Joudun luopumaan sinusta uudestaan ja uudestaan. Sattuu niin helvetisti. En kuitenkaan lopeta rakastamasta sinua. Melkein muserruin siihen tyhjyyteen silloin kun lähdin luotasi. Sydämestäni tuli luminen ja kylmä erämaa. Ja siellä minä viihdyn yksikseni. En minä tiedä mikä on oikein. Miten kenenkin elämän kuuluu mennä. Onko se minun vastuullani? Ehkä. Ehkä ei. Pakenen takaisin sinne erämaahani. Sinne kylmyyteen ja tyhjyyteen ja koetan olla tyytyväinen kaikesta mitä minulla jo on. Minulla on hentoinen aavistus että sinä siellä kaipaat minun luokseni. Olemme toistemme puolikkaat, samasta valosta tulleet. En lupaa mitään, paitsi rakastaa.
Elämä on luopumista
uudestaan.
30395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Surullista. Miksi lähdit pois?
Tätä samaa tilannetta pakenin.
Pakenet rakkautta? Suuntaa kohti niin voit saavuttaa jotain, pakene pois niin menetät kaiken.
ÄLÄ PAKENE ENÄÄ.
On toi kyllä surullista ja haikeeta...
Älä pakene,tee U-käännös ja halaa.Kyl meistä jotain ilonaiheita irtoo.Hirrrveen hyvinhän meillä menis jos rauhottuisit ja miettisit tulevaa.
Saako halia?
Saa halia, kiitos :)
Uusi HALI. Tunnetko? Rakastan.
aina kaikkee tolla rakastan hokemisella uppo - oudolle, se on kornia.
voi menettää merkityksensä väärin käytettynä mutta ehkä tiedät mitä teet sitä hokiessasi.
elämän isoimmat sanat ja asiat kumman helppoja heitellä sokkona sinne tänne. se on
suurinta tuhlausta mitä voi olla.
kirjoita byllis sama vielä neljännen kerran, että menee varpisti kaikille perille =P
Se oli yllättävää että hän ikään kuin suuttui kun lähestyin hänen sydäntään.
Mitä sanoit sitten? Ethän puhunut muista naisista tms.?
vain, kun hän vastasi sinulle? Vastausta pitää opetella kuulostelemaan. ;D
No ei se mitään, ei lapsikaan heti puhumaan opi.
RAKKAUDESTA SE HEVONENKIN POTKII
En ole puhunut muista naisista.
tänään vapaapäivä.. rrröyhh...
miten hyvällä päällä nyt illalla olin? Vain mukavia viestejä laitoin tulemaan. :D
hienoa että mukavia ajattelet toivottavasti huomennakin.. nukutaanhan välillä.
Meillä on loma viikko. En ole ollut kauaa koneella.
Laittaa miettimään tyytyykö erämaahansa ja lakkaa haluamasta mitään muuta.
Mun on helpompi valita olla haluamatta mitään, koska se on todennäköinen vaihtoehto kuitenkin. Ja erämaassa on tuttua jo ennestään. Ja ylimääräiset häiriöt siellä ovat kaikille kiusallisia Ja muusta en tiedä, jaksaisinko edes sopeutua.
Helpompi kestää niin ja olla tyytyväinen siihen, mitä on.
Herkässä on menettää elämästään se hyvä, mikä on vienyt vuosia ja aikaa ja kuluttanut kulkijaansa. Osaisinko olla toisenlainen ja onnellinen silti.
Harmi, ettei sydäntä voi saada hiljaiseksi. Joskus suutun siihen. Onkohan sydämiä toisenlaisia, helpompia. Musta tuntuu, että oon saanut ihan sekopäisen, mutkainen ja hauras, kuin tippaleipä. Ja ihan liian itsepäinen .
Niin hullu sydän, ettei ole tosikaan.
Niin väärin, miksei se ole jo hiljaa, mitä se vielä haluaa.
Aavistus on oikeassa ja järjen ääni sen uskollisesti aina kumoaa.
Mikä oikeus sillä siihen on, en tiedä.
Se vain on. Järjelle annettu oikeus.
En tiedä yhtään mitään.
ja Rakkaus on.
Ja sydämessä yksi tyhjä huone, jossa kukaan ei ole koskaan käynyt.
..tällasta ajatusta syntyi tästä avauksesta .
Kaunis ilma vielä, ehkä ulos nyt.
Tahto lie järjen ääni. Tahdonvoima järjen lääni.
Voiton vie taistoisssa, järki sydänmaan läänittää.
Rajatulla alueella käy sota, toiveikas se on.
Sydän taltutettuna maaten nurmella rauhoitettuna,
ihmetellen mitäs se järki enää mekastaa. Minä sain rauhan, vaikka kuolemassa sitten. Pois et minulta itseäni saa. Rauha sydämessä, rakkaus.
Katso ja näe, keihästä minut. Katsele, kun luulet tappavasi minut. Minussa on rakkaus. Minä olen rakkaus. Sinun äänesi ei sitä poista. Huuda. Äänesi voi pelottaa, se voi säikäyttää. Vielä säikäyttävämpää on rakkaus. Sinä et sitä maata hallitse. Sinä luulet vain.
Ja jossainpäin maailmaa, kauimmaisessa kolkassa. Nämä kaksi tekevät rauhan. Tappelu aiheutti vain sekasortoa, herätti sorrettuja. Vain rauhalla voi hallita kaaosta.
Sydän oli viisas. Vakaa ja hiljainen. Ojensi kätensä. Sillä sodassa järki menetti molemmat, eikä ollut enää mitään ojennettavaa. Ääni jylisi, sydän silitteli
Hanki uusi blondi korvaamaan ja valmiina nostatukseen
Tiedätkö.
Taidat luulla liikoja.
Kaipaako joku sinua rinnalleen takaisin oikeasti?
Kaipaako vaikka sinä et siinä tunne oloasi hyväksi?
Ei se niin ole.
On vain ikävä.
Ole sinä onnellinen.
Sinä kuljet omaa polkuasi ja olet itse sen valinnut.
Näin se menee.
Tuoko sinulle lohdutusta kun ajattelet että kaikki rakkaasi kärsivät?
Ehkä aluksi oli vaikeaa ja nyt heillä on parempi.
Onko paha kun pärjäävät?
Eikö tuo ole nurinkurista- satuttaa heitä?
Et sinä noin paremmaksi tule .
Mutta se on sinun valinta.
Minä tahdon elää---taas.
tuo uudelleen ja uudelleen luopuminen.
Omalla kohdallani taitaa olla kysymys siitä, etten ole osannut kertaakaan täysin kokonaan luopuakaan. Vaikka olen niin luullut ja vaikka olen kovasti yrittänyt. Siksi sitä joutuu aina uudestaan siihen luopumistilanteeseen.
Saat sen mistä luovut.
Niinpä niin. Vaikiaa on, vaikiaa.
Veit minut mukanasi sinne kylmään erämaahan. Niin, onhan se tavallaan kotoisampaa ja turvallisempaa, ei tule satutetuksi.
Elämään valitettavasti kuuluu luopuminen, mutta älä luovuta liian helposti. Elämän vaikeudet tekee kuitenkin vaihtelua, jotta elämän hyvät hetket voivat tuntua hyviltä. Kliseinen lause; Vaikka et juuri nyt usko, juuri näin pitikin käydä. Voi tuntua todelta jossain vaiheessa, mutta tuskin vielä.
http://ajatustapa.blogspot.fi/2013/09/luovutus.html