että nainen ihastuttuaan mieheen liikaa meneekin paniikkiin. Menee jollain tapaa sekaisinkin, lukkoon, ei enää osaa toimia.
Tunteikasko hän on? Kertokaa te vahvoja tunteita omaavat naiset miten olette joskus kokeneet sen, kun tunne tulee liian yllättäen, ettekä ehkä saa sitä vastakaikua mitä odotatte.
Tunteikasko hän on? Kertokaa te vahvoja tunteita omaavat naiset miten olette joskus kokeneet sen, kun tunne tulee liian yllättäen, ettekä ehkä saa sitä vastakaikua mitä odotatte.
Vastaukset 96
Vanhimmat
Kyllä toista voi jännittää ja olo on erilainen kun muiden kanssa. Tunnelukot kertovat enemmänkin omasta oikuttelusta, määräyshalusta, itsekkyydestä, omistusjalusta ja toisen alistamisesta. siitä, ettei pysty normaaliin, ihabänaan ja onnelliseen suhteeseen. Ei kenenkään kanssa.
No ei todellakaan pahvi! Kuinka joku voi edes noin ajatella???
Siika,siika!!!
Molemmat sinkut ?
Kyllä voi
Vaihtaa työpaikkaa....
lopeta nyt toi paskan jauhaminen tosta työstä ,kaikki tekee parhaansa ja niillä avuilla jatketaan duunia ,typerää sotkea mitään muuta siihen kuvioon ja ihan vitun lapsellista
Silloin tunteikas nainen peruuttaa pitkälle, jos mies ei vastaa tunteisiin tai vastaus on epäselvä / tulkinnan varainen.....
Palaa tilanteeseen ennen peruutusta vasta, kun pystyy olemaan 100-varma miehen aikeista....
Tää on niin tosi! Ei sitä vaan enää uskalla :(
...Mies ei vastaa tunteisiin.? Ei miehellä ole tunteita.
Jos sen naisen peruuttelun takia ei pysty itsekään mitään tekemään. Se on kuin päätä hakkaisi seinään.
No vaatii se mieheltäkin paljon, lähestyä jo kauas peruuttanutta naista. Vaikka kiinnostusta olisi paljonkin.
Tää nainen ei ainakaan oo peruuttanut, kuin askeleen päähän.
Pakottavista syistä. "Tökin" sieltä sitten varovasti, vaikkakin turhaa,
kun ei saa vastakaikua. Hieman enemmän rohkeutta miehet ;)
Voi. Ja mitä suuremman kaaoksen tilanne aiheuttaa sen rajumpi vastaliike.
Mulle ainakin on käynyt näin. Mulla vaan tunteet syvenee kokoajan ja nyt tuntuu, että olen jo tosi syvästi ihastunut. Kohta en uskalla katsoa enää silmiin. Joku kirjoitti tunnelukoista. Mun kohdalla kyse voi olla jostain sellaisesta. Ehkä hylkäämisen tunnelukko, huomaan sitä nimittäin kaikissa suhteissa (kaverit, tuttavat). Mitä enemmän tunteita tulee mukaan, sitä enemmän syntyy pelkoa...jos se toinen ei tykkääkään..
Tunteikas olen. Onneksi omaan tietynlaista rohkeutta. Jos saisin selvää vastakaikua, luulen voivani selättää tuon "lukon"...ainakin jossain määrin.
Näin kävi minullekin. En ole tottunut tunteisiin ja tietyt asiat itsessäni saavat minut vielä epävarmaksi itsestäni muutenkin, niin huomatessani hänen kiinnostuksensa menin ihan lukkoon. Niin lukkoon, että pystynkö siitä koskaan selviämään, koska tunnen niin paljon.
Miten toivoisit miehen toimivan?
Ottavan minuun yhteyttä vaikka jonkun tekstiviestin tms. avulla ensi alkuun. Olisi aikaa reagoida rauhassa.
Minulle kävi juuri näin. 2004 tavattiin ensimmäistä kertaa työpiireissä ja sydän pakahtui välittömästi ihastuksesta ja yhteenkuuluvaisuuden tunteesta, tarpeesta hoivata ja helliä kyseistä miestä. Menin jumiin enkä osannut käsitellä sitä voimakasta tunnetta. Olin sitäpaitsi varattu silloin. No aika kului ja erosin suhteestani yhä kaivaten ja ajatellen tuota toista ihmistä. Yritin monta kertaa lähestyä tätä miestä ja harmittelen yhä tänä päivänä etten osannut käsitellä tunteitani silloin kun aika olisi ollut otollinen ja siksi kai hänet menetin...suuren rakkauden aiheuttaman tunteen/ pakahtumisen vuoksi.
