Olin konsertissa,
jossa EMO:n {=EspoonMusiikkiOpisto}
pienet , lahjakkaat vesselit soittavat kansanmusiikkia.
Huomasin yhtäläisyyden äitini perinnelauluihin, joita hän usein lauloi, ja jotka olivat hänen isoäidilleen oman mummonsa opettamia, siis perinteenä suvussa kulkeneita.
Sama ilo ja hilpeä meno, mukaansatempaava pulssi ja kauniit iloiset sävelkulut kaikissa heidän esittämissään kappaleissa.
Tunsin sen musiikin menevän suoraan suoneen!
Jotain samaa kuin on minussa. - Arvatkaa, taputettiinko!
Vain viime tuhatluku laahaavine virsineen ja masentavine sanoineen ovat vieneet iloa pois meiltä.
Uskonto on muualla ollutkin paljon armollisempaa kuin Suomessa, kun naapurimaamme ovat vuoroin meitä alleen painaneet.
Domkyrka on meillä ollutkin yllätys-yllätys Tuomiokirkko, vaikka domus (lat.) tarkoittaa 'koti'.
Seilin saarella olen käynyt ollesani lomalla Kakskerrassa.
Silloin teimme veneretken Seilille ja samalla kuuntelin sen kaamean historian.
Myös roviolla poltot ja mukamas 'noitina' kiduttamiset ja tappamiset ovat suomalaisen kansan historiaa, aivan karmaisevaa tajuttavaksikin!
Myöskin kristinuskon sisältö on alistetulle Suomen kansalle ollut kylmempi ja tylympi kuin muille, Domkyrka on ollut Tuomiokirkko, vaikka se olisi pitänyt olla Kotikirkko.
Inkvisitio on ollut täälläkin kidutusvälineineen, erilaisine häpäisyrangaistuksineen, jalkapuineen ja hirsipuineen.
Siinäpä sitä ''rakkauden evankeliumia'' ovat kylmäkohmeisen, hallaisen Suomen asukasparat saaneet!
Ja jos kuuntelette kirkossa papin puheita todella, huomaatte ne aivan uskomattoman kauheiksi ihmisparoille!
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suomalaisella ihmisellä on huono itsekunnioitus!!
Siinä ei ole mitään kummallista, historiamme ja nykyisyytemmekin EMU:un kuuluvana maana huomioonottaen.
Kristinuskonsodat, kolme ristiretkeä, veivät sen ilon, joka oli suomalaiselle kulttuurille ominaista aikaisemmilla tuhatluvuilla.
.
jossa EMO:n {=EspoonMusiikkiOpisto}
pienet , lahjakkaat vesselit soittavat kansanmusiikkia.
Huomasin yhtäläisyyden äitini perinnelauluihin, joita hän usein lauloi, ja jotka olivat hänen isoäidilleen oman mummonsa opettamia, siis perinteenä suvussa kulkeneita.
Sama ilo ja hilpeä meno, mukaansatempaava pulssi ja kauniit iloiset sävelkulut kaikissa heidän esittämissään kappaleissa.
Tunsin sen musiikin menevän suoraan suoneen!
Jotain samaa kuin on minussa. - Arvatkaa, taputettiinko!
Vain viime tuhatluku laahaavine virsineen ja masentavine sanoineen ovat vieneet iloa pois meiltä.
Uskonto on muualla ollutkin paljon armollisempaa kuin Suomessa, kun naapurimaamme ovat vuoroin meitä alleen painaneet.
Domkyrka on meillä ollutkin yllätys-yllätys Tuomiokirkko, vaikka domus (lat.) tarkoittaa 'koti'.
Seilin saarella olen käynyt ollesani lomalla Kakskerrassa.
Silloin teimme veneretken Seilille ja samalla kuuntelin sen kaamean historian.
Myös roviolla poltot ja mukamas 'noitina' kiduttamiset ja tappamiset ovat suomalaisen kansan historiaa, aivan karmaisevaa tajuttavaksikin!
Myöskin kristinuskon sisältö on alistetulle Suomen kansalle ollut kylmempi ja tylympi kuin muille, Domkyrka on ollut Tuomiokirkko, vaikka se olisi pitänyt olla Kotikirkko.
Inkvisitio on ollut täälläkin kidutusvälineineen, erilaisine häpäisyrangaistuksineen, jalkapuineen ja hirsipuineen.
Siinäpä sitä ''rakkauden evankeliumia'' ovat kylmäkohmeisen, hallaisen Suomen asukasparat saaneet!
Ja jos kuuntelette kirkossa papin puheita todella, huomaatte ne aivan uskomattoman kauheiksi ihmisparoille!
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suomalaisella ihmisellä on huono itsekunnioitus!!
Siinä ei ole mitään kummallista, historiamme ja nykyisyytemmekin EMU:un kuuluvana maana huomioonottaen.
Kristinuskonsodat, kolme ristiretkeä, veivät sen ilon, joka oli suomalaiselle kulttuurille ominaista aikaisemmilla tuhatluvuilla.
.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.