Oon -99 syntyny tyttö, ja Mulla ois yks ongelma..eli alotin viiltelyn 7 luokalla ,oon nyt kasilla. Ja seiskalla viiltelin vaan sen takia että mua kiusattiin ja muutenki kaikki oli niin surkeesti ku vaa voi, nyt en enää tee sitä niin paljon sen takii ,vaikka paskasti elämä on vieläki, vaan se takii että se on 'kivaa' ja tuntuu hyvälle vaikka sattuuki. Ja kaikist oudointa tässä on se että tajuun itekki kuinka friikki oon.. Piirsin kerran kuvan yhestä verisestä tyypistä ja käytin siinä omaa vertani, siis viilsin mun kätee etc.. Tiiän tää kuulostaa sairaalta mutta kirjotin tänne koska en tiiä mitä pitäs tehdä..~
Viiltelyyn riippuvuus
Morbidia
254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihminen jää helposti pahan koukkuun. On niitä, jotka vaittävät, että kaikkea voi kokeilla ihan tuosta noin vain ja sitten lopettaa kun tahtoo. Ihmisen tahtoelämä ei vain ole niin taivuteltavissa.
Hyvä että itse ymmärrät, että touhu on sairasta ja ei rakenna sinua vaan tuhoaa mieltäsi ja ruumistasi. Sinun kannattaa avoimesti puhua, kirjoitella ja käsitellä pahaa oloasi muilla keinoin. Yritä välttää tilanteita, joissa mieleesi tulee satuttaa itseäsi. Tuo toiminto on pakoa pahaa oloa vastaan, mutta ei poista sitä sinusta.
Kivun aiheuttamisesta tulee varmaan jokin endorfiinihyöky (elimistön puolustautumisrefleksi) hetkeksi eli on myös aivokemiasta kysymys. Ihmeen usein kuulee juuri tällaisia kertomuksia, että koulukiusaaminen on saanut aloittamaan itsensä viiltelyn. Kun nuoret jostain kuulevat viiltelystä, niin siitä tulee idea. Ennen tuskin oli näin yleistä, kun asiasta ei oltu kuultukaan. Pyydä vanhempiasi tai kouluterkkaria ottamaan selville, voisitko päästä miten pian tällaisia asioita ymmärtävän nuorisopsykiatrin (jos nyt sellaista titteliä suoranaisesti on) luo pidempiaikaiseen terapiaan. Kyllä se vaan helpottaa, kun puhuu asiasta eikä sen vierestä oikean tyyppisen henkilön/auttajan kanssa. Jos jotain käytännön ongelmaa on kotona, niin senkin voi ottaa puheeksi, ja jos se on todella paha, niin sosiaaliviranomaiset voivat auttaa vaikka muuttamaan pois.