Voi voi, tietäisitpä vain..
ja pakenen. Otan etäisyyttä, vaikka sisin huutaa päästä lähelleen. Näen hänet, ja ainoat ajatukseni päässä vain kun saisin painatua siihen syliin, tuntea ne kädet lanteillani, voih samperi sen kanssa minkä teki. Kiusaaja!
Tiesin heti että nyt teen kaikkeni tämän eteen, mutta toinen menikin paniikkiin tai ei yhtään ymmärtänyt mistä oli kysymys. Niin sitten vain hiljaa peräännyin ja päätin vaipua ikuiseen unholaan ellei hän mua sieltä pelastaisi ja eihän hän tietenkään sitä tehnyt.
Voi naiset.... kun mies oikein kunnolla ihastuu niin se teidän pakeneminen ja säikkyminen saa miehessä ihan ihme reaktion aikaan. Ei silloin pysty oikein toimimaan. Ei vaan mitenkään. Molemmat pelkää. Voi naiset.... kun tietäisitte miltä siitä miehestä silloin tuntuu! Toinen menee säikkynä karkuun, rakastunut mies ei vaan pysy perässä.
Ei tuu mies pelastamaan, vaikka sitä eniten haluaisi. Enemmän kuin mitään muuta.
Miten voi olla niin raukka että jättää toisen niin pulaan?
No hei, mies luulee että toinen pelkää häntä, ei halua tms. Ei toisen perässä voi juosta, ettei toinen ahdistu.
Ehkäpä sä olet itse joskus kieltänyt lähelle tulon/torjunut hänet ja sen takia nainen yrittää pysyä kaukana? voisit siis hiukan yrittää rohkaista jos hänet lähellesi haluut. ja varsinkin jos nainen on kovin ujo.
voimakkaat tunteet vetää ihmisen tilaan missä ei kontrolloi kunnolla itseään eikä tilannetta.
Pettämisen peruste.. :(
Naisen pitää aina osata toimia sillä mies on aina vain täysin tumput suorina ja avuttomana.
erään naisen ottavan yhteyttä tekstiviestillä, niin saisimme selvyyksiä asioihin.
Tuskin on ottamassa jos olet jokus jättänyt vastaamatta viesteihinsä.
mitään selvitettävää. Nyt on ns. tilanne päällä. :)
Niin sinusta mutta kävikö hänen tunteet lainkaan mielessäsi?
:((((((((((((((((
KUinka sä voit ees sanoa noin.
ENÄÄ ei ole mitään selvitettävää
No jos miehelleä joskus olisi ollut naista kohtaan jotain!? Nainen ei pystynyt/halunnut/uskaltanut.... nyt sitten kaikki ton miehen kimpussa sitte!
Nainen on saattanut jo ottaa toisen miehen, ei siitä syystä ole mitään enää selvitettävää.
Itselle kävi niin että nainen kauan aikaa säikkyi, oli ihan kummallinen mutta hänelle kelpasi toinen mies ihan samantien, heti kun toinen vaan yritti. Mua ei lähelleen koskaan päästänyt, säpsähti joka kerta, siirtyi kauemmas josta sitten katseli mua. En viitsinyt enää häiritä. Toinen mies kelpas ihan samantien. Ihan kiva. En viitsisi hänelle enää sanoa että tykkäsin ja paljon. Menisi varmaan taas paniikkiin.
Älkää olko niin jyrkkiä heti mielipiteissänne!
Siis tota naista yhden kerran koetin iskeä, oli kyllä kiinnostuneen oloinenkin. Kaveritkin totes "sehän tykkää susta". No, sitten hän ei ollutkaan muutakun kiukussa minulle, suuttui jne vältteli ja mitä lie, oli ihan ihmeellinen. No joo, kaikki jäi sanomatta hänelle, en tuntunut millään kelpaavan kun aina karkasi kun lähelle tulin, sitten lopulta loppu moikkailut vastaantullessakin. Ei katso päälle ollenkaan enää. Ihme tapaus. Toiset hänelle kelpaskin helposti.
Jäi vaan huonot välit, se harmittaa vaikka oon itekin perisuhteessa nykyään.
Koskaan en vaan hänen käytöstään ymmärtänyt.
Kuulostaapa kovin tutulta. Noin juuri itse käyttäydyin (tahattomasti) erään ihmisen kohdalla ja se on jäänyt vaivaamaan. Tunteet olivat niin kovin suuret omalla puolellani ja lopulta panikoin jo vain hänet nähdessäni ja varmasti annoin itsestäni siksi varsin erikoisen kuvan. Pelkäsin, etten kelpaa hänelle kuitenkaan sellaisena kuin olen, vaikka toki varmasti olisin kelvannutkin. Vaan sitäpä en ymmärtänyt silloin ja nyt on todellakin luvattoman myöhäistä edes ajatella asiaa. Mutta näin siis voi tosiaan käydä itsestään epävarmalle naiselle. Oman tilanteeni olisi saattanut pelastaa miespuolisen selkeä, suora yhteydenotto; varmuus siitä, että hänkin on oikeasti kiinnostunut, eikä vain leiki ja kukkoile kavereidensa nähden. Mutta sitä ei koskaan tullut, eikä minulla koskaan ollut rohkeutta edistää asiaa hänen suuntaansa. Joten siinäpä se, tarinan loppu.
Mitäpä jos olisikin ollut niin että se mies ei mitään koskaan niin kovasti ole halunnutkaan kuin sinua.
Elämä on kummallista, joskus liian suuret tunteet saa järkevänkin ihmisen käyttäytymään miten sattuu.
Miten mies sinua kohtaan käyttäytyi? Menikö hänkin jännittyneeksi kun huomasin sinun jännittävän.
Mitäpä jos niin... Se olisikin ollut unelmieni täyttymys. Olisi kai vieläkin, vaikka nyt kaikki olisikin paljon, paljon monimutkaisempaa...
Mikset ottaisi yhteyttä tähän naiseen ja kysyisi suoraan asian laitaa? En usko että hän siitä voisi kovin pahoillaan ainakaan olla. Itse ainakin arvostaisin miehen viestiä, puhelua tai muuta yhteydenottoa, siinäkin tapauksessa, etten itse olisikaan kiinnostunut vastapuolesta.
Haluaisin selvittää ne asiat hänen kanssaan, ehdottomasti. Hän on parisuhteessa, kuten minäkin, mutta jotenkin minusta tuntuu että välillämme on jännitettä vieläkin. Emme ole pystyneet kunnolla kohtaamaan, hänet nähdessäni ei katsonut päälleni vaan maahan, pettyneen oloisena. Se jäi mietityttämään, tuli paha olo itsellekin kun en hänelle ikinä mitään pahaa mieltä tahtoisi.
Silloin molemmilla oli liian suuri lataus, minulla ainakin, ihan valtavat tunteet häneen. Hän sen vaistosi ja pelkäsi minua. Hän vaikutti jotenkin särkyneeltä, rikotulta ihmiseltä, hyvin herkältä ja tunteikkaalta. Ne asiat vetosivat minuun silloin, ja vieläkin. Usein hän on ajatuksissani ja taitaa hänkin ajatella minua... mutta, molemmilla uudet kuviot nyt.
Yhteenkään naiseen en ole koskaan niin kovasti vetovoimaa tuntenut kuin häneen. Jos hän tunsi minua kohtaan samoin niin ehkä hänen herkkyytensä ja pelot aiheutti tilanteen mahdottomuuden silloin.
laitappa nimikirjaimii niin tietää kenen täytyy ottaa yhteyttä ,
Niin, joistain asioista voin ehkä päätellä, ettet ole minun "hän", mutta edelleen hiukan samantyyppisen tilanteen toisena osapuolena uskaltaisin neuvoa olemaan yhteydessä ko. naiseen ja selvittämään asian, parisuhteista ym. huolimatta. Elämä on lyhyt.
Voiko nainen tosiaan olla muka epävarma sisällään
jos päälle päin on todella itsevarma katse ja olemus totaalisesti. Silkkaa jäätä.
Eikä pienintäkään elettä. Eikä ole edes tapana yleensä vältellä katsetta.
