adhd ja armeija

höhöö c-paperit napsahti.. :D

"palveluskelpoisuutta voidaan miettii uudelleen ton takia?"

Totta. Useimpien ADHD-varusmiesten palveluskelpoisuusluokakka: alikersantti.

sun pitää kysyä kutsunnoissa mikäli ne on tehty niin sun pitää kysyä armeija lääkärilta saako jos ei saa niin onko sille korvaavaa jos ei ole kerro että sulla on .. ja sä tarviit sitä joka pv kertaa X niin mitä tehdä jos ei saa niin voitko olla sellasessa ympäristössä laisinkaa ilman mitää ? tiedän itse kun olin A että B luokassa niin tuvassa oli sydänvikasii , budhalainen *ei saanu asetta* ihotautisii ,uskovaisii ,, niin sä voit saada c paperit helposti koska ne ei halua nähdä miten sä toimit ilman apuja noh toivo että saat vapautuksen koska armeija ei hyväksy *Nistejä* vaikka se olisi hoitomuoto

Itsellä on adhd ja oli pitkäaikainen masennus. Kuntsunnoissa lääkäri totesi ettei varmaan tarvi tulla kutsuntoihin enää niin antoi hylkypaperit. Mutta lääkäri ja kessut kyllä kysyy sulta oletko halukas ja kykenetkö menemään inttiin . Todennäköisesti saisit B paperit jos ne ottais sut sinne.
Riippuu itsestä, kessuista ja lääkäristä

Vaikka on vanha keskustelu aiheesta. Joo eli kyllä adhd voi päästä armeijaan jopa a-papereilla varustettuna, eli ei huolta jos joku haluaa palveluksen suorittaa.

Käsittääkseni hommat menee niin, että jos on säännöllinen lääkitys, jota tarvitsee aina, niin ei oteta inttiin. Sama homma on esim. diabeteksen kanssa.
Jos pärjäät myös ilman Concertaa, niin voi varmaan olla mahdollIsta käydäkin armeija.

Tämä tosin ei ole mikään mitään varmaa tietoa. En oikein tiedä näistä hommista mutuilua enempää kun olen nainen.

Vanha keskustelu mutta otampa kantaa siltä varalta että joku jolla asia askarruttaa törmää tähän keskusteluun. Mulla ADHD diagnosoitiin vasta 30 jälkeen. Lääkitys siksi että saan laskut ja muut arkiaskareet hoidettua. Impulsiivisuutta mulla ei ole.

Armeijan kävin ja minun ADHD tyypin kannalta armeija on itseasiassa ollut erittäin hieno kokemus. Tunnistan haasteellisimmaksi omalta kannalta arjen rutiinit ja aikatauluissa pysyminen ja kaikki tuo on juurikin armeijassa niin hyvin ohjattua toimintaa että ei siellä itse tarvi ajatella ollenkaan. Useasti nyt aikuisiälläkin ikävöin haastavempina aikoina sitä valmiiksi mietittiä ja ohjattua meininkiä mitä siellä oli. Toki siellä haasteellisiakin hetkiä tuli kuten varusteiden pakkaaminen jossa olin lähes aina viimeinen. Myöskin annetut ohjeet eivät meinannut aina pysyä mielessä ja niiden kanssa sitten sekoilin. Mutta sitten ammunnaissa ja muussa "äksönissä" olin parhaimistoa. Olin siis rivijääkäri ja siinä ei juuri itse tarvi huolehtia mistään. Mutta tiedän että jos olisin alikessuksi tai siitä ylemmäksi alkanu niin kuin heti peruskauden jälkeen yrittivät laittaa niin olis varmaan minun kohdalla tullut vaikeuksia.

Mutta jos on pienintäkään impulsiivisuus, käytös tai muita itsensä kontrollointi ongelmaa niin en kyllä suosittele armeijaa. Siellä muutama (tosin ei tainu olla diagonosoitua) oli minunkin aikana ja välillä oli ihan tosissaan haasteellista sekä heille että muille.

Jos mietityttää se lääkkeettä oleminen niin kannattaa miettiä miksi lääkettä syö. Ja yleensäkin kannattaa miettiä minkälaisia haasteita ADHD itsellä asettaa. Vaikka kaikillla ADHD saman diagnoosin alla niin kaikilla se asettaa vähän erillaisia haasteita. Sitten lähteä selvittämään onko intissä näitä haasteita edessä ja missä palvelustehtävissä. Kuitenkin ADHD:ssa on riippuen henkilöstä myös paljon potentiaalisiakin ominaisuuksia moneen eri tehtävään armeijassa. Esim. Itse jälkeen miettinyt että minun ominaisuuksista olisi ollut paljon hyötyä tarkka-ampujana.

Ite kävin intin parikymppisenä. (hain lykkäystä muka opiskelujen takia, vaikka tosiasiassa se oli "ryyppy" lomaa ja inttiinlähtö ois haitannu sitä ku meni niin lujaa tuolloin ja olin työttömänä.)
Sain aikuisena, n.40v adhd diagnoosin, vaikka sitä ite epäilin jo vuosia aikasemmin.
Sen verran elämässä oli asiat menny perseelleen, mm. koulu, ammattikoulu, parisuhteet ja tuo mainittu armeijakin.
Armeijan kyllä suoritin koko 240pv, vaikka haasteita oli sielläkin, mm. häröilynä ja muutenkin komppanian vääpelin silmätikkuna ja muutaman kerran napsahti "pekkaa" ku lomat venähti vkl ryyppäilyjen takia.
Eivät tykänny ku soitin kerran sunnuntai yönä kännissä komppanian päivystykseen, paikallisen kuppilan korttipuhelimella että myöhästyin bussista tai että sovittu kaverikyyti ei jaksanu oottaa baarin pihassa mua niin jäin kyydistä :D
Viimesenä päivänä siviilin päästessä sotilaspassien jaossa, komppanianvääpeli totes vaan passia ojentaessa kättelyn lomassa et "toivottavasti ei tavata enää näissä merkeissä!" ja puristi kättä vähän lujemmin!
Vastasin puristukseen ja totesin että "tunne on molemminpuolinen herra yliluutnantti!" ja molemmat taijettiin naurahtaa, niin myös muu komppania rivissä takana käytävällä :D
ei oo kertaamassa tarvinnu käyä...

Noita oireita tuli alkoholillla lääkittyä koko nuoruus-aikuisikä mikä tietysti saatto vaikuttaa siihen että nuoruus meni aikalailla alkoholin sävyttämänä ja tietysti siinä tuli paikallis Poliisitkin tutuiksi.
Nykypäivän standardeilla näillä oirekirjoilla ja diagnooseilla niin en tiedä kelpaisko varusmiespalvelukseen?
Joo, tämmönen suoritus se oli itellä 01/98 KSPionP Keuruu.