Olen 23- vuotias nainen ja tunnen itseni erittäin yksinäiseksi, vaikka ympärilläni onkin paljon kavereita, muttei juurikaan niitä ystäviä tai semmoista ihmistä kenen puoleen kääntyä tiukan paikan tullen. Tämä asia ei ole ennen näin paljoa minua raastanut, mitä nytten.
Olen työelämässä ja viihdyn työssäni, jossa olen pidetty "iloinen ja tunnollinen" työntekijä. Kätken "iloisen ja tunnollisen" maskin taakse kumminkin yksinäisyyteni ja pahan oloni mikä sisälläni on. Harrastan paljon, joista olen myös saannut niitä "hyvän päivän tuttuja", olen sosiaalinen ja juttelen tuntemattomalle, vaikka kaupan kassajonossa.'
Tiedostan, että tunnesolmuja sisälleni on tehnyt kova lapsuuteni alkoholistin perheessä ja koulukiusaaminen. Ne ikävät asiat ja ajat muistuttavat minua vieläkin ja ne näkyvät turhankin usein kaikessa tekemisessä tai tekemättä jätetyissä asioissa, vaikka haluaisin päästää niistä asioista irti, siinä onnistumatta kumminkaan. En ole koskaan hakeutunut mihinkään psykiatrin juttusille, sillä kynnys avun pyytämiselle on suuri, enkä osaa puhua ikävistä tunteista. Olen kiertänyt ja ylittänyt ikävät asiat tähän asti, nyt on kirjaimellisesti tullut seinä vastaan, enkä tiedä mitä tehdä. Jollakin kokemuksia tai neuvoja?
Olen työelämässä ja viihdyn työssäni, jossa olen pidetty "iloinen ja tunnollinen" työntekijä. Kätken "iloisen ja tunnollisen" maskin taakse kumminkin yksinäisyyteni ja pahan oloni mikä sisälläni on. Harrastan paljon, joista olen myös saannut niitä "hyvän päivän tuttuja", olen sosiaalinen ja juttelen tuntemattomalle, vaikka kaupan kassajonossa.'
Tiedostan, että tunnesolmuja sisälleni on tehnyt kova lapsuuteni alkoholistin perheessä ja koulukiusaaminen. Ne ikävät asiat ja ajat muistuttavat minua vieläkin ja ne näkyvät turhankin usein kaikessa tekemisessä tai tekemättä jätetyissä asioissa, vaikka haluaisin päästää niistä asioista irti, siinä onnistumatta kumminkaan. En ole koskaan hakeutunut mihinkään psykiