Suurkaupunkien kasvuun liittyy suurempia hyötyjä kuin haittoja. Tämä tulee ilmi selvityksestä, jossa on vertailtu Helsingin, Lontoon ja Tukholman merkityksiä taloudelle.
Suurkaupunkiin syntyvää työllisyyttä ja tuotannollista voimaa kannattaa hyödyntää ja Helsinki on tässä mielessä Suomelle tärkeä voimavara.
Selvityksen mukaan kaupunkituottavuus nostaa yritystoiminnan kannattavuutta, lisää työpaikkoja ja nostaa palkkoja, tuo lisää verotuloja, lisää koulutusmahdollisuuksia ja parantaa elintasoa.
Selvityksessä todetaan, että suurkaupungit tuottavat väestöosuuttaan suuremman osan maan kansantuotteesta. Suuri osa syntyy isojen työpaikkakeskittymien, erityisesti vahvan pääkeskuksen kautta. Pääkeskukset ovat työpaikkamääriltään yleensä suuria, niiden rakentamistehokkuus on korkea, samoin työpaikkatiheys.
Kaupunkien sisällä on suuria tuottavuuseroja. Korkea tuottavuus näyttää edellyttävän toimintojen vahvaa keskittymistä. Se on taas johtanut siihen, että kaupunkisuunnittelun strateginen lähtökohta on vahvojen työpaikkakeskusten tietoinen hyödyntäminen.
Helsingissä ei ole hyödynnetty kaupunkituottavuuden mahdollisuuksia yhtä hyvin kuin esimerkiksi Tukholmassa.
Tukholma ja Helsinki muistuttavat toisiaan, mutta Tukholma näyttää käyttävän vahvaa keskustaansa paljon enemmän hyväkseen kuin Helsinki, sillä sen työpaikkamäärä on paljon suurempi kuin Helsingin. Tukholmassa on 140 000 työpaikkaa 5 neliökilometrillä kun vastaavalla alalla Helsingissä on 65 000 työpaikkaa.
(Lähde: Pääkaupunkiseudun Talousuutiset / Syyskuu 2004, Nro 5)
------------------------------------------------
Edellä oleva tilasto paljastaa Helsingin kaupunkirakenteen kehittymättömyyden. Työpaikkatiheys on vajaa puolet Tukholman vastaavasta. Suurkaupungin sykettä on Helsingin ydinkeskustassa tosiaan vaikea havaita. Helsinki onkin metropoli vain kuvitelmissa, todellisuus on toinen. 60-luvulla alkanut ihmisten sijoittelu asumaan metsiin rakennettuihin lähiöihin, on jarruttanut pahasti Helsingin kehitystä. Kaikki yritykset tehdä Helsingin ydinkeskustasta työpaikkatehokas on estetty. Pikkukaupunkilais-nurkkapatrioottisuus on voimissaan metropoliksi itseään kuvittelevassa pääkaupungissamme. Entiset poliittiset voimat jatkanevat tehotonta puuhasteluaan vaalien jälkeenkin.
Suurkaupunkiin syntyvää työllisyyttä ja tuotannollista voimaa kannattaa hyödyntää ja Helsinki on tässä mielessä Suomelle tärkeä voimavara.
Selvityksen mukaan kaupunkituottavuus nostaa yritystoiminnan kannattavuutta, lisää työpaikkoja ja nostaa palkkoja, tuo lisää verotuloja, lisää koulutusmahdollisuuksia ja parantaa elintasoa.
Selvityksessä todetaan, että suurkaupungit tuottavat väestöosuuttaan suuremman osan maan kansantuotteesta. Suuri osa syntyy isojen työpaikkakeskittymien, erityisesti vahvan pääkeskuksen kautta. Pääkeskukset ovat työpaikkamääriltään yleensä suuria, niiden rakentamistehokkuus on korkea, samoin työpaikkatiheys.
Kaupunkien sisällä on suuria tuottavuuseroja. Korkea tuottavuus näyttää edellyttävän toimintojen vahvaa keskittymistä. Se on taas johtanut siihen, että kaupunkisuunnittelun strateginen lähtökohta on vahvojen työpaikkakeskusten tietoinen hyödyntäminen.
Helsingissä ei ole hyödynnetty kaupunkituottavuuden mahdollisuuksia yhtä hyvin kuin esimerkiksi Tukholmassa.
Tukholma ja Helsinki muistuttavat toisiaan, mutta Tukholma näyttää käyttävän vahvaa keskustaansa paljon enemmän hyväkseen kuin Helsinki, sillä sen työpaikkamäärä on paljon suurempi kuin Helsingin. Tukholmassa on 140 000 työpaikkaa 5 neliökilometrillä kun vastaavalla alalla Helsingissä on 65 000 työpaikkaa.
(Lähde: Pääkaupunkiseudun Talousuutiset / Syyskuu 2004, Nro 5)
------------------------------------------------
Edellä oleva tilasto paljastaa Helsingin kaupunkirakenteen kehittymättömyyden. Työpaikkatiheys on vajaa puolet Tukholman vastaavasta. Suurkaupungin sykettä on Helsingin ydinkeskustassa tosiaan vaikea havaita. Helsinki onkin metropoli vain kuvitelmissa, todellisuus on toinen. 60-luvulla alkanut ihmisten sijoittelu asumaan metsiin rakennettuihin lähiöihin, on jarruttanut pahasti Helsingin kehitystä. Kaikki yritykset tehdä Helsingin ydinkeskustasta työpaikkatehokas on estetty. Pikkukaupunkilais-nurkkapatrioottisuus on voimissaan metropoliksi itseään kuvittelevassa pääkaupungissamme. Entiset poliittiset voimat jatkanevat tehotonta puuhasteluaan vaalien jälkeenkin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Oiva Härkösen toivoisin tämän lukevan ja kommentoivan. Skebarihan on kai se kaupunkikeskustalaiseksi täällä esittäytynyt henkilö. Ja hänen ajatuksensa ovat myrkkyä Oivalle, joka haluaisi palauttaa maahan "alueellisen ja sosiaalisen tasapainon", eli levittää köyhyyden ja ankeuden yli koko maan!
Helsingin kehittämiseksi nykyisestä siperialaisen pikkukaupungin ilmeestään länsimaiseksi metropoliksi tarvitaan etenkin Helsingin omien päättäjien asennemuutosta.
Kuntaministeri Manninen on pistänyt seisovat vedet liikkeelle. Pääkaupunkiseutua hallitsemaan tottuneelle laiskanpulskealle sinipunavihreälle pirunnyrkille on tullut hätä käteen. On hieno juttu jos vaikka Keskustan pelko saa nämä vetelehtijät tarttumaan toimeen oman kaupunkinsa hyväksi.
Kohta varmaan Osmo Soininvaarakin esittelee omat suunnitelmansa Pasilaan rakennettavista 60-kerroksisista työpaikkatehokkuutta lisäävistä tornitaloista. Hän hiljentää päättäväisesti vihreästä liikkeestä kuuluvat matalaa rakentamista ehdottelevat vinkuvat sivuäänet.
Keskustan Sole Molander on puhunut Pasilan tornitalojen puolesta. Ei Keskustalla voi olla mitään Helsingin menestymistä vastaan. Skebarit ovat aina valmiita auttamaan kotikaupunkinsa rakennustyössä.
... keskittää Helsingin seudulle kaikkea toimintaa. Se käy kansakunnalle kalliiksi. Tänne on jokaiselle muuttajalle rakennettava yhteiskunnan varoilla uusi infra, palvelut ja asunnot. Nämä rakenteet jäivät vajaa käyttöön tai tyhjilleen muuttajan aikaisempaan asuinpaikkaan.
On paljon edullisempaa käyttää maassa jo olevat rakenteet ja maakunnissa jo valmiina oleva työvoima hyväksi luomalla edellytyksiä maan tasapainoiselle kehittymiselle. Keskittäminen seurauksena maakunnat, jopa niiden keskuksetkin, kurjistuvat ja yhteikunnan rahaa tarvitaan näiden lamaantuneiden alueiden elättämiseen. Vain pieni osa keskittämisen lopettamisella säästyneistä varoista tarvittaisiin aluepolitiikkaan maakuntien ja seutukuntien keskusten kehittämiseen.
Pääkaupunkiseutu on jo riittävän komea metropoli. Meidän on turha ryhtyä kilpasille Lontoon kanssa. Lontoon seudulla on yksin asukkaitakin kaksi kertaa koko Suomen väkiluku. Ja onkohan se Lontoo sitten niin suureksi siunaukseksi Enlannille niin kuin nämä kekittäjäintoilijat luulevat. Mitähän siunausta Ruotsille on siitä, että Tukholman kekustassa on neliökilometrillä kaksinkertain määrä työpaikkoja verrattuna Helsingin keskustaan? Pitääkö kaikki ahtaa samaan paikkaan, kun niin Suomessa kuin Ruotsissakin on tilaa väljempäänkin menoon.
Kotikaupungissani Vantaalla minua alkaa hirvittää, kun näyttää siltä, että maan kaikki toiminta kerätään Kehä III:n varteen. Siinä on jo nyt monia Kehän suuntaisia liikenneväyliä moleemmin puolin ja niidenkin varret täynnä kaupallisia ja teollisia yrityksiä. Kehä III:n levitys ja eritasoliittymien rakentaminen tulee valmiiksi tänä syksynä, mutta se on heti valmistuttuaan liian ahdas. Miksi kaikki haalitaan Kehä III varteen?
Maallemme välttämätömän talouskasvun suunta on oikea, kun infraa rakennetaan jo tulevia tai tulleita muuttajia varten; virhe olisi toimia toisin päin: rakentaa infraa muuttajien houkuttelemiseksi.
Muuttotappioalueilla on hyväksyttävä tosiasiat. Olemassaolevasta infrasta ja työvoimasta huolimatta, ne eivät ole yhtä kelvollisia sijaintipaikkoja yrityksille kuin ne paikkakunnat, joilla yritystoiminta kasvaa. Yritykset sijoittuvat normaalisti joko raaka-ainelähteensä, työvoiman tai asiakkaittensa läheisyyteen. Kaksi em. kolmesta asiasta pitää toteutua, ennen kuin sijoittuminen on mielekästä. Muut vaihtoehdot ovat poikkeuksetta vähemmän kannattavia.
Lamaantuvien alueiden elättämiseen tulee kehittää muita ratkaisuja kuin suljetun talouden aikana huonoksi havaittu yritystoiminnan houkuttelu yhteiskunnan tuella alueille, joihin yritykset eivät ilman tukea sijoittuisi. Veropolitiikka olisi pohdinnan arvoinen. Norjassa alennettiin syrjäseutujen asukkaiden tuloveroa, ja muuttoliike kääntyi. Samalla palvelut lisääntyivät, kun palveluyritykset seurasivat asiakasvirtoja. Syrjäseudut elpyivät.
Kehä III -ilmiö on osuva esimerkki, miten yritykset sijoittumispäätöksillään pyrkivät sinne, missä asiakkaat muutenkin liikkuvat. Ilmiö on hyvin tuttu mm. Kaliforniasta, jossa kaikki metropolien ulkopuolinen liiketoiminta on keskittynyt liikenteen solmukohtiin, risteyksiin ja pääväylien läheisyyteen, jotta asiakkaiden on helppo tulla asioimaan.
Kirjoitukseesi ei ole mitään huomattamista. Kerron tähän lisäksi esimerkin siitä, miten kaupungistuminen on Suomessa edennyt.
1970-luku oli voimakasta pääkaupunkiseudulle muuton aikaa. Pääkaupunkiseutu tarjosi työtä ja täällä vallitsi paikka paikoin työvoimapula. Muuttovirta oli pääkaupunkiseudun kuntien näkökulmasta lähes holtiton. Sellaiseen ei osattu varautua riittävän nopealla tempolla. Tuona aikana rakennettiin oikein sylkäisemällä pääkaupunkiseudulle betonilähiöitä tätä uutta työvoimaa asuttamaan. Koivukylä on tästä tyyppiesimerkki ja Matti Kortteinen teki ilmiöstä aikoinaan erinomaisen sosiologisen selvityksen nimeltä "Lähiö".
Tämä kyseinen aika oli valtakunnanpolitiikassa oikein täyskepulaista kulta-aikaa. Oiva Härkösen analogiaa käyttääkseni kyse oli varmaankin sitten keskittämispolitiikasta, jota Keskustan johtamat kansanrintamahallitukset ajoivat. Itse en syyttäisi tästä Keskustaa sen paremmin kuin Lipposen hallitusta myöhemmästä poltiikasta. Minusta yritykset tulivat ensin ja vetivät väen kaupunkeihin töihin. Lipposen hallitusten aikainen muuttoliike oli hyvin vähäistä ja hallittua verrattuna siihen, mitä se oli Keskustan hallituskausilla 60- ja 70-luvuilla.
... oli maassamme suuri rakennemuutos. Varsinaiselta maaseudulta vapautuin maa- ja metsätaloudesta valtavasti väkeä. Eivät silloiset hallitukset tietenkään ryhtyneet jarruttelemaan muuttoa Helsingin seudulle. Silloin muutti satoja tuhansia myös Ruotsiin.
Mutta Lipposen hallitusten aikana silloin jo tasapainoisessa maassa yhteiskunnan varoja säästämättä tuettiin pääkaupunkiseudulle keskittymistä ja toteutettiin Lipposen unelmaa eurooppalaisesta metropolista. Tähän keskittämisen tukemiseen ja sen seurausten maksamiseen koko maassa tuhlattiin valtion ja kuntien koko ajan jatkuneen korkeasuhdanteen voimakkaasti kasvattamat verotulot niin, ettei esimerkiksi valtionvelkaa pystytty vähentämään lainkaan Lipposen hallitusten aikana.
Maaseudulta tosiaan vapautui valtavasti väkeä. Tämä oli seurausta K-linjan maatalouspolitiikasta, jolla suosittiin ökytiloja. Maaseudun pienviljelijäväestö jätettiin tyystin oman onnensa nojaan.
En ymmärrä, mikseivät silloiset hallitukset olisi ryhtyneet jarruttelemaan muuttoa. Siinähän nyt olisi ollut oiva tilaisuus aluepolitiikalla. Keskustahan harjoitti muutenkin suunnitelmataloutta. Olisi perustanut tehtaita infraohjailullaan tasapainoisesti pitkin Suomea.
Väite siitä, ettei valtionvelkaa pystytty vähentämään Lipposen hallitusten aikana, on perätön. Valtion velka alkoi vähentyä vuonna 1998 eli Lipposen toisella hallituskaudella. Valuuttamääräinen velka saatiin melkein kokonaan lyhennetyksi ennen viime eduskuntavaaleja. Vanhasen hallituskaudella valtionvelkaa on jälleen hieman lisätty.
Oivan kannattaisi tutustua vähän tilastoihin, ettei tarvitse puhua palturia. Näitä valtionvelkatilastoja on täällä netissäkin melkein pilvin pimein saatavissa. Osuuspankkijohtaja Antti Tanskanen on nimenomaan moittinut Lipposen hallitusta siitä, että valtionvelkaa lyhennettiin liian ripeään tahtiin. Tämä raha oli sitten nimittäin pois pyörittämästä taloutta.
Muistutukseksi valtionvelasta voi vielä sanoa, että Ahon hallitus on tässäkin tehnyt ylivoimaisen ja ilmeisesti ylittämättömän Suomen ennätyksen velkaannuttaessaan Suomea.
Kyllä maatalouspolitiikkakin aiheutti maaltapakoa, kun tilakokoja kasvatettiin, mutta eniten asiaan vaikutti koneellistaminen, kun tuonti alkoi vapautua ja tuotantotuet kasvaa niin, että oli varaa hankkia kunnon pelit ja vehkeet.
Demarit autto meitä keskustalaisia silloinkin hyvin, kun inflaatio tuotti valtion kirstuun verorahaa niin, että oli mistä tukia jakaa. Toisin on nyt, paljon ikävämmin.
Se oli hyvä, että uuden raktorin sai verotuksessa vähentää, nii tuli aina ostetuksi uusi ja isompi tilalle, kun vanhassa vähennettävä loppu.
Tuli joku vaimon serkkunulikka yhtenä kesänä käymään uudella bemarillaan ja ihmetteli mun neliveto turboa ja kysy paljonko se makso. Minä sanoin, että pari sun bemarias ja meinaan ensi vuonna vaihtaa uuteen. Oli nulkki hiljainen poika sen jälkeen.
'Muistutukseksi valtionvelasta voi vielä sanoa, että Ahon hallitus on tässäkin tehnyt ylivoimaisen ja ilmeisesti ylittämättömän Suomen ennätyksen velkaannuttaessaan Suomea.'
Se on monella muullakin sama luulo täällä palstalla, että kun vaan jaksaa jankata ja jankata samaa asiaa niin lopulta siitä tulee täyttä totta! Se vaan on kovasti subjektiivista.
Kun asiaa tarkastellaan puhtaasti taloudelliselta kannalta, viestisi sisältöön ei ole huomauttamista. Markkinataloudessa yritykset hakevat mahdollisimman optimaalisia asemia maksimoidakseen voittonsa. Tämä pyrkimys voiton maksimointiin taas luo taloudellista toimeliaisuutta ja työtä. Kaupungistumiskehitys on tämän vuoksi ollut yleismaailmallinen ilmiö. Muualla Euroopassa tai ns. suuressa maailmassa tätä kehitystä ei ole vastustettu, koska väkeä on tarpeeksi joka paikkaan. Meillä Suomessa kaupungistumisen vastustaminen on ollut poikkeuksellisen suurta ja vastustus on politisoitunut Keskusta-puolueeseen.
Taloudellinen näkökulma on kuitenkin vain yksi. Kaupungistuminen on aiheuttanut niin Suomessa kuin muuallakin sosiaalisia ongelmia, rikollisuutta, irrallisuutta, luonnosta vieraantumista ja sen korvautumista eräänlaisella keino- tai korviketodellisuudella. Näistä sysitä kapungistumista voisi olla poliittisesti syytäkin vastustaa. Suomessa yksikään puolue ei ole nostanut tällaisia teemoja esille. Keskustan kaupungistumisvastustus perustuu muille seikoille. Nämä muut seikat ovat lähinnä maaseudulla asuvien ja erityisesti maanviljelijäväestön etujen puolustaminen. Kaupungistumisesta ei siis sinänsä vastusteta, jos tulonjakopolitiikka suosii maseutuväkeä kuten se on sotien jälkeen suuressa määrin tehnyt.
Juuri nämä negatiiviset vaikutukset joita luettelit on sen vastustuksen syy. Ihmiset eivät muutenkaan pidä "pakkomuutoista". Ne ovat pitkälle sitä Neuvostoliittolaista toimintamallia, jota suomessa toteutetaan vain eri tavalla. Neukuissa ihmiset pistettiin karjavaunuihin ja vietiin, täällä pakotetaan taloudellisella pakolla, pääasiassa aluekehitysvaroilla.
Kun katselee tätä kehitystä täältä kehä III ulkopuolelta,näkee tämän kehityksen haittapuolet. Oiva on aivan oikeassa siinä mitä kirjoittaa, ja toinen asia joka tähän liittyy, ne "juurettomat" ihmiset jotka ei oikein sopeudu tähän pakkomuuttoon "oppivat" siellä ne epätoivotut tavat ja tulevat omalle kotipaikalleen usein tyhjentämään kesämökkejä ja tyhjillään olevia taloja. Tällainen keskittäminen ja ihmisten repiminen juuriltaan lisää rikollisuutta ja sosiaalista syrjäytymistä. Ongelmat kasautuvat nimenomaan niihin "keskitysleireihin" (kasvukeskuksiin) , joihin ihmisiä ahdetaan rinnakkain ja päällekkäin asumaan niihin "minkkitarhoihin"(rivi- ja kerrostaloihoin).
Miksi ihmisille ei anneta vapautta valita, vaan rahaa syydetään kuin kaivoon, tähän keskisttämiseen? Tämä keskittäminen on jo maksanut suomelle yli kolmenkertaisen määrän kuin pankkituki maksoi yhteensä. Rahat ovat pääasiassa menneet osinkoina maailman ääriin.
Pääasiahan tässä keskittämisessä ei ole taloudellinen hyöty suomelle, vaan tämä kallista vaaliproplematiikkaa. Demarit ovat tutkimuksista todenneet että kun ihmiset muuttavat pääkaupunkiseudulle, ihmiset eivät kaksissa ensimmäisissä vaaleissa äänestä olenkaan. Sen jälkeen noin puolet muuttaneista äänestää Demareita ja neljäsosa Kokoomusta, kymmenesosa sitä puoluetta jota ovat äänestäneet ennenkin ja loput ei äänestä ollenkaan tai äänestävät jotakin yhdenasian pienpuoluetta. Eli Demareiden ja Kokoomuksen kannatus saadaan nousemaan hyvin tehokkaasti valtion rahoilla toteutettuna.
Tämä "työpaikkademokratia" on hyvin tehokas "aivopesujärjestelmä". Usein sellainen joka ei vaihda siihen "oikeaan" puolueeseen joutuu työpaikkakiusauksen kohteeksi ja usein joutuu jättämään työpaikkansa. Näistä ihmisestä "työpaikkansa menettäneistä" tulee usein niitä "laitapuolenkulkijoita", koska viesti siitä "epäkelvosta" (puoluekantansa säilyttäneestä) menee työnhakijan edellä toisiin työpaikkoihin.
Toisinaan tuntuu siltä että Sosiaalidemokratia on sosiaalisen syrjäyttämisen demokratiaa. Ja Kokoomuslaisuus on ääririkkauden demokratiaa.
Kaupungistumisen haitat eivät johdu kaupungistumisesta, vaan siitä, että kaupunkien ulkopuolelta lähdetään liian kevein eväin etsimään kultakaivoksia kaupungeista.
Kaupungit vetävät kautta maailman puoleensa sellaisen väestön, joka ei menestyisi missään. Näin ovat syntyneet suurten metropolien liepeillä kuhisevat slummit. Joissain valtioissa hallitsematon siirtolaisuuskin tai laiton maahanmuutto vaikuttaa asiaan.
Pohjoismaissa tätä ongelmaa ei juuri ole ja se osuus mikä on, olisi korjattavissa koulutuksella ja julkisen sektorin työpaikkatarjonnalla. Tältä politiikalta on kuitenkin otettu terä pois, kun pohjoismaissa on päätetty jakaa vastikkeettomasti rahaa työttömille. Se vetää ihmisiä sinne, mistä rahaa helpoimmin saa.
Kaupungistumisen haitat ovat selvät myös siellä, missä ei ole slummiutumista tain ns. liikaväestöä. Kaupunkiympäristö on sellainen, joka tarjoaa paljon tilaisuuksia esim. rikollisuudelle. Lisäksi kaupunkiasuminen ei perustu sukulaisten ja tuttujen muodostamaan verkostoon. Maalla tunnettiin jokainen ja syntyi epävirallisia sosiaalisia kontrolli- ja huolenpitoverkostoja.
Tuohon oli otettu yksi tilastoluku perusteluksi. Se tilastoluku ei tässä kerro juuri mitään. Yleensäkin kaupungin hyvyyttä ei voi mitata pelkästään taloudellisilla mittareilla. Jos tilanne on sellainen, että taloudelliset mittarit näyttävät hyvää kehitystä, mutta siitä huolimatta kaikki ihmiset voivat huonosti. Eihän se ole hyvä tilanne. Kaupunkia tulee kehittää siten, että suuret yhtiöt voivat sijoittua Suomeen ja Helsinkiseudulle, mutta ei se tarkoita sitä, että pitäisi rakentaa joiden suurkaupunkien kopioita likaisine slummeineen. Järkevä hajasijoittaminen ja väljä rakentaminen eivät ole sellaisenaan väärää menettelyä. Taloudelliset reaaliteetit voidaan silti ottaa huomioon. Joku metropoli ei sinänsä ole mikään hyvä tavoite sellaisenaan.
Sana "skebari" on säälittävä, Hankkijan hatusta vedetty "slangisana". Kepun puoluetoimisto on ilmeisesti lennättänyt näitä "skebareita" desanteiksi Helsinkiin. Saattaa olla, että Malmilla lauantaina tehty laskuvarjohyppyennätys olikin osaltaan desanttien pudotusta: junttikylistä lähteneet koneet pudottivat kepulaisia urpoja vakoojiksi Stadiin.
Desantillahan tarkoitetaan lentokoneesta vihollisen puolelle pudotettua vakoojaa tai tuhotyöntekijää. Suomessa sana viittaa erityisesti Neuvostoliiton Suomeen sodan aikana pudottamiin desantteihin.
Uhkaako Helsinkiä sama kuin vuonna 1944? Onko vuoden 2004 "Skebari"-nettityöläinen samanlainen tihutyölainen kuin "Petteri"-radisti vuonna 1944?
