Työuupumuksen vuoksi käyty lääkärissä 3 kertaa. Kunto ei kestä työntekoa. Sairaslomaa vaan ei tule kirveelläkään kun ei kerran ole sairaus. Sairaalta vaan tuntuu ja työnteko on alentunut, unta ei tule ja koko elämänhallinta retuperällä. Pitää erilaisia tekosyitä keksiä, että saa olla luvan kanssa töistä pois. Vähissä taitaa olla ratkaisumallit työuupuneella...
Lääkärit avuttomia
uupumut2013
91712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suositan lukaisemaan ja liitymään keskusteluun mukaan:
https://www.tukinet.net/
http://www.huippukuntoon.fi/mieli/meditaation-alkeet
http://www.huippukuntoon.fi/mieli/ole-armollinen-itsellesi
Sanot että olet masentunut, ahdistunut ja kärsit unettomuudesta. Niillä kyllä irtoaa saikkua.
Olen ollut työuupumuksen vuoksi sairas jo kohta 3 vuotta. Välillä olen ollut 1/2 v pätkän töissä, mutta ei fysikka kestänyt ja ollaan taas sairaslomalla. Avuttomia todellakin lääkärit ovat. Välillä olo on parempi mut kohta taas ollaan aivan kehnossa kunnossa. Sympaattinen hermosto käy täysillä ja väsynys ja unettomuus ollut kehossa koko ajan. Apua ei vain tahdo löytyä mistään. Mielialalääkkeitä tyrkytetään mut kun ei oo masennusta niin enpä ole suostunut syömään. Koville ottaa.
Hakeudu yksityiselle psykiatrille niin eiköhän se siitä lähde. Tsemppiä sinulle ja hae pikaisesti apua sellaiselta lääkäriltä, joka ymmärtää. Koska kohta olet sellasessa kunnossa että ambulanssilla joudut menemään sairaalan päivystykseen. Burnout on vakava sairaus josta parannutaan ajan kanssa.
Lääkärini mukaan kova ylirasitustila/pitkäjaksoinen stressi laukaisee keskushermoston välittäjäaineiden häiriötilan, ns. vegetatiivinen dystonia. Oireet esim. itselläni: kova fyysinen väsymys, voimattomuus, hikoilu, palelu, ahdistuneisuus, panikointi, sydämen nopea syke, kylmät raajat, vasovagaalinen reaktio pitkään seisoessa jne. Lääkehoitona auttaa mielialalääkkeet jotka vaikuttavat useampaan eri välittäjäaineeseen, kuten venlafaksiini. Kunto nousee, mieliala ja elämänlaatu paranee! Stressihallintakeinot käyttöön, ja rauhallinen elämäntahti tietysti. Vuoden parin päästä vähentää lääkettä. Tsemppiä kaikille, ei mielialalääkkeen käyttöön kuole ;)
Edelliseen lisäys, että yritin melkein 2 vuotta päästä tästä väsymyksestä varovaisesti omin neuvoin, ilman lääkettä, kunnes luovutin. Lääkkeen aloittamisen jälkeen alkoi vasta tapahtua kunnon kasvua. En olisi päässyt normaaliin elämään kiinni ilman lääkettä. Suosittelen lämpimästi venlafaksiinia, sivuoireita ei itselläni juuri ole, annos nyt 150 mg. Keväällä pääsen jo jäälle luistelemaan..!!! :)
ps. uupumus historiaa takana n.6 vuotta, käytin venlaa jo 5 vuotta sitten mutten tajunnut sen parantavaa vaikutusta fysiikkaa kohtaan. Kuvittelin, että se on pelkästään mielialaa varten, mutta näköjään vakavassa uupumuksessa/veget. dystoniassa, fysiikka ja mieliala toimivat tai eivät toimi, kimpassa.
Itsellä on ollut kaksi jaksoa työuupumus masennus ja paniikkihäiriö. ensimmäinnen pääsi pahaksi kun lääkäritkään ei tajunneet tilannetta. Mutta kun sain lopulta dignoosin ja lääkkeeksi cipraleksin, niin vuoden kuluttua oli taass normaali olo. Toisella kertaa lääkitys tuli saman tien.
