kummiton lapsi?

Ollaan miehen kanssa päätetty, että meidän tulevaa lasta ei kasteta, koska emme yksinkertaisesti tiedä, keitä pyytää kummeiksi, vai tietääkö joku, tarvitaanko lapsen kastamisessa olla aina ne kummit? voiko pappi esim. vain siunata lapsen ja lapsen nimen ilman kummeja, vai järjestämmekö vain nimenantojuhlat lähipiirille, ainakin itselleni se sopisi kaikkein parhaiten, jos järjestetään ollenkaan. nimi päätetään kuitenkin viimeistään kun lapsi syntyy, ja meidän mielestä on vähän hölmöä salailla asiaa viikkokaupalla. haluamme että lasta aletaan heti kutsumaan omalla nimellään.

Kummiksi kysyminen on iso kynnys, ja kun nykyään taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei kummit ole kummilastensa kanssa tekemissä, syystä tai toisesta, niin kannattaako ketään siihen hommaan sitten pyytää. ja kun me emme ole kenenkään lapsille kelvanneet kummeiksi, yksin eikä yhdessä, niin senkin takia asia mietityttää. Minulla on sisaruksia, mutta olen perheeni ainoa, joka kuulun kirkkoon, eli sisaruksistani joku kelpaa kirkon puolesta kummiksi, mutta sylikummiksi pitäisi puoliväkisin keksiä joku kirkkoonkuuluva.

Minun pojallani on kaksi kummia, joista ei juuri kuulu, toisen kanssa en ole edes missään yhteyksissä, koska hän on pojan biologisen isän sisko, ja emme enää kuuluu ainakaan hänen ja hänen sukunsa/perheensä elämäänsä mitenkään. Kummit eivät kysele pojan vointeja, kuulumisia, koulussa pärjäämistä eivätkä tarjoudu viettämään pojan kanssa ns. kummiaikaa, eli vie häntä muutamaksi tunniksi tai päiväksi mihinkään tekemään jotain kivaa. Synttäreillä ei käydä, hyvä jos joulukortin muistavat laittaa. vaikea kuvitella, että kummastakaan kummista olisi pojalle apua hädän hetkellä, niinkuin kummien alkuperäinen tarkoitus olisi. Tämän kokemuksen perusteella lapselle on sitten yhdentekevää, onko kummeja ollenkaan.

nykyäänhän lapsille saatetaan pyytää ns. kummeja, vaikka lasta ei kastetakkaan, mutta olemmeko huonoja vanhempia jos päädymme kummittomuuteen? Minun perheeni tuskin murehtii asiaa, mutta miehen puolelta kuulutaan kirkkoon ja nämä asiat ovat tietysti tärkeitä. eniten pelottaa anopin suhtauminen.
Ilmoita


30 Vastausta

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.


Jos lapsi kastetaan tulee kummeja olla vähintään kaksi, joissakin erityistapauksissa ja "erityisluvalla" voi kummeja olla vain yksi (tietysti ev.lut. kirkkoon kuuluva). JOs lapsella on useampi kummi, voi ns. kummit 3 - 5 olla vaikka kirkkoon kuulumattomia tai kuulua johonkin toiseen uskontokuntaan....

Lastahan ei tietysti ole pakko kastaa, mutta onko kummien löytäminen - vaikka parin ihmisen - ihan mahdottoman vaikea asia...; tietysti voi pitää nimiäisetkin, mutta silloin lasta ei liitetä kirkkoon.
8 VASTAUSTA:
no meille on vaikeaa löytää edes sitä yhtä kirkkoon kuuluvaa. Näiden ihmisten tulisi olla elämässämme muutenkin, kuin joulukorttilistalla, koska en halua, että toisen lapsen kohdalla toistuu sama tyhjänpäiväinen kummikuvio, kuin ensimmäiselläkin. vielä kun toinen tehtäviään laiminlyövä kummi on yksi läheisimmistä ystävistäni, niin jotenkin se saa vielä vakuuttuneemmaksi siitä, että niitä ystäviä ei kannata kummiksi pyytää. Ystävillämme on myös jo niin paljon kummilapsia kullakin, että senkään takia ei viitsi pyydellä, koska joko kaikille kummilapsille ei riitä aikaa, tai sitten he laiminlyövät kummitehtävänsä jo niiden nykyistenkin kanssa. Ja ne ystävät ja sukulaiset joilla ei ole kummilapsia, eivät kuulu kirkkoon. Myös tuttavapariskunnan pyytäminen (siinähän sais kaks kärpästä yhdellä iskulla) on vähän hankalaa, jos sattuukin heillä jossain vaiheessa menemään sukset ristiin, niin sitten lapsi menettää sen toisen kumminsa siinä. omat sisarukseni ovat elämässämme läsnä muutenkin, että ei tarvitse heitä kummiudella rasittaa. Kyllä me nimiäiset pidämme, tai sitten emme, sen näkee sitten. nykyäänhän nimellisiä kummeja on myös kastamattomillakin lapsilla, mutta eihän meidän tarvitse tehdä samoin kuin toiset.
kummiton lapsi kirjoitti:
no meille on vaikeaa löytää edes sitä yhtä kirkkoon kuuluvaa. Näiden ihmisten tulisi olla elämässämme muutenkin, kuin joulukorttilistalla, koska en halua, että toisen lapsen kohdalla toistuu sama tyhjänpäiväinen kummikuvio, kuin ensimmäiselläkin. vielä kun toinen tehtäviään laiminlyövä kummi on yksi läheisimmistä ystävistäni, niin jotenkin se saa vielä vakuuttuneemmaksi siitä, että niitä ystäviä ei kannata kummiksi pyytää. Ystävillämme on myös jo niin paljon kummilapsia kullakin, että senkään takia ei viitsi pyydellä, koska joko kaikille kummilapsille ei riitä aikaa, tai sitten he laiminlyövät kummitehtävänsä jo niiden nykyistenkin kanssa. Ja ne ystävät ja sukulaiset joilla ei ole kummilapsia, eivät kuulu kirkkoon. Myös tuttavapariskunnan pyytäminen (siinähän sais kaks kärpästä yhdellä iskulla) on vähän hankalaa, jos sattuukin heillä jossain vaiheessa menemään sukset ristiin, niin sitten lapsi menettää sen toisen kumminsa siinä. omat sisarukseni ovat elämässämme läsnä muutenkin, että ei tarvitse heitä kummiudella rasittaa. Kyllä me nimiäiset pidämme, tai sitten emme, sen näkee sitten. nykyäänhän nimellisiä kummeja on myös kastamattomillakin lapsilla, mutta eihän meidän tarvitse tehdä samoin kuin toiset.
Vaikutat sen verran kämpyrältä ihmiseltä, joten ymmärrän ettei kummiksi ole teillä tunkua ja nekin jotka ovat kerran hommaan haksahtaneet ovat ottaneet etäisyyttä. :D
kummitus kirjoitti:
Vaikutat sen verran kämpyrältä ihmiseltä, joten ymmärrän ettei kummiksi ole teillä tunkua ja nekin jotka ovat kerran hommaan haksahtaneet ovat ottaneet etäisyyttä. :D
niin jos odotan että kummit ovat lapsen elämässä läsnä niin olen kämpyrä ihminen? mikä se kummiuden tarkoitus sitten oikein on, jollei juuri se, että ollaan yhteydessä lapseen ja esim. otetaan välillä yökylään tai viedään jonnekkin kivaan paikkaan tai että edes käytäisiin syntymäpäivillä? en odota kasapäin lahjoja, tai rahaa, mutta mielestäni perimmäinen tarkoitus kummiksi ryhtymisessä on se, että ollaan ns.lisäaikuisia siinä lapsen elämässä, ollaan vanhempien tukena lapsen kasvatuksessa, otettaisiin yökylään, vietettäisi joskus sen lapsen kanssa aikaa, elokuvissa, hoplopissa, eläintarhassa jne. olisin vaikka valmis itse maksamaan kulut siitä hyvästä, että poika saisi viettää kumminsa kanssa aikaa.
jos kummiuden tarkoitus on se, että saadaan todistus jossa lukee, että ollaan sen ja sen lapsen kummi, mutta siinä se, lapsen voi unohtaa, niin se on mielestäni jotenkin hassua. miksi sitten ryhdytään kummiksi, jos se ei merkitse mitään. tiedän, että meidän poika ei ole ainoa kummilapsi jota kumminsa laiminlyö, koska kummilla on muitakin kummilapsia, ja tunnen heidän vanhempiaan. en vain kehtaa ottaa asiaa puheeksi ja kysyä, voisiko kummi esim. joskus viettää pojan kanssa aikaa, viedä elokuviin tai hoploppiin tmv. en halua ketään pakottaa, mielestäni sen pitäisi tulla kummin aloitteesta. hän kuitenkin oman lapsensa kummeilta odottaa kaikennäköistä, tukea ja turvaa arjessa, hoitoapua, läsnäoloa jne, kaikkea siis mitä ei omille kummilapsilleen ja heidän vanhemmilleen tarjoa. kertaakaan ei kysynyt edes pojan ollessa vauva, tarvitsisinko apua siivouksessa, hoitamisessa, olisiko tarvetta lähteä ostoksille tmv.
jos tämä tekee minusta kämpyrän ja hankalan ihmisen niin sittenpä olen.
jos minua pyydettäisiin kummiksi, niin koittaisin olla mahdollisimman paljon läsnä kummilapseni elämässä, kyselisin kuulumisia ja kävisin katsomassa, veisin jonnekkin jne. alunperinhän kummin tehtävä on ollut auttaa vanhempia uskonnollisessa kasvatuksessa, ja olla esim. se henkilö joka ottaa ainakin hetkellisesti vastuun lapsesta jos vanhemmille kävisi jotain. nykyään se kummius on vain nimi paperissa. sitä ajan takaa.
kummiton lapsi kirjoitti:
niin jos odotan että kummit ovat lapsen elämässä läsnä niin olen kämpyrä ihminen? mikä se kummiuden tarkoitus sitten oikein on, jollei juuri se, että ollaan yhteydessä lapseen ja esim. otetaan välillä yökylään tai viedään jonnekkin kivaan paikkaan tai että edes käytäisiin syntymäpäivillä? en odota kasapäin lahjoja, tai rahaa, mutta mielestäni perimmäinen tarkoitus kummiksi ryhtymisessä on se, että ollaan ns.lisäaikuisia siinä lapsen elämässä, ollaan vanhempien tukena lapsen kasvatuksessa, otettaisiin yökylään, vietettäisi joskus sen lapsen kanssa aikaa, elokuvissa, hoplopissa, eläintarhassa jne. olisin vaikka valmis itse maksamaan kulut siitä hyvästä, että poika saisi viettää kumminsa kanssa aikaa.
jos kummiuden tarkoitus on se, että saadaan todistus jossa lukee, että ollaan sen ja sen lapsen kummi, mutta siinä se, lapsen voi unohtaa, niin se on mielestäni jotenkin hassua. miksi sitten ryhdytään kummiksi, jos se ei merkitse mitään. tiedän, että meidän poika ei ole ainoa kummilapsi jota kumminsa laiminlyö, koska kummilla on muitakin kummilapsia, ja tunnen heidän vanhempiaan. en vain kehtaa ottaa asiaa puheeksi ja kysyä, voisiko kummi esim. joskus viettää pojan kanssa aikaa, viedä elokuviin tai hoploppiin tmv. en halua ketään pakottaa, mielestäni sen pitäisi tulla kummin aloitteesta. hän kuitenkin oman lapsensa kummeilta odottaa kaikennäköistä, tukea ja turvaa arjessa, hoitoapua, läsnäoloa jne, kaikkea siis mitä ei omille kummilapsilleen ja heidän vanhemmilleen tarjoa. kertaakaan ei kysynyt edes pojan ollessa vauva, tarvitsisinko apua siivouksessa, hoitamisessa, olisiko tarvetta lähteä ostoksille tmv.
jos tämä tekee minusta kämpyrän ja hankalan ihmisen niin sittenpä olen.
jos minua pyydettäisiin kummiksi, niin koittaisin olla mahdollisimman paljon läsnä kummilapseni elämässä, kyselisin kuulumisia ja kävisin katsomassa, veisin jonnekkin jne. alunperinhän kummin tehtävä on ollut auttaa vanhempia uskonnollisessa kasvatuksessa, ja olla esim. se henkilö joka ottaa ainakin hetkellisesti vastuun lapsesta jos vanhemmille kävisi jotain. nykyään se kummius on vain nimi paperissa. sitä ajan takaa.
Olet niin kämpyrä, ettei kukaan ole edes uskaltanut pyytää kummiksi. :O

Helppohan sinun on sanoa, että "jos minua pyydettäisiin kummiksi, niin koittaisin..."

Palatkaamme astialle, kun sinulla on edes se yksi kummilapsi.
kummiton lapsi kirjoitti:
niin jos odotan että kummit ovat lapsen elämässä läsnä niin olen kämpyrä ihminen? mikä se kummiuden tarkoitus sitten oikein on, jollei juuri se, että ollaan yhteydessä lapseen ja esim. otetaan välillä yökylään tai viedään jonnekkin kivaan paikkaan tai että edes käytäisiin syntymäpäivillä? en odota kasapäin lahjoja, tai rahaa, mutta mielestäni perimmäinen tarkoitus kummiksi ryhtymisessä on se, että ollaan ns.lisäaikuisia siinä lapsen elämässä, ollaan vanhempien tukena lapsen kasvatuksessa, otettaisiin yökylään, vietettäisi joskus sen lapsen kanssa aikaa, elokuvissa, hoplopissa, eläintarhassa jne. olisin vaikka valmis itse maksamaan kulut siitä hyvästä, että poika saisi viettää kumminsa kanssa aikaa.
jos kummiuden tarkoitus on se, että saadaan todistus jossa lukee, että ollaan sen ja sen lapsen kummi, mutta siinä se, lapsen voi unohtaa, niin se on mielestäni jotenkin hassua. miksi sitten ryhdytään kummiksi, jos se ei merkitse mitään. tiedän, että meidän poika ei ole ainoa kummilapsi jota kumminsa laiminlyö, koska kummilla on muitakin kummilapsia, ja tunnen heidän vanhempiaan. en vain kehtaa ottaa asiaa puheeksi ja kysyä, voisiko kummi esim. joskus viettää pojan kanssa aikaa, viedä elokuviin tai hoploppiin tmv. en halua ketään pakottaa, mielestäni sen pitäisi tulla kummin aloitteesta. hän kuitenkin oman lapsensa kummeilta odottaa kaikennäköistä, tukea ja turvaa arjessa, hoitoapua, läsnäoloa jne, kaikkea siis mitä ei omille kummilapsilleen ja heidän vanhemmilleen tarjoa. kertaakaan ei kysynyt edes pojan ollessa vauva, tarvitsisinko apua siivouksessa, hoitamisessa, olisiko tarvetta lähteä ostoksille tmv.
jos tämä tekee minusta kämpyrän ja hankalan ihmisen niin sittenpä olen.
jos minua pyydettäisiin kummiksi, niin koittaisin olla mahdollisimman paljon läsnä kummilapseni elämässä, kyselisin kuulumisia ja kävisin katsomassa, veisin jonnekkin jne. alunperinhän kummin tehtävä on ollut auttaa vanhempia uskonnollisessa kasvatuksessa, ja olla esim. se henkilö joka ottaa ainakin hetkellisesti vastuun lapsesta jos vanhemmille kävisi jotain. nykyään se kummius on vain nimi paperissa. sitä ajan takaa.
Harmi kun emme tunne.Olisit aivan unelmakummi ! Me otettiin aikanaan kummeiksi pariskunta joka niin vanno että jos kummeiksi joskus pääsisivät ,olisivat yltiötyytyväisiä,veisivät tyttöä sinne ja tänne ja ottaissivat yökylään jne MUTTA kuinkas kävikään.Tyttö ei ole kertaakaan saanut olla heillä yökylässä,lahjat ovat ollu kyllä ylisuuria(joista mainitsin jo ristiäisissä, että ne ovat aivan sivuseikka) ,häntä ei ole kertaakaan viety kirkkoon,konserttiin,eläinpuistoon,piknikille, ei kerrassaan minnekkään !!! Ja näinhän se vaan menee,jos ei kummi/kummit anna mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä, ei ne välit koskaan lämpimiksi/luottavaisiksi tule. Ei se tyttö varmasti sitten teininä heille mene avautumaan jos tulee joku juttu,että tekisi mieli luotettavalle aikuiselle puhua. Tosi kurjaa. Puhellaan mukavia, mutta sitten ei oikeasti ,käytännössä ajatella sitä tärkeintä asiaa; LASTA joka varmasti jossain vaiheessa kaipaisi luotettavia ,keskustelutaitoisia aikuisia ympärilleen.
Minttu-77 kirjoitti:
Harmi kun emme tunne.Olisit aivan unelmakummi ! Me otettiin aikanaan kummeiksi pariskunta joka niin vanno että jos kummeiksi joskus pääsisivät ,olisivat yltiötyytyväisiä,veisivät tyttöä sinne ja tänne ja ottaissivat yökylään jne MUTTA kuinkas kävikään.Tyttö ei ole kertaakaan saanut olla heillä yökylässä,lahjat ovat ollu kyllä ylisuuria(joista mainitsin jo ristiäisissä, että ne ovat aivan sivuseikka) ,häntä ei ole kertaakaan viety kirkkoon,konserttiin,eläinpuistoon,piknikille, ei kerrassaan minnekkään !!! Ja näinhän se vaan menee,jos ei kummi/kummit anna mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä, ei ne välit koskaan lämpimiksi/luottavaisiksi tule. Ei se tyttö varmasti sitten teininä heille mene avautumaan jos tulee joku juttu,että tekisi mieli luotettavalle aikuiselle puhua. Tosi kurjaa. Puhellaan mukavia, mutta sitten ei oikeasti ,käytännössä ajatella sitä tärkeintä asiaa; LASTA joka varmasti jossain vaiheessa kaipaisi luotettavia ,keskustelutaitoisia aikuisia ympärilleen.
Hei,

Kummius on suhde, ja niin kuin aina ihmissuhteissa, kummisuhdekin vaatii huomenpitoa, aikuisilta; vanhemmat voivat koittaa omalta osaltaan sitouttaa kummia lapseensa, koska eihän lapsi sitä itse tee. Kasteen yhteydessä kysyn aina vanhemmilta mitä he itse odottavat kummeilta ja miten he aikovat itse toimia jotta yhteys kummiin säilyisi.
Elämä on sellaista että joskus yhteys kummiin ei synny, tai sitten katkeaa eron kohdalla tai muuton tai muun syyn takia. Silloinkin on hyvä muistaa, että kummin tärkein tehtävä on rukoilla lapsen puolesta, sitä vaoi tehdä vaikka muuten suhdetta ei olisikaan.
Lapsella ei ole koskaan liikaa aikuisia ympärillään, siksi kummisuhde on sellainen johon kannattaa vanhempienkin omien voimien ja mahdollisuuksien mukaan panostaa.
Kaisa-pappi
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei,

Kummius on suhde, ja niin kuin aina ihmissuhteissa, kummisuhdekin vaatii huomenpitoa, aikuisilta; vanhemmat voivat koittaa omalta osaltaan sitouttaa kummia lapseensa, koska eihän lapsi sitä itse tee. Kasteen yhteydessä kysyn aina vanhemmilta mitä he itse odottavat kummeilta ja miten he aikovat itse toimia jotta yhteys kummiin säilyisi.
Elämä on sellaista että joskus yhteys kummiin ei synny, tai sitten katkeaa eron kohdalla tai muuton tai muun syyn takia. Silloinkin on hyvä muistaa, että kummin tärkein tehtävä on rukoilla lapsen puolesta, sitä vaoi tehdä vaikka muuten suhdetta ei olisikaan.
Lapsella ei ole koskaan liikaa aikuisia ympärillään, siksi kummisuhde on sellainen johon kannattaa vanhempienkin omien voimien ja mahdollisuuksien mukaan panostaa.
Kaisa-pappi
Mitä sinun mielestäsi kummius on ja mitä sen pitäisi olla?
Itse en ole koskaan nähnyt kummivanhempiani. Kastetilaisuudessa he olivat läsnä, mutteivät tulleet edes kaffelle. Telkkarissa olen kerran nähnyt kummisetäni, nelisenkymmentä vuotta kastajaisteni jälkeen.
Itse olin lapsena sisaruksilleni kateellinen, kun kummit antoivat heille lisäjoululahjoja. Ei meidän perheessä muuta tekoa kummeilla ollut, mutta sukuahan ne olivat muutenkin. Paitsi tietysti mun kummit joita en ole edes tavannut.

Mut se kysymys: mikä on kummien tai kummiuden tarkoitus?
Isäpappa kirjoitti:
Mitä sinun mielestäsi kummius on ja mitä sen pitäisi olla?
Itse en ole koskaan nähnyt kummivanhempiani. Kastetilaisuudessa he olivat läsnä, mutteivät tulleet edes kaffelle. Telkkarissa olen kerran nähnyt kummisetäni, nelisenkymmentä vuotta kastajaisteni jälkeen.
Itse olin lapsena sisaruksilleni kateellinen, kun kummit antoivat heille lisäjoululahjoja. Ei meidän perheessä muuta tekoa kummeilla ollut, mutta sukuahan ne olivat muutenkin. Paitsi tietysti mun kummit joita en ole edes tavannut.

Mut se kysymys: mikä on kummien tai kummiuden tarkoitus?
Olla lapselle aikuinen ja välittävä ystävä johon voi luottaa ja joka on mukana lapsen elämässä. Niinkuin pappikin sanoi eihän lapsella voi olla tuommoista koskaan liikaa.
+Lisää kommentti
Ei kummius ole nykyäänkään kaikille vain nimi papereissa. Yli puolet suomalaisista uskoo kristinuskon Jumalaan jollakin tapaa ja haluaa kastattaa lapsensa. Sitä varten tarvitaan kummeja.
Kummien tehtävä on toimia lasten aikuisena ystävänä ja sellaisia ei varmaan ole useimmilla ainakaan liikaa. Kristityn kummin tehtävänä on myös rukoilla lapsen puolesta ja tukea hänen kristillistä kasvatustaan. Sen voi tehdä esim. viemällä hänet seurakunnan leirille, jos ei itse halua keskustella uskosta, mikä olisi toki toivottavaa kirkon näkökulmasta.
Kirkkoherran etukäteisluvalla riittää yksikin kummi. Kummi voi olla myöhemmin siunaamassa ts. pyytämässä Jumalan siunausta kummilapselle tämän konfirmaatiossa. Kummin ei tarvitse sitoutua rahalahjoihin tai hoitamaan lasta, ellei hän itse niin halua.
1 VASTAUS:
Kirkkoherran etukäteisluvalla?
Oletko nyt tosiaan sitä mieltä, että jos kummeja ei löydy, niin lapsi jää kastamatta? Luulin, että anekaupat ym. kirkon antihumaanit toimet ovat loppuneet.
Muslimit ovat ajaneet asiaa sen puolesta, että hekin saisivat automaattisen veronkannon. Mikähän merkitys sillä olisi kirkon toimintaan? Pitäisiköhän siinä vaiheessa alkaa todella kehittää toimintaa ja jättää kummihöpinät pienemmälle? Jää nähtäväksi.
+Lisää kommentti
Tässäpä oli hyvä muistutus kirkon työntekijältä kummin tehtävistä.

Todellakaan kummin tehtävä ei ole rampata alvariinsa kylässä lasta ihailemassa, ostella kalliita lahjoja, hoitaa lasta tai siivota kummilapsen kotona. Useinkin tästä puuttuu vielä se vastavuoroisuus, eli vanhemmat eivät muista kummeja mitenkään. Kummi voi asua myös kaukana, satojen kilometrien päässä. Väkisin tällöin joutuu olemaan "etäkummi", kun tapaamisia ei voi olla jatkuvasti.

Joskus kummi voi itse joutua hankalaan elämäntilanteeseen ja monien vastoinkäymisten keskelle, tai sairastua. Silloin ei ehkä riita aika, rahat ja energia muuhun kuin kummilapsen muistamiseen kortilla ja rukoilemiseen kummilapsen puolesta. Kuinka moni vanhempi (joka muuten on yleensä ainakin joskus ollut kummin ystävä) osaa tällöin nähdä tilanteen kummin näkökulmasta, eikä vain laske puuttuvia lahjoja, huomionosoituksia ja hoitotarjouksia?

Tämä aloittajakin tässä puhuu vain miten kaikki heidän potentiaaliset kirkkoon kuuluvat kummiehdokkaat sekä oman lapsensa kummit laiminlyövät kummin tehtävänsä. Miten se on mahdollista ja mitä nämä laiminlyönnit oikein ovat? Väkisinkin vaan kuulostaa siltä, että kummiudelta odotetaan liikaa.

Loppuun totean, että olen kolmen lapsen kummi. Kaikkia lapsia olen muistanut ja aikaani antanut, lähellä asuville paljonkin. Alkuun lähdin innolla kummiksi, mutta nykyisin kummius on valitettavasti minulle velvollisuus ja rasite, ei kummilasten takia vaan heidän vanhempiensa takia. Monella nykyvanhemmalla näyttää olevan kovat odotukset kummeja kohtaan. Ja mitä enemmän sinä itsestäsi annat, sitä enemmän niitä odotuksia ja vaatimuksia sinulle esitetään.
1 VASTAUS:
Kummi taitaa olla monelle nykyisin vain varamummi, tai lisämummi.
+Lisää kommentti
Mun siskolla isän äiti on epävirallinen kummi, eli päätös on tehty suullisesti mutta siskoa ei oo ollenkaan kastettu. Mutkin kastettiin vasta rippileirillä, ja sain itse valita kummit. Ei se kastamattomuus ole paha asia, munkin mielestä oli kiva kun juurikin sai itse päättää, ja muutenkin jäänyt kivat muistot :)
2 VASTAUSTA:
Hei 7 11,

Iloitsen kanssasi, että halusit kasteen rippikoulusi yhteydessä. Kuten kerroitkin rippikouluikäinen ja aikuinenkin kastettava tarvitsee kristityn kummin tuekseen. Aikuinen ja nuori voikin itse valita kumminsa. Ehtoina on vain, että kummi kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja on rippikoulun käynyt sekä konfirmoitu. Kahden luterilaisen kummin lisäksi voi sitten olla kummi myös muista lapsikasteen hyväksyvistä kirkkokunnista. Kirkkoherralta voi pyytää erikoisluvan siihen, jos ei löydä kuin yhden kummin lapselleen/itselleen. Kummi voi olla kuka vain sukulainenkin. Esimerkiksi itsekin olen pikkuveljeni kummi!

Joissakin suvuissa on perinteenä, että isovanhemmat toimivat lastenlastensa kummeina. Monesti vanhemmat valitsevat lapsilleen kuitenkin kummeiksi omia ystäviään sukulaiskummien sijaan. Sukulaisillahan on jo sukulaissuhde ja -side lapseen. En tiedä, onko tehty tilastoja siitä, keitä vanhemmat yleisemmin kummeiksi kutsuvat.

Miten te olette valinneet lapsillenne/itsellenne kummit? Mitä piirteitä olette arvostaneet?

t. Maarit-pappi
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei 7 11,

Iloitsen kanssasi, että halusit kasteen rippikoulusi yhteydessä. Kuten kerroitkin rippikouluikäinen ja aikuinenkin kastettava tarvitsee kristityn kummin tuekseen. Aikuinen ja nuori voikin itse valita kumminsa. Ehtoina on vain, että kummi kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja on rippikoulun käynyt sekä konfirmoitu. Kahden luterilaisen kummin lisäksi voi sitten olla kummi myös muista lapsikasteen hyväksyvistä kirkkokunnista. Kirkkoherralta voi pyytää erikoisluvan siihen, jos ei löydä kuin yhden kummin lapselleen/itselleen. Kummi voi olla kuka vain sukulainenkin. Esimerkiksi itsekin olen pikkuveljeni kummi!

Joissakin suvuissa on perinteenä, että isovanhemmat toimivat lastenlastensa kummeina. Monesti vanhemmat valitsevat lapsilleen kuitenkin kummeiksi omia ystäviään sukulaiskummien sijaan. Sukulaisillahan on jo sukulaissuhde ja -side lapseen. En tiedä, onko tehty tilastoja siitä, keitä vanhemmat yleisemmin kummeiksi kutsuvat.