Se on huono juttu, koska jos noin on. :(
nainen ei tee mitään todellista miehen suhteen
ja
mies ei näe naisen kiinnostusta eikä sen takia ole valmis ottamaan sitä ratkaisevaa askelta !!! Eli mies ei tee aloitusta !!!
Ja nainen tuommoisenaan ei tee aloitetta !!!
:(:(:(
The story of my life...
Tai oikeastaan en yleensä mene lukkoon kun mies lähestyy, mutta pari kuukautta sitten näin kävi ja vieläpä keskellä kirkasta päivää kaupassa. Ehkä tilanne tuli niin yllättäen odottamatta, että en osannut oikein suhtautua tilanteeseen oikein.
Kaveritkin ihmetteli että kuinka mä nyt sillain toimin, kun mä olen melkein yleensä se joka uskaltaa jutella ja lähestyä.
Oli vaan pakko paeta tilanteesta ja nythän se tietty harmittaa.
Sinne jäi mies; ihanat silmät, mukava olemus ja muutenkin komea yksilö ;)
No mutta nyt oli tällä mimmillä p*ska säkä sen miehen suhteen, kivahan sitä on täällä ruikuttaa sitten!
PRKL :D
Itselläni kokemusta tällaisesta, mutta ajanmyöten kun luottamus rakentunut noin vuoden kuluttua ensitapaamisesta paniikki jäänyt pois.
Ap:n viestiin. Hiukan tuon suuntaista tapahtui mullekin.
Tilanne tuntui yllättävältä ja niin kuumalta, että oli pakko "karata". Tai peruuttaa vaikka, niinkuin joku sanoi.
Täytyi hiukan selvitellä asioita etäämmältä.
Kun tarkastelin omia ajatuksiani ja tekemisiäni tajusin, että olin varmaankin ollutkin jo kiinnostunut tuosta tietystä miehestä, ennenkuin vähän läheisemmin "törmäiltiin". Siis mulla oli takana aika raskas jakso, jolloin jouduin miettimään mitä elämältäni vielä haluan. Yritin jatkaa vanhassa, mutta se tuntui valheelta.
Nyt haluaisin hiukan selvittää tämän mielessäni asuvan miehen ajatuksia ja katsoa sitten, jos hänkin niin haluaa, mitä tuleman pitää. Nyt voisin olla rohkea, jos vain tietäisin saavani vastakaikua.
Tällä palstalla on varmaan keskimääräistä enemmän noita panikoijia ja karkuunjuoksijoita. :) Onhan täällä varmaan torjuttuja ja jätettyjä ja petettyjäkin, mutta aika paljon vaikuttais olevan sellaisia tapauksia, jotka eivät uskalla itse yrittää yhtään mitään, peräännytään vaan vuorotellen sata lasissa, tai sitten se tilaisuus meni jo, ja nyt enää haikaillaan sen perään...
En sitten tiedä onko siinä kyse mistään "liiallisista" tunteista, ihastuneet ihmiset nyt vaan harvemmin osaavat toimia tai ajatella mitenkään järkevästi, ja toiset on arempia kuin toiset.
Fobioitahan voi lieventää sitkeästi harjoittelemalla ja varovaisesti altistusta lisäämällä - esim. jos kärsii ahtaan paikan kammosta, niin vaikka hississä voi ensin olla joitakin sekuntteja niin että ovi pysyy auki, sitten pidennetään aikaa, sitten suljetaan ovi pariksi sekunniksi, sitten liikutaan ehkä yks kerrosväli jne. - mutta jos ihastuksen kohtaaminen aiheuttaa kauheaa paniikkia, niin sitä tilannetta on ehkä vaikeampi harjoitella missään.
Tuskinpa tässä nyt kaikilla mistään fobioista on kyse, ainakaan suurimmalla osalla ei varmaankaan.
Me naisetkin ollaan ihmisiä vaan ja jos joku mukavan oloinen ja komeakin mies lähestyy yllättävässä tilanteessa niin voi mennä pupu pöksyyn rohkeammallakin daamilla. Varsinkin sillon jos nainen tuntee aidosti, että tässä on nyt sitä jotain.
Tunteelliset ja herkät voivat näin reagoida. Kokemusta on...
Eli ei kun vaan aikakonetta rakentamaan niin päästään takaisin siihen tilanteeseen uudestaan! :D
Kysymys: Onko päässä sitten ihan kaikki kunnossa jos miehen lähentymisen takia suututaan samantien?
No suuttumisesta en tiedä, voi olla et mies käsittää sen suuttumisena vaikka kyseessä olis naisen ujous tai huonot kokemukset menneisyydessä.
Yhtä kaikki, harmillista sille miehelle kun nyt kuvittelee saaneensa vaan tylyt pakit...
Kuule ap, ei tämä ole mikään luonnekysymys. Kun ihminen ihastuu, hormonitoiminta saa sekaisin niin miehen kuin naisenkin. Silloin ei osaa toimia niin kuin haluaisi. Ei tarvitse kuin kuunnella laulujen sanoja tai lukea vaikka runoja, tai perehtyä aiheeseen hieman tieteelliseltä kannalta huomatakseen, että ilmiö on yleismaailmallinen ja normaali.
Onkin aika mielenkiintoinen aihe, ja toisaalta traaginen, koska ihminen saattaa suorastaan menettää toimintakykynsä ja toimii ihan itselleen vieraalla tavalla, kun aivokemia ja hormonitasot menevät vinksalleen.
Tunteiden kohde voi saada aikaan voimakkaita stressioireita, lisäksi unettomuuskin saattaa vaivata jne. Ei kerro ihmisen todellisesta luonteesta mitään miten hän käyttäytyy kyseisessä tilassa.
juuri kävi minulle...ihastuin ja hullaannuin liikaa erääseen mieheen...Vaikka olenkin tunneihminen niin tällaista en ole ennen kokenut, ketään en ole halunnut niin kovasti...Hän sai minut aivan sekaisin...en osannut toimia normaalisti...menin paniikkiin...Varmaan siihen vaikuttikin ympäristö missä aina nähtiin...ja epävarmuus ja pelko ettei hän olisi tosissaan...Pahinta on että hän varmaan ajatteli etten olekaan kiinnostunut...taisin jopa tahtomattani nolata hänet...
Ajattelen ja kaipaan häntä vieläkin...vaikkemme enää näekään...Olisipa aikakone joka veisi ajassa taaksepäin...
Tiesitkö että oliko mieskin ihastunut sinuun silloin ja miten näytit ihastumisesi vai näytitkö ollenkaan?
Mies on aina vain täydellinen herrasmies... Jopa rukkaset antaessaan, hän on herrasmies, maailmaa nähnyt citymies...
Ja tällainen maalaismoukka nainen on niin tottumaton suuren maailman meininkiin ja pelimiehiin,, että lankeaa 6-0 moisiin elkeisiin...
itsekin joskus toivonut aikakonetta , nyt kun on saanut sydämen sielun ja järjen parsittua kasaan melkoisesta hämmennyksestä , huh , toimisin ROHKEAMMIN.
Naisille sellainen kyssäri että mistä sen nyt erottaa. Eli lähestyn naista joka menee ihan jumiin, paniikkiin. Mistä mä sen voin erottaa että ahdistuuko hän minusta vai tunteeko paljon? Siis kun oon tosi pahasti lätkässä naiseen ja hän sen varmasti jo huomaakin, ajattelin että ahdistuuko vaan musta vai ...
Toiset ihmiset ovat sielultaan kuin Zetoreita, eivät hätkähdä, mutta myös herkkyys sekä havainnointikyky sattavat olla samaa tasoa. Kunhan kulkevat, muista juuri välittämättä.
Jos joku oikeasti ahdistuu, hän koittaa vältellä kaikin keinoin.
Ei edes tule sellaisiin paikkoihin, jossa mahdollisuus törmätä.
Ihastunut, tulee paikalle, katselee, juttelee, saa rohkeuden puuskia.. ja pakenee.
Itse, jos ihana minulle jotain mukavaa sanoo, ehdin ajatella "Iik, kuinka ihanaa!" .. sen jälkeen aivotoimintani valahtaa polvia alemmas, noin nilkkojen tasolle. Koittaa keksiä sanottavaa, mutta korvien väli kolisee tyhjyyttään. Se on niin noloa, fyysisten oireiden lisäksi, ettei oikein voi muuta, kuin poistua paikalta.
