaa vaikka periaatteessa melkein kenestä tahansa vois tulla ystävä... tai jopa elämänkumppani.
ehkä sun kannattais opetella tykkäämään omasta seurastasi myös? miten kukaan jaksaa elää ihmisen kanssa jonka ainoa elämä rajoittuu tähän yhteen ihmiseen... se on raskasta. en ole kokenut noin päin, mutta luultavasti minut juuri jätettiin koska takerruin liikaa, tunsin ettei ilman häntä jaksa... eikä oikein jaksakaan.
ollaan kuitenkin hengissä vielä, jee!
AP, etsipä käsiisi sellainen kuin "Opi kuuntelemaan itseäsi" -kirja, sen avulla saat selkeyttä asioihin, ja voit sitten katsoa tilannettasi uudestaan. Kannattaa tosissaan tutustua siihen.
Voisin lohduttaa aloittajaa sillä, että suurella todennäköisyydellä erittäin harva kymmenen vuotta masennuksesta kärsinyt, vuosia työttömänä ollut kaveriton mies on ollut useammissa, yleensä ei yhdessäkään parisuhteessa.
Esimerkiksi minä. Paitsi etten ole ainakaan saanut diagnoosia masennuksesta, työttömänä olen ollut "vasta" reilut 4kk, eikä ovesta lähteminen tunnu lainkaan vaikealta. Minne menisin, onkin sitten ihan toinen juttu.
Jotain hienoa sussa on pakko olla, kun olet useammankin parisuhteen onnistunut solmimaan noista lähtökohdista huolimatta. Kaikella todennäköisyydellä onnistut jatkossakin. Osasi ei ole lainkaan huono, toisin kuin mun.
No mä olen 35 vuotias ja kahdesti olen ollut suht pitkissä seurustelusuhteissa ja molemmat kestäneet 3-4vuotta. Olen ollut työttömänä kohta 10vuotta ja sairastan vaikeaa masennusta. Ja ynnä muita ongelmia. Hyvä keino on oppia peittämään asiat ja olemaan ulospäin suuntaunut, oma itsensä, huumorintajuinen ja menevä. Semmonen näyttää ulospäin hyvältä ja harrastaa urheilua ja muuta, vaikka ois kuinka vaikeaa. Mun kohdalla erot eivät ole johtuneet masennuksesta tai minusta, itse olisin voinut jatkaa suhdetta, naiset ne tässä ovat olleet jättäjiä, koska heillä ilmennyt uusia sairauksia ja muita eivätkä ole halunneet jakaa sitä mun kanssa... Molemmissa tapauksissa kumpainenkaan ei ole halunneet lapsia kuten en minäkään ja toisella jo oli lapset olemassa, että kaikkea voi yleistää tai pistää samaan muottiin, siitä pitää päästä eroon yleistämisestä, poikkeuksia on!?