Miten te olette valinneet lapsillenne/itsellenne kummit? Mitä piirteitä olette arvostaneet?

t. Maarit-pappi
Hiukan asian vierestä haluaisin näin uskonnottomana kysyä, minkälaisia perusteita sinulla, Maarit-pappi, on lapsikasteelle. Itse päästän mielelläni lapseni rippikouluun (ripari vasta muutaman vuoden päästä), mutta itse olen sitä mieltä, että silloin ehkä voisi miettiä haluaako nuori kuulua kirkkoon.
Mielestäni on täysin väärin liittää vauva kuukauden ikäisenä aatteelliseen yhteisöön. Vähän sama jos haluisin liittää vauvan kokoomukseen, skp:hen tai persuihin; saahan siitä erota sitten aikuisena, jollet olekaan samaa mieltä kuin puolue.
Lapseni on kyllä kastettu siksi, että lapsen äidille oli pelkkä perinne tärkeä. En halunnut siitä asiasta perheriitaa, vaikka vastustankin lapsikastetta.

Ja muuten, eikös kummien tärkein tehtävä ole huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. WTF, kysyy 46v nuori.
+Lisää kommentti
Nykyäänhän mennään sosiaalitoimistoon jos joku hätä tulee. Kummilla ei ole mitään oikeutta lapseen jos vanhemmille jotain sattuu.

Ihmisillä on niin omanlainen elämänsä niin ettei kenenkään perheseen mennä niin vaan. Teet niin tai näin niin aina väärinpäin ja lahjatkin haukutaan/ vääränlaisia.

Kun et ole ollut kummina niin voihan sitä kuvitella mitä vaan, mitenkä toimisi yms. mutta käytäntö on ihan toista. Elämä on muuttunut, lapset ja nuoret ovat erilaisia nykyään kuin ennen (paljon vaikeampia, vaativampia) Kotiolot saattavat olla aika sekasortoiset. Lapsilla erilaiset suvut ja isovanhemmat ja vanhempien parisuhteet lyhytikäisiä.