Ystäväni on sielultaan tuollainen rva Zetor.. Itse taas pikku perhonen.. ;D Tasapainotamme toisiamme. Parisuhteessa tuollainen vastakkainasettelu ei taas toimi, toinen tuntee tulevansa jatkuvasti ylikävellyksi.
Olen aikuinen, tasapainoinen, ei paniikkihäiriöitä tms. ongelmia.
Mutta ei katso ikää tai muuta elämänkokemusta, kun joku tekee vaikutuksen.. Mutta se on hyvä? Ettei ole ehtinyt sieluaan ja sydäntään sulkea, haudata ja hylätä..
Butterflies & Caterpillars..
Kun näen miehen joka kiinnostaa, alan vikittelemään. Jos ei tärppää niin mies on kai parisuhteessa. Silloin on pakko luopua.
Jos taas itse olen parisuhteessa mutta ihastun toiseen, on vain pakko luopua. En ole paniikissa enkä ahdistunut vaikka ehkä siltä vaikuttaa.
Ratkaisut on vain tehtävä.
Nainen joka suuttuu siitä syystä että mies on kiinnostunut, ei ole kovin tasapainoinen tapaus. Henkinen terveys tai jotain muuta ongelmaa taustalla, jos heti huudetaan ja hermostutaan miehen lähentelystä. Parempi pysyä kaukana sellaisesta ongelmatapauksesta, tuskin kestävää parisuhdetta sellaisen ailahtelevan naisen kanssa voi rakentaa.
Kokemusta on.
Menee niin lukkoon että ajattelee "ei jessus. Mua ei voi jättää kahdestaan ton kanssa." Siinä sitä sitten antaa pakit, vaikka haluais vaan tarrata kiinni eikä koskaan päästää irti.
Voih. Nyt on varmaan mun vuoro tehdä aloite, ellen pilannut jo kaikkea. En osaa enkä pysty. Jään ikuisesti yksin. Eih...
Nyt semppiä:)
Päästäänkö nyt siihen lopputulokseen että ne jotka toisiinsa ovat rajusti ihastuksissa niin eivät koskaan toisiaan saa?
Kun on vähemmän tunnetta niin helpompi lähestyä... vai?
Varmaan aika usein on noin. Kerran sain hetken olla voimakkaimman molemminpuolisen ihastukseni kanssa, mutta koska molemmat olimme toistemme limerenttejä, se kosahti siihen. Kumpikin pelkäsi toisen menettämistä niin paljon, että sehän sen sitten lopulta kaatoi.
Voi olla, että torjutuksi tulemisen pelko on rajun ihastuksen kanssa se menetys, jota ei haluta, jolloin ei tule sitten yritettyäkään...
se vaan näin on
Todennäköisempi syy sille, ettei nainen toimi on se ettei ole kiinnostunut susta enää eikä yksinkertaisesti HALUA toimia! Todennäköisesti hänellä on joku toinen mies, joku joka näyttää tunteensa kun on sen aika.
En lähtis noin yleistämään asiaa, varsinkaan jos ei ole minkäänlaista kokemusta aiheesta.
Vahva tunne jostain, uusi tilanne, joillakin ehkä myös aikaisemmat (huonot) kokemukset.
Se että jos mimmi on varattu, ei mielestäni aiheuta tollasta reaktioo. Vaan silloin nainen saattaa jäädäkin juttusille ja kertoa olevansa varattu. Harvoin siinä pinkaisee karkuun.
Mutta jos nainen on sinkku ja tilanne on täysin odottamaton, voi saada aikaan outojakin reaktioita naisessa.
Vahvat tunteet (ujous, hämmennys, ihastuminen...) myllertää sisällä, eikä pakkaa saa millään kasaan, silloin voi olla parempi ottaa etäisyyttä ja sulatella rauhassa tapahtunutta.
"Vahvat tunteet (ujous, hämmennys, ihastuminen...) myllertää sisällä, eikä pakkaa saa millään kasaan, silloin voi olla parempi ottaa etäisyyttä ja sulatella rauhassa tapahtunutta."
Ja ehkä tietyntyyppisiä ihmisiä tulee lähdettyä karkuun helpommin, vaikka olisikin kiinnostusta.
No ainakaan siinä miehessä ei ollut mitään vikaa ;). Mukava, rento olemus. Muutenkin ihan kivan näköinen ilmestys.
Tarkoitin että tietyntyyppinen ihminen herättää tietyntyyppisiä tuntemuksia. Toiset vahvempia, toiset heikompia. Itse oon muutaman kerran sen huomannut että nainen menee ihan säikyksi, jälkeenpäin sit kuullut naisen kavereilta tai naiselta iteltään että ollut tosi lätkässä minuun. Itse en sitä koskaan tajunnut.
Kyllä tämä ihmisen eli on vaikeeta :D :D
Ei voi kuin nauraa välillä!
Mä olen vähentänyt tätä palstailua nyt huomattavasti, todennut ettei se mies enää löydy ja on aika jatkaa matkaa ja muutenkin suunnittelen nyt vähän muutoksia elämääni. Täytyy pistää pakka kunnolla sekaisin :D
Ihan kiva se on nyt kesän jälkeen taas treffailla mukavia miehiä ja nähdä muutenkin kivoja ihmisiä.
Jos se etsimäni mies osuu uudelleen kohdalle niin en juokse karkuun. Täytyy sitten tsekata uudestaan mikä on fiilis ja elämäntilanteet.
Hyvää tiistaita kaikille!
toi ole ihan sukupuolesta riippumatonta
omasta käytöksestä... Mitä enemmän tunteilee jostakusta, sitä epävarmemmaksi tulee. Jos ei ole selvää, mitä mieltä toinen on tai kiinnostaako ollenkaan, päädyn paljon helpommin siihen "ei varmaan"-suuntaan kuin "voisiko olla". Jos ei herää mitään mietteitä tai tunteita, ei sitä varmaan niin hermoilekaan.
Sekin on tietysti mahdollista, että joku muu olisi huomannut tai tiennyt tai ollut enemmän mukana jossain tilanteessa, mutta kukin varmaan tulkitsee asiat omalla tavallaan... Jos joskus yllättyi ikävästi, ehkä sen epäilee toistuvan. Tulee aika varovaiseksi. Miettii liikaa. Toinen ei osaa ollenkaan arvata, miten epävarma voi olla tai mikä kaikki saa epävarmaksi.
En ollut koskaan mikään ihme "saalis", mutta jos joku joskus ajatteli mitään, niin varmasti olin aika vaikea. Tarvitsisi aikamoiset varusteet vuorten yli kiipeämiselle. Toisaalta, onko siinäkään mitään järkeä, kun on paljon helpomminkin lähestyttäviä olemassa.
Tämä on ollut jo kauan, kauan näin... Teksti ei ole osoitettu kenellekään.
Voi, etenkin jos on aiemmissa suhteissa satutettu, ei tee mieli yrittää uudestaan.
Näin on käynyt. Yhteydenottoyritykset jää pelkiksi yrityksiksi ja lopulta on jo liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Edelleen mä haluan päästä erään henkilön lähelle, mutta mun itsesuojeluvaisto peittää ne tunteet jotka aina välillä aaltoilee mun sisällä. Tiedän että mun kannattaa vaan pysytellä poissa muista, vaikka sydän haluaakin jotain muuta.
Voiko se olla myös pelkkää inhoa naisen puolelta? Mies yrittää lähestyä mutta nainen pakenee joka kerta, ei uskalla silmiin katsoa ja menee ihan lukkoon kun mies lähelle tulee.
ei.
No jotain pelkoa tms. sitten? Nainen ei vaan lähellä pysty oleen kun niin kamalasti tuntuu jännittävän ja jos vahingossa kosketan niin säpsähtää selvästi. Olisin halunnut juttuihin päästä mutta en nyt tiedä miten lähestyä, kannattaako edes...
Jos ihminen on joskus pahasti satutettu, herkkä, hankala luonteinen ja epävakaa/tasapainoton niin käytös voi olla ihan mitä sattuu. Riippuu jopa päivästä ja sen hetken hetkellisestä mielialasta joka vaihtuu taajaan.
Eli ei kannata jäädä miettimään saamaan kohtelua liikaa.
Nainen voi jopa rakastaakin miestä mutta ei vaan kontrolloi itseään, vaikka haluaisikin.
Mitä suurempi tunne niin sitä vaikeampaa.Näin on.Helppo lähestyä ihmistä johon ei ole tunteita.
Miehet saa naiset vauhkoksi omalla käytöksellään.
Jos ne käyttäytyisi aina hyvin, ei naiset käyttäytyisi niin epäloogisesti.
Miehet jotka inhoaa mustasukkaisuutta ovat esoimerkiksi usein niitä, jotka aiheuttavat sellaisia tilanteita usein. Naisten pitäisi kiertää tällaiset kaukaa.
Kaikki naiset on mustasukkaisia. Jotkut jopa sairaalloisen mustasukkaisia.
Eehkä kyseinen mies on huonosti kohdellut
naista ja saa kyseisen reaktion aikaan.Ollut
välinpitämätön naista kohtaan.
Myönnän että olin liian välinpitämätön. Olis pitänyt antaa huomiota enemmän ja näyttää selkeämmin se että välitän. Hän tulkitsi varmaan että en välitä yhtään.
Niin olisi sitten pitänyt tehdä silloin vuosikymmmen sitten. Hei halloo, jos jokaista liikettään tai tekemättä jättämistään miettii ja vatvoo tähän tyyliin, niin ei hyvältä näytä. :-D
No siitä ei ole kuin vuosi-kaksi aikaa.
Tiedän että itse pilasin mahdollisuuteni, enkä sille mitään mahda enää.
Monet valitsevat puolison ystävästä..ihastuminen tulee jos on tullakseen.
Mustasukkaisuus on kuin pyörremyrsky -sitä ei pidättele mikään mahti maanpäällä.
Hmmmmm...... tuossa on todellakin perää.
Molemmat käyttäytyy sillä tavoin, eihän siitä mitään koskaan tule. Liian kovat panokset heti alkuun, kumpainenkin luulee että kaikki kortit heti pöytään mutta ei rohkeus riitä. Eikä kaikkia kortteja edes kannata heti pelata. Parisuhde alkaa helpommin ihan ystävyydellä, seksillä ja yhdessäololla, harvoin järisyttävin suurin tuntein.
niin tai yhdessäolo -> ystävyys -> parisuhde -> seksi. Ainakin minun mielestä luonnollisempaa niin.
Pakko tähän vaan kommentoida, koska tämä teksti tuntuu tutulta ja tuntuu, että näin juuri on käynyt, vaikken toisen tunteista tiedä. Itsellä tunteet kasvaneet liian suuriksi ja nyt on rohkeus jossain piilossa. Silti en ole ollenkaan luovuttaja tyyppiä ja sisälläni kytee tuo rohkeus jossain. En aio vielä(kään) luovuttaa, enkä ihan niele tuota ettei suurista tunteistakin voisi jotain syntyä. Omassa tapauksessani kuitenkin kuvittelen jo jollain tasolla olevani hänen ystävänsä, vaikkei ollakaan läheisiä sellaisia. Ihastuin juuri siihen, kun pääsin tutustumaan häneen ja aluksi nautin vain hänen seurastaan ja oli mukava jutella hänen kanssa. Itsellä tämä lukkoon menemisen taustalla on historia, ei niinkään johdu pelkistä tunteista.
Tämä palstan perusteella n. 50% naisista käy juuri noin. = )
Nainen kehen ihastuin menikin niin jumiin ettei mitään voinut tehdä. Olin aikas varma hänen kiinnostuksestaan, mutta kun kaksin hänen kanssaan juttelin niin meni niin pelokkaaksi että oli pakko poistua tilanteesta. Hänen kasvoistaan oikein nökin kuinka hän pelkäsi, katsoi vain maahan kun puhui minulle, tai oikeastaan valehteli, valkoisia valheita. En halunnut ahdistaa mitenkään häntä ja rauhassa vaan kyselin "oltaisko edes väleissä" niin hän melkein itkien sanoi "en mä oo susta tykänny", katse maassa kokoajan. Kävi häntä hieman sääli, kun pelkäsi niin kovasti, sitä en tiedä mistä johtui kun en varmasti mikään pelottava tapaus ole... no, koskaan en hänen oikeita ajatuksiaan selville saanut, halunnut silloin olisin kyllä. Aikaakin tästä on jo todella kauan. En tiedä, joskus jälkeenpäin olen miettinyt että oliko hän kuitenkin kiinnostunut ja meni vaan kunnolla paniikkiin?
Menen pa-paniikkiin kun katot mua silmiin ;)
No lähehdetkö heti pois kun hän on näköpiirissäsi ja yritätkö vältellä parhaasi mukaan?