Miten ystävänne / kaverinne pitävät teihin yhteyttä ? Kerronpa omasta "kaveripiiristä" muutaman esimerkin. Omassa kännykässä on n 40 nimeä muistissa: vanhemmat, sisko ja muutama muu sukulainen (nämä yht laskettuna 8 nimeä).
Loput ovat niitä, joita pitäis kutsua kavereiksi (näistä minulle soittaa 2-3 kpl noin kerran viikossa). Nyt vissiin mietitte, että enkö voisi itse heille soittaa. Arvatkaa vaan olenko soittanut ja vieläpä monesti. Kyllästymiseen asti. Eikö ketään kiinnosta kysyä edes joskus, kuinka minä voin, niin paljon, että soittaisi ja kysyisi. Ei näköjään. Silloin kyllä soitetaan, kun johonkin tarvii apua siten, että minusta olisi jotain hyötyä. Yleensä pyydetään viikonloppuna "kuskin hommiin" kun tiedetään, että minä olen se joka ei juo. Ei muuten.
Meitä oli joskus melko tiivis kaveriporukka. Oltiin paljonkin tekemisissä. Käytiin peleissä, katsomassa jotain keikkoja, kokoonnuttiin yhteisiin illanviettoihin vaikkapa lätkäpeliä katsomaan. Oli hauskaakin. Vuodet kuluivat. Muille tuli perheitä, puolisoja, lapsia. Minä olen se joka jäi yksin. Odotan, että joku edes joskus kysyisi vaikka ihan uteliaisuuttaan, että mitäs kuuluu ? Mutta eipä vaan kysy.
Älkää nyt käsittäkö ihan väärin. En ole täysi erakko. Käyn töissä, liikun ihmisten ilmoilla vapaa-ajalla, mutta olen pelkkää ilmaa mihin ikinä menenkin. Kukaan ei juuri koskaan sano minulle sanaakaan (paitsi töissä). Saan kulkea aivan rauhassa. Ainoa joka puhuu jotain on todennäköisesti kaupan tai kahvilan kassa. Onhan sekin jo jotain.
Miksikö olen tälläinen ? Olen todella ujo, enkä kovin helpolla tutustu uusiin ihmisiin. Suurin syy tähän on kouluaikoina kokemani helvetillinen kiusaaminen. En edes pahimmalle vihamiehelle toivo sitä, minkä kävin läpi. Alkaen ala-asteelta, läpi yläasteen ja ammattikoulun. Jotenkin selvisin, en tiedä miten. Olin ylipainoinen ja minulla oli "kosmeettinen" haitta, joka aiheutti kovaa kiusaamista. Jotenkin vaan alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että eikö tämä jo yhdelle ihmiselle ala riittämään ? Puoliväli elämästäni noin laskennallisesti keskiarvojen mukaan alkaa olla takana. Olisipa se toinen puoli edes hieman parempi.
Loput ovat niitä, joita pitäis kutsua kavereiksi (näistä minulle soittaa 2-3 kpl noin kerran viikossa). Nyt vissiin mietitte, että enkö voisi itse heille soittaa. Arvatkaa vaan olenko soittanut ja vieläpä monesti. Kyllästymiseen asti. Eikö ketään kiinnosta kysyä edes joskus, kuinka minä voin, niin paljon, että soittaisi ja kysyisi. Ei näköjään. Silloin kyllä soitetaan, kun johonkin tarvii apua siten, että minusta olisi jotain hyötyä. Yleensä pyydetään viikonloppuna "kuskin hommiin" kun tiedetään, että minä olen se joka ei juo. Ei muuten.
Meitä oli joskus melko tiivis kaveriporukka. Oltiin paljonkin tekemisissä. Käytiin peleissä, katsomassa jotain keikkoja, kokoonnuttiin yhteisiin illanviettoihin vaikkapa lätkäpeliä katsomaan. Oli hauskaakin. Vuodet kuluivat. Muille tuli perheitä, puolisoja, lapsia. Minä olen se joka jäi yksin. Odotan, että joku edes joskus kysyisi vaikka ihan uteliaisuuttaan, että mitäs kuuluu ? Mutta eipä vaan kysy.
Älkää nyt käsittäkö ihan väärin. En ole täysi erakko. Käyn töissä, liikun ihmisten ilmoilla vapaa-ajalla, mutta olen pelkkää ilmaa mihin ikinä menenkin. Kukaan ei juuri koskaan sano minulle sanaakaan (paitsi töissä). Saan kulkea aivan rauhassa. Ainoa joka puhuu jotain on todennäköisesti kaupan tai kahvilan kassa. Onhan sekin jo jotain.
Miksikö olen tälläinen ? Olen todella ujo, enkä kovin helpolla tutustu uusiin ihmisiin. Suurin syy tähän on kouluaikoina kokemani helvetillinen kiusaaminen. En edes pahimmalle vihamiehelle toivo sitä, minkä kävin läpi. Alkaen ala-asteelta, läpi yläasteen ja ammattikoulun. Jotenkin selvisin, en tiedä miten. Olin ylipainoinen ja minulla oli "kosmeettinen" haitta, joka aiheutti kovaa kiusaamista. Jotenkin vaan alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että eikö tämä jo yhdelle ihmiselle ala riittämään ? Puoliväli elämästäni noin laskennallisesti keskiarvojen mukaan alkaa olla takana. Olisipa se toinen puoli edes hieman parempi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"näistä minulle soittaa 2-3 kpl noin kerran viikossa"
Vähättelemättä yhtään ongelmaasi, niin onneksi olkoon nyt edes siitä, että edes jotkut sinulle soittelevat. On ihmisiä, jotka ovat täysin yksin