Parempi on lapsen antaa itse päättää aikanaan haluaako kirkkoon.
3 VASTAUSTA:
Hyvä kirjoitus. Koko kummiuden ja muun teatraalisen höpinän nimenannon yhteydessä saisi jättää vähemmälle. Annetaan lapselle nimi ja kirjataan se väestörekisteriin. Sehän kai siinä on tarkoitus? ei lapsi tule muistamaan ristiäisistä mitään. Itse asiassa kukaan siellä käyneistä ei muista siitä juuri mitään. Poikkeus on se, että tapahtuu jotain erikoista, kuten esim. krapuloissa oleva pappi (sellaistakin on tapahtunut).
Kasteet ym. ovat vain jäänteitä siitä, miten kirkko on pitänyt ihmisiä "kurissa ja herran nuhteessa". Jaa siinä ohessa vienyt monelta köyhältä torpalta viimeisetkin siemenperunat :-) Hurskastelua, hurskastelua, totisesti minä sanon teille.
tähän_päivään kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Koko kummiuden ja muun teatraalisen höpinän nimenannon yhteydessä saisi jättää vähemmälle. Annetaan lapselle nimi ja kirjataan se väestörekisteriin. Sehän kai siinä on tarkoitus? ei lapsi tule muistamaan ristiäisistä mitään. Itse asiassa kukaan siellä käyneistä ei muista siitä juuri mitään. Poikkeus on se, että tapahtuu jotain erikoista, kuten esim. krapuloissa oleva pappi (sellaistakin on tapahtunut).
Kasteet ym. ovat vain jäänteitä siitä, miten kirkko on pitänyt ihmisiä "kurissa ja herran nuhteessa". Jaa siinä ohessa vienyt monelta köyhältä torpalta viimeisetkin siemenperunat :-) Hurskastelua, hurskastelua, totisesti minä sanon teille.
Kasteen tarkoitus on liittää lapsi seurakuntaan, nimenanto ei kuulu siihen. Jos ei mitään tiedä, ei kannata kommentoidakaan....
pakanax kirjoitti:
Kasteen tarkoitus on liittää lapsi seurakuntaan, nimenanto ei kuulu siihen. Jos ei mitään tiedä, ei kannata kommentoidakaan....
Voi hyvää päivää.
+Lisää kommentti
ap: sinulla on tyypilliset harhaluulot kummiudesta,. Ainoastaan jos lapsesi kummi on sukulainen, läheinen sisko, tai bestis, voi odottaa jotain tuollaista yökyläilyä, tai sitten henkilö jolla ei l emitään omaa elämää.
JOten, saat olla kiitolinen jos joku vaivautuu olemaan lasnä kasteessa, ja lähettää kortin synttärinä. Jokaisella meillä on omakin elämä rakennettavana. Kummin homma ei ole mikään kokopäiväinen työurakka jota suoritetaan aina ja pakolla. Kell'ään ei ole aikaa olla joku varaäiti anakaan kovin kauaa.
Rauhoitu, ja pyydä naapuriasi.
Ilmoita
Avaajan olisi parasta pyttää omia tai miehen sisaruksia kummiksi, koska heidän on kuitenkin perhesyiden vuoksi häntä pakko "sietää".
Ilmoita
Monen lapsen kummina voin todeta, että jos toteuttaisin monen vanhemman unelmaa kummista, joka on vahvasti läsnä ja tukena kummilapsen elämässä, ei minulla olisi aikaa lainkaan omaan elämään. Kukaan ihminen ei pysy terveenä, jos elää vain muiden ehdoilla. Hyvä kummi tarvitsee oman elämän eli omia ystäviä ja sukulaisia, harrastuksia jne, jotta jaksaa olla toisten ihmisten ilona ja tukena. Kukaan ei jaksa nauttia kummiudesta, jos uhrautuu liikaa muiden hyväksi. Kohtuus kaikessa. Minusta lasteni kummeilla on oikeus olla kummi juuri sillä tavoin kuin heille sopii. Osaan hyvin kuvitella kuinka kummitus alkaa ahdistaa, jos kummilapsen vanhemmat tuovat koko ajan esille odotuksiaan. Kummilapsi elää omassa perheestään ja kummi elää omissa kuvioissa. Joskus ne tiet risteytyvät. Mutta joka ainoalla ihmisellä on jo kummiksi ryhtyessään takana omaa elämää ja omia sitoumuksia. Tuskin monikaan haluaisi kummiksi, jos se tarkoittaisi sitä, että joutuu järjestämään kokonaan uudestaan oman elämänsä ja unelmansa kummiuden takia. Kummitus voi olla ilo tai rasite, mutta se ei ole kokoaikatyö ja velvollisuus. Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole muistaneet omia kummilapsiaan, mutta kun he saavat omia lapsia, niin vaatimukset kummin suuntaan muuttuvat kohtuuttomasti. Tunnen kummeja, jotka vuosikymmeniä muistavat kummilapsen tunnollisesti omalla tavallaan, mutta koskaan kummilapsen perheeltä ei tule korttia, ei piirustusta, ei tekstiviestiä tai kiitosta muulla tavoin. Kummius on myös ihmissuhdekysymys. Jos kummin ja kummilapsen vanhempien suhde ei toimi, niin ei se kummiuskaan välttämättä toimi. Silloin on kuitenkin hienoa, jos kummi muistaa jollain tavoin kuitenkin. Elämä on elämää....
Ilmoita
Itse en ymmärrä mitä ideaa koko lapsikasteessa ylipäätään on. Antaa lapsen halutessaan liittyä kirkkoon vaikkapa rippikouluiässä jos siltä tuntuu.
Ihan yhtä absurdia olisi liittää vauva johonkin puolueeseen. Oisko kiva jos itse olisit ollut parikuisesta nyytistä asti kuulunut vaikkapa persuihin, perusteluna että "voihan siitä sitten vanhempana erota, jollei tunnekaan aatteenpaloa kyseiseen puolueeseen"?
2 VASTAUSTA:
Ihan hyvä pointti....
Kirkolla on jäännevalta. Köyhän ihmisen pahin sortaja vielä 100 vuotta sitten. Veronkannon lisäksi kirkko on ottanut muitakin oikeuksia itselleen lukutaidotonta kansaa pelotellessaan.
Tuo puolueeseen liittäminen on hyvä vertaus, sillä kyse on aivan samnlaisesta tilanteesta.
Kauan kauan sitten tuli ovelle isä ja tytär. R-vikainen tytär tarjosi Varrrtiotorrnia nimelliseen kymmenen marrrkan korrrvaushintaan. Tyttö ioli n. 10 vee. Katsoin hetken molempia. Pyysin tyttöä menemään rappuset alsa, sillä minulla olisi "isille" asiaa. Kysyin mieheltä miten hän kehtaa. Tytöllä ooli kuulemma täysi-ikäiseksi tultuaan mahdollisuus valita. Kysyin miten se 18 vuoden aivopesun jälkeen on mahdollista? Änkytteli jotain. Totesin lopuksi miehelle hänen olevan häikäilemätön lapsensa hyväksikäyttäjä enkä suositellut hänen ottavan enää tytärtään mukaan liikkuessaan alueellamme. Sen koommin ei miestä näkynyt.
Pointtina tuossa tuo sama pakkosyöttö.
+Lisää kommentti
Mielestäni kirkko voisi ottaa enemmän kantaa tähän kummiasiaan, koska nykyään kummius aiheuttaa todella paljon pahaa mieltä puolin ja toisin. Vai onko niin, että jokaisella papilla on oma käsityksensä kummiudesta, jonka hän tuo vasta ristiäisissä esille?
Olin viime kesänä yksissä ristiäisissä, jossa pappi luetteli mielestäni aika kovat vaatimukset kummien niskaan. Kyse ei ollut edes uskonnollisesta tuesta, jonka olisin jotenkin ymmärtänyt, vaan jatkuvasta arkipäivän avustuksesta sekä hoitoavusta, jos vanhemmat haluavat "vapaalle". Siis onko kummien tehtävä nykyään toimia jonakin kotiapulaisena ja paikata vanhemmille omaa aikaa hoitamalla kummilasta? En tosin usko tämän olleenn kyseisten vanhempien näkemys kummiudesta, lapsen äiti on hyvä ystäväni.
Miksi ei riitä se, että kummilapsen vanhempia tapaa ihan normaalisti ja siinä samalla tulee nähtyä kummilastakin. Miksi ei riitä, että suhtautuminen lapseen on myönteistä, hänen olemassaolonsa noteeraa, ja hänen kanssaan siinä tapaamisten aikana jotain pientä puuhailee, käy synttäreillä ja muistaa jouluna. Miksi ei riitä, että tapaamiset ovat luonnollisia, normaaleja tapaamisia, jossa kummilasta tavataan sen verran ettei ihan vieraita olla toisillemme. Minä en ainakaan halua mitään vakituisia hoitovuoroja, kahdenkeskistä "laatuaikaa" tai yökyläilyjä kummilasten kanssa, vaikka heistä pidänkin. Aikuisten väliselle keskustelulle ja tekemiselle pitäisi mielestäni olla myös tilaa kummiudesta huolimatta. Enkä tosiaan halua siivota kummilapsen kotona, omassa kodissakin on tarpeeksi hommaa. Ihan poikkeustilanteessa voin avustaa enemmän, jos lapsen isä joutuu suunnilleen sairaalahoitoon ja äiti jää yksin lapsen kanssa, mutta mielestäni perheen pitäisi saada ns. normaali arki rullaamaan omin avuin.
Nykyihmisellä on mielestäni ihan riittävästi velvotteita muutenkin. Monella kummilla on oikeasti täysi työ omassa elämässään, omissa lapsissaan jne.
1 VASTAUS:
Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni kummin tärkein tehtävä on olla eräänlainen perheen ulkopuolinen läheinen ihminen lapselle.
+Lisää kommentti
Tää oli hauska: "Myös tuttavapariskunnan pyytäminen (siinähän sais kaks kärpästä yhdellä iskulla) on vähän hankalaa, jos sattuukin heillä jossain vaiheessa menemään sukset ristiin, niin sitten lapsi menettää sen toisen kumminsa siinä."

