Yliopisto työn ohessa?

Minä opiskelen päivätyön ohessa yliopistolla. Olen aiemmalata koulutukseltani insinööri aj työskentelen tuotantopäällikkönä pk-yrityksessä.

Pari vuotta sitten aloitin kauppatieteiden opiskelut iltaopintoina, ja sitten pyrin jä pääsin väyläopintojen kautta yliopistoon sisälle. Nyt opiskelen siis siellä.

Opintoviikkoja kertyy vuodessa 30...40, eli kokonaisvalmistumisajaksi tulee 5-7 vuotta (tähän tutkintoon (KTM), ja sitten jatko-opintoihin....!)

Asuin- ja opsikelupaikkakunnilla on välimatkaa toista sataa kilometriä, ja käyn yliopistolla silloin, kun tarvetta on. Lopusta pitää muut yhteydet huolen.

Työstä nautin nyt enemmän, kun täytyy saada samat hommat tehtyä lyhyemmässä ajassa. Työnanatajan kanssa on sovittu, ettei opiskelu saa haitata työtä, ja käytänkin lomapäivät (30pv/vuosi) ja ylityövapaat (n. 20 pv/vuosi) opiskelupaikkakunnalla käynteihin. Joskus tulee tietysti jaksoja, jolloin yliopistolla ei kerkeä käymään (kiireiset ajat, ulkomaanreissut yms.)

Olen käsittänyt, että työttömyyden yllättäessä opiskelu saatetaan katsoa päätoimiseksi, jolloin tietenkään ei saa ansiosidonnaista.

Hetkittäin tulee kausia, jolloin tuntuu raskaalta hoitaa sekä työt, opiskelu ja perhe-elämä. Olenkin asennoitunut siten, että silloin ajattelee tämän tilanteen olevan _etuoikeus_, että saa opiskella, tehdä töitä ja nauttia perhe-elämästä -tai sitten jättää kaikki hetkeksi, ja lähtee vaikka golffaamaan.

Loppupelissä jaksamisesta ei ole kyse - motivoinnista pikemminkin. Oikein suunnitellusti kuka tahansa selvittää tämän tason opinnot.

Myös minä opiskelen päivätyön ohessa, ja eri paikkakunnalla. Oma työni on työajoiltaan aika joustavaa, joten olen saanut järjestettyä pakolliset opintojen läsnäolot melko helposti.

Täytyy sanoa, että itse en kyllä jaksaisi tällaista tuplaelämää niin monta vuotta kuin edellinen vastaaja, joten olenkin panostanut opintojen vauhtiin, aion saada ne tehtyä 2-3 vuodessa gradun teko sitten aikanaan uudessa ammatissa jo toimiessa.

Työ ei välttämättä tosiaan kärsi, minustakin tuntuu, että saan työssäni jopa paremmin aikaiseksi, kun aikaa on vain rajallinen määrä.

Jaksamista kannattaa vaalia, opetella rentoutumaan ja muistaa vapaa-ajan merkitys. Jaksaminen tuskin kuitenkaan on se päällimmäisin kysymys, mutta hyvä motivaatio on ihan välttämätön!

Luulen, että jos jäät työttömäksi, sun täytyy keskeyttää opinnot, että saisit ansiosidonnaista. (Tyhmää sinänsä...)

Minäkin opiskelen päivätyön ohessa. Tai tarkemmin sanottuna aloitin opinnot vastaikään. Aikaisemmin opiskelin iltaisin avoimessa, mutta nyt siirryin päiväopiskelijaksi. Ainakin itse olen huomannut tänä lyhyenä aikana yhteydenpidon tärkeyden opiskelukavereihin. Heiltä saa luentorungot, sekä muutakin akuuttia tietoa. Sekä pystyy keskustelemaan opiskeluasioista (jostain kumman syystä siviili- tai työkaverit eivät jaksa olla niin innostuneita). Ongelmaksi olen huomannut aja loppumisen. Täytyi karsia kovalla kädellä harrastus- ja muita menoja.

TSEMPPIÄ

Minä opiskelin 2,5 vuotta yliopistolla siten, että olin samalla päätoimisesti töissä. Onnekseni työaikani olivat tuolloin hyvin joustavia. Yleensä tein 4 kpl 10-tunnin työpäivää viikossa, ja jäljelle jäävät 3 päivää keskityin opintoihin. Työ- ja opiskelupaikkani sijaitsivat myös hyvin lähellä toisiaan, joten pystyin tarvittaessa menemään suoraan tentistä nopeasti töihin tms.

Opiskelun ja työssäkäynnin yhdistäminen ei ollut minusta kovinkaan rankkaa, mutta opiskeluni eivät kyllä edistyneetkään kuin noin 25 opintoviikkoa vuodessa. Siksi päädyinkin vähentämään työnteon noin 20 viikkotuntiin ja keskittymään opintoihin täysipainoisesti.

Kannattaa myös ottaa selvää siitä, minkälainen opintoohjelma haluamallasi alalla on. Tarkoitan tällä sitä, että jos koulutus sisältää paljon läsnäoloa vaativia kursseja, saattaa se muodostua työtä tehdessä ongelmalliseksi. Minä luin valtio-tieteitä, joissa valtaosa suorituksista tehdään kirjatentein. Tämä sopikin minulle vallan hyvin.