Seuraava katkelma on Ilmatorjuntaupseeri-lehdestä (1/2004):
"Neuvostoliiton sodanjohto sai kunkin hyökkäyksen jälkeen tahallista ja tahatontakin virheellistä tietoa Helsingin kärsimistä vahingoista. Pidätetty, Päämajan tiedustelujaoston suojissa Lehtisaaressa säilytetty desantti, "Petteriksi" ristitty radisti, pakotettiin lähettämään toimeksiantajilleen Leningradiin suuresti liioiteltuja tietoja pommitusten tuloksista. Ja yllättävää apua saimme Itämeren takaa: ruotsalaiset päivälehdet suorastaan herkuttelivat uutisilla Helsingin valtavista vahingoista. Esimerkiksi Dagens Nyheter haastatteli esiintymismatkalle lähtenyttä Aulikki Rautawaaraa, joka kertoi todellisia kauhutarinoita Helsingin kärsimistä vaurioista. Stockmann ja yliopisto kuuluivat olevan aivan raunioina eikä keskustassa ollut ainoatakaan vaurioitumatonta taloa. Tällä tavoin saatiin ilmaista vahvistusta Petteri-radistin raporteille. Ja toimeksiantajat uskoivat Petteriä, joka kuului jopa saaneen viestin myönnetystä korkeasta kunniamerkistä..."
Ei metropolin tarvitse miljoonien ihmisten "slummialue".
Kun siinä on hyvät palvelut, hyvät liikenneyhteydet, hyvä tietotaitotaso ja riittävästi osaavaa työvoimaa, se riittää.
Väkisin rakentamalla tätä ei voi tehdä. Se tulee jos on tullakseen, mutta se edellyttää paikkakunnan päätöksentekijöiltä visioita ja tulevaisuuden näköalaa.
Eli tarkoittaa sitä että pääkaupunkiseudun Deamri- Kokoomusenemmistöisillä kaupunkien hallintoelimillä on muutettava jotakin asioiden hoitotapaa ja ideologiaa siellä korvien välissä. Tämä pitää olla nimenomaan paikallisilla päättäjillä olevaa elinkeinopolitiikkaa, ei valtiovallan ohjailua. Jos paikallinen päätöksenteko ei tähän pysty, on turha haikailla mitään metropolia.
Metropolin on annettava rakentua sinne mihin paikalliset päätöksentekijät osaavat sen rakentaa. Vaikka Rovaniemelle jos päätöksentekijät osaavat sen sinne rakentaa.
Tämä ei tosiaankaan ole valtion tehtävä. Aluekehityssuunnitelmia vaaditaan kaikilta alueilta, mutta ei ehkä Helsinginseudulta, koska katsotaan että pääkaupungin kehittäminen kuuluu valtiolle.
Erkon pitäisi alkaa touhuamaan Helsingin paikallispolitiikassa koska on niitä visioita, eikä huutaa valtiota sinne touhuamaan. Pistää Helsinki uuteen järhestykseen.
Pääkaupunkiseudun suuret kunnat ja joitain niiden ympäristökunnista tulisi ensin yhdistää, jotta metropolin kehittäminen olisi hallinnollisesti mahdollista.
Tietysti stadista olisi mukava saada metropoli, MUTTA MIKSI SE PITÄISI TEHDÄ TAI YLLÄPITÄÄ VALTION TUELLA !?
mitään valtion tukea tarvita. Riittää, ettei valtio pyri metropolin syntymistä aktiivisesti estäämään.
' mitään valtion tukea tarvita.'
Valtion laitokset voidaan siis hyvin esim. siirtää muuaalle tulevan metropolin tieltä??
Snadi Stadin slangin oppitunti:
Skeba = keppi
Skebari = kepittäjä
Ilmaisua ei tosin ole käytetty, mutta voisi olla johdannainen: fudis = jalkapallo, futari (futaaja) = jalkapalloilija.
Stadilaisissa ei muuten ole yhtään kepulia, niin että jos tänne joku kepuli muuttaa, niin vasta hänen skidinsä tulevat stadilaisiksi.
Stadilaiseksi ei nimittäin ilmoittauduta, stadilaiseksi synnytään Stadissa.
Mitenkä sinusta sitten tuli stadilainen?
Voiko stadilaisuudesta enää päästä eroon ?
Kätilöopistolla.
Miksi pitäisi voida?
Naisten klinikka.
Kundit ennen bamlas toisilleen siitä ketä friidua kukaki oli päässy illalla kepittään. ;-))