Niin, ap:n pitäisi itsekin ymmärtää, että kukaan ei voi sellaista luvata. Elämää nyt ei vaan voi käsikirjoittaa etukäteen. Valitettavasti ihmiset eroavat puolisoistaan, tulee riitoja, muutetaan toiseen kaupunkiin tai maahan, sairastutaan ja kuollaankin. Se on elämää, ja moni tilanne on sen verran iso elämänmuutos, että kummilapsi ei ole ihan ensimmäisenä mielessä. Kummi voi saada vaikka itse sairaan lapsen, joka vie kaiken ajan ja voimat koko perheeltä. Ehkä silloin tarvitsisi itse ennemminkin sitä apua ja tukea kuin loputtomien vaatimusteen kohteena oloa.

Tämä on tätä nykyaikaa, ollaan niin itsekkäitä. Kummin pitäisi olla joku yli-ihminen, jonka elämässä on kaikki aina tip top kunnossa, vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia ei saa olla, sillä kummilapsihan voisi tästä vaikka pahoittaa mielensä. Kummilapsesta hänen perheestään pitäisi jaksaa aina innostua ja kiinnostua, sillä eihän mikään voi olla tätä tärkeämpää.
Ilmoita
On varmasti ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa olla kummi, mutta uskoisin että suurimmalle osalle ihmisistä kummius muodostuu melkoiseksi rasitteeksi , jos suhde ei kummilapsen vanhempiin toimi. Se ei ole lapsen syy, mutta lapsi on vanhempiensa lapsi ja jos vanhemmat ahdistelevat kummia velvollisuuksista, niin kyllähän siinä vieraantuu.

Suhteeni erään kummilapseni vanhempiin olisi loppunut aikoja sitten, mutta kummiuden takia ollaan tekemisissä. En olisi mielelläni ruvennut kummiksi, mutta silloin ei sopinut sanoa ei ja niin sitä kummiksi rupesin. Alkuaikoina sujui oikeastaan ok, mutta kun oma elämäntilanteeni muuttui enkä ehtinyt ja jaksanut juosta kylässä jatkuvasti, niin alettiin ilkeilemään.

Monet sanovat, että kummeja ei saisi olla kahta enempää, mutta itse olen sitä mieltä, että kummeja pitäisi olla ollenkaan tai sitten niitä pitäisi olla monta, jotta kaikki
Vaatimukset eivät kohdistuisi yhteen onnettomaan. Ja jos kummit on pakko ottaa, niin sitten lähisukulaiset, joita tapailee luonnostaan.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

kummiton lapsi?

Ollaan miehen kanssa päätetty, että meidän tulevaa lasta ei kasteta, koska emme yksinkertaisesti tiedä, keitä pyytää kummeiksi, vai tietääkö joku, tarvitaanko lapsen kastamisessa olla aina ne kummit? voiko pappi esim. vain siunata lapsen ja lapsen nimen ilman kummeja, vai järjestämmekö vain nimenantojuhlat lähipiirille, ainakin itselleni se sopisi kaikkein parhaiten, jos järjestetään ollenkaan. nimi päätetään kuitenkin viimeistään kun lapsi syntyy, ja meidän mielestä on vähän hölmöä salailla asiaa viikkokaupalla. haluamme että lasta aletaan heti kutsumaan omalla nimellään.

Kummiksi kysyminen on iso kynnys, ja kun nykyään taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei kummit ole kummilastensa kanssa tekemissä, syystä tai toisesta, niin kannattaako ketään siihen hommaan sitten pyytää. ja kun me emme ole kenenkään lapsille kelvanneet kummeiksi, yksin eikä yhdessä, niin senkin takia asia mietityttää. Minulla on sisaruksia, mutta olen perheeni ainoa, joka kuulun kirkkoon, eli sisaruksistani joku kelpaa kirkon puolesta kummiksi, mutta sylikummiksi pitäisi puoliväkisin keksiä joku kirkkoonkuuluva.

Minun pojallani on kaksi kummia, joista ei juuri kuulu, toisen kanssa en ole edes missään yhteyksissä, koska hän on pojan biologisen isän sisko, ja emme enää kuuluu ainakaan hänen ja hänen sukunsa/perheensä elämäänsä mitenkään. Kummit eivät kysele pojan vointeja, kuulumisia, koulussa pärjäämistä eivätkä tarjoudu viettämään pojan kanssa ns. kummiaikaa, eli vie häntä muutamaksi tunniksi tai päiväksi mihinkään tekemään jotain kivaa. Synttäreillä ei käydä, hyvä jos joulukortin muistavat laittaa. vaikea kuvitella, että kummastakaan kummista olisi pojalle apua hädän hetkellä, niinkuin kummien alkuperäinen tarkoitus olisi. Tämän kokemuksen perusteella lapselle on sitten yhdentekevää, onko kummeja ollenkaan.

nykyäänhän lapsille saatetaan pyytää ns. kummeja, vaikka lasta ei kastetakkaan, mutta olemmeko huonoja vanhempia jos päädymme kummittomuuteen? Minun perheeni tuskin murehtii asiaa, mutta miehen puolelta kuulutaan kirkkoon ja nämä asiat ovat tietysti tärkeitä. eniten pelottaa anopin suhtauminen.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta