Ajattelin kirjoittaa tästä kokemuksesta, en nimittäin saa mielenrauhaa ja tilanne on aika hankala, tai sanoisinko että epäkiitollinen.
Olen 27-vuotias opiskelija Turusta. Aloitin opintoni yliopistossa syksyllä 2009, joten olen täällä kirjoilla nyt jo viidettä vuotta. Minulla on palautunut mieleen eräs erittäin nätti ja mukavanoloinen tyttö, joka oli aikaisemmin samalla linjalla kanssani joten näin häntä lähestulkoon päivittäin aikaisemmin.
Uskon että hän oli aikanaan ihastunut minuun, mutta en tietenkään voi olla varma. Aikaisempina vuosina hän usein vilkuili minua luennoilla, hymyili ja tervehti aina kun näki minut jossain. Tosin hän oli aika ujo ja niin olin minäkin joten siihen se sitten jäi.
Vasta viimeaikoina (tämän syksyn aikana) tyttö on palautunut mieleeni ja näen häntä viikoittain koulussa. Kuulemma seurustelee mutta en oo kyllä ikinä nähnyt sitä kenenkään kanssa ja vaikuttaa muutenkin aika yksinäiseltä. Eikä fb-profiilissakaan oo mitään havaintoa et olis missään suhteessa kenenkään kanssa (joo, tiedän ettei sais stalkata mutta kun haluisin vain tietää että onko sillä tosiaan joku vaiko ei).
Tää tyttö on musta arviolta neljä vuotta nuorempi enkä saa sitä mielestäni. Kiroan omaa saamattomuuttani koska en ole tajunnut tehdä aloitetta aikaisemmin ja nyt se on ilmeisesti sitten liian myöhäistä. Haluaisin kysyä teiltä arvon lukijat, että kannattaako vain suosiolla unohtaa koko mimmi ja etsiä ennemmin joku random typy jostain ihan muualta? Tai odottaa seuraavaan mahdolliseen ihastukseen (sitten joskus)? Onks mitään järkeä lähteä jotenkin kertomaan tästä asiasta sille itselleen vai onko se sitten täys katastrofi jos se onkin varattu?
Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista. Tiedän kuulostavani naiivilta asian suhteen mutta olisi tärkeää saada tietää miten tän asian kanssa kannattais edetä. Mimmi on viimeaikoina ollut mun ajatuksissa arviolta puolet vuorokaudesta.
Olen 27-vuotias opiskelija Turusta. Aloitin opintoni yliopistossa syksyllä 2009, joten olen täällä kirjoilla nyt jo viidettä vuotta. Minulla on palautunut mieleen eräs erittäin nätti ja mukavanoloinen tyttö, joka oli aikaisemmin samalla linjalla kanssani joten näin häntä lähestulkoon päivittäin aikaisemmin.
Uskon että hän oli aikanaan ihastunut minuun, mutta en tietenkään voi olla varma. Aikaisempina vuosina hän usein vilkuili minua luennoilla, hymyili ja tervehti aina kun näki minut jossain. Tosin hän oli aika ujo ja niin olin minäkin joten siihen se sitten jäi.
Vasta viimeaikoina (tämän syksyn aikana) tyttö on palautunut mieleeni ja näen häntä viikoittain koulussa. Kuulemma seurustelee mutta en oo kyllä ikinä nähnyt sitä kenenkään kanssa ja vaikuttaa muutenkin aika yksinäiseltä. Eikä fb-profiilissakaan oo mitään havaintoa et olis missään suhteessa kenenkään kanssa (joo, tiedän ettei sais stalkata mutta kun haluisin vain tietää että onko sillä tosiaan joku vaiko ei).
Tää tyttö on musta arviolta neljä vuotta nuorempi enkä saa sitä mielestäni. Kiroan omaa saamattomuuttani koska en ole tajunnut tehdä aloitetta aikaisemmin ja nyt se on ilmeisesti sitten liian myöhäistä. Haluaisin kysyä teiltä arvon lukijat, että kannattaako vain suosiolla unohtaa koko mimmi ja etsiä ennemmin joku random typy jostain ihan muualta? Tai odottaa seuraavaan mahdolliseen ihastukseen (sitten joskus)? Onks mitään järkeä lähteä jotenkin kertomaan tästä asiasta sille itselleen vai onko se sitten täys katastrofi jos se onkin varattu?
Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista. Tiedän kuulostavani naiivilta asian suhteen mutta olisi tärkeää saada tietää miten tän asian kanssa kannattais edetä. Mimmi on viimeaikoina ollut mun ajatuksissa arviolta puolet vuorokaudesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käy ehdottomasti juttelemassa hänen kanssaan, pahinta mitä voit tehdä on jättää kertomatta tunteistasi ja sitä saatat tulla katumaan koko elämäsi! Ikäero ei todellakaan ole myöskään mikään este, rakkaus ei katso ikää! :)
Ainut katastrofi mitä voi tapahtua on se, että jätät kertomatta tunteistasi häntä kohtaan. Ei se ole maailman loppu jos hän ei olekaan enää kiinnostunut, se on taas uusi, arvokas mahdollisuus oppia elämästä ja siitä miten selviytyä pettymyksistä! Kaikki epäonnistumiset elämässä ovat mahdollisuuksia oppia uutta ja kasvaa ihmisenä, epäonnistumiset eivät määritä sinua ihmisenä, vaan nimenomaan ovat mahdollisuuksia uuden oppimiseen.
Joka tapauksessa toivotan sinulle vilpittömästi paljon onnea, kun menet juttelemaan hänelle! Toivottavasti kaikki menee hyvin! :)
Juuri näin, itse en ymmärrä, miksi ihmiset pelkää niin paljon pakkeja. Tottakai se hetken ajan saattaa harmittaa, mutta entä sitten? Kaikki ei vain voi tykätä kaikista. Ja sitten jos sattuukin tykkäämään, niin saa olla ylpeä itsestään että teki asialle jotain. Itsekin olen muutamat pakit elämäni aikana saanut, mutta ei se itsetuntoon vaikuta (eikä saakaan vaikuttaa). Kyllä se joskus sattuu kohdalle se hekilö joka ei niitä pakkeja anna ;)