En tajua noita jotka ei uskalla ottaa lääkitystä, se oikeasti auttaa jopa fyysiseen jaksamiseen. Alku tosin on vaikea.
Jos nykyaikaisia lääkkeitä ei olisi, minä ainakin olisin lopullisesti työkyvytön. terapiaan en usko ollenkaan.
Olen yrittäjä enkä pitänyt päivääkään sairaslomaa, päätin mennä töihin vaikka konttaamalla ja meninkin. Tuntui vain siltä että kotona tilanne vain pahentuisi.
Rohkeasti vain lääkkeitä syömään ,sitä varten ne ovat ja me nykyihmiset saamme olla kiitollisia että ne ovat olemassa,
Samaa mieltä kanssasi ettei lääkkeitä tarvitse pelätä. Itse olen syönyt mielialalääkkeitä jo useamman vuoden cymbalta ja annostus on pysynyt koko ajan samana. Ennen sitä sain kummallisia sydän oireita ajattelamallakin asiaa, jaksanko.
Yrittäjä tausta minullakin, ja nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo ajat sitten osata ottaa aikaa itselleen eikä polttaa itseään loppuun. Uni on myös ollut hakusessa jo useamman vuoden, mutta nyt kohta vuoden sairasloman jälkeen on siihenkin löytynyt apu vasta viime viikolla. Nukahtamislääkkeet jätettiin pois kokonaan koska niistä ei ollut toivottua apua. Klotriptyl on se millä saan unen ja herään aamulla virkeänä. Mulla se unettomuus meni jo siihen etten muuta tehnyt sänkyyn mennessä kun pyörin ja mietin tuleekohan se uni vaiko ei. Tää lääke auttaa myös siihen stressin aiheuttamaan lihasjännitykseen mikä vaan paheni kun olisi pitänyt levätä.
Kaikille haluaisin sanoa että hakekaa apua ajoissa, älkää pelätkö lääkkeitä ne on tarkoitettu just sitä varten että meistä vielä joskus tulee ns terveitä. Jos asiaa vaan siirtää hamaan tulevaisuuteen niin voi tulla vaihe jolloin edes lääkkeistä ei ole mitään apua.
Niillä on itselläänkin se
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12067359
Hei!
Kävin väsymyksen ja työuupumuksen takia lääkärissä kaikissa mahdollisissa testeissä ja hain apua läheisistä ja ystävistä. Huolestuneita kommentteja olotilastani ja muuttuneesta persoonastani tuli jo paljon aiemmin ennen totaalista romahtamista, mutta kuittasin ne kädenheilautuksella ja kyllä-se-tästä kommenteilla. Oireina oli jatkuva väsymys, ärtyneisyys, sydämessä ahdistavat tuntemukset, hengitysvaikeudet, käsien tärinä, keskittymiskyvyttömyys, kaiken kattava haluttomuus, kiinnostuksen puute ja masentuneisuus. Vasta kummini kanssa puhuminen aukaisi silmäni ja sai kuin saikin, tässä myyttisessä 40 minuutissa burn outini selätettyä. Puhuimme kauan ja hartaasti, kiteytettynä hänen viestinsä oli "Hanki elämä". Ensin melkein suututti koko toteamus mutta: mieti tuota sanontaa. Mitä haluat elämältäsi? Mitkä ovat pitkän tähtäimen haaveesi? Elätkö kuplassa ja kierteessä, joista et tunne pääseväsi pois ja joissa oleminen ei johdata sinua mihinkään? Onnen avaimet ovat omissa käsissäsi. Muiden syyllistäminen työuupumuksesta on itsepetosta koska vain SINÄ voit määrittää suunnan elämällesi. Ota ohjat käsiisi, laadi suunnitelma ja etsi tarkoitus elämällesi, mitä SINÄ haluat elämälläsi tehdä ja mistä asioista nautit. Vastauksesi voi olla juuri niin nurinkurinen ja radikaali kuin vain haluat, haaveile itsesi ulos uupumuksesta. Suosittelen myös lukemaan kirjan "Munkki joka myi ferrarinsa". Se on ajankohtainen jokaiselle uupuneelle. Tahdonvoimaa ja lujuutta teille, elämä ei ole niin vakava asia kuin se teistä nyt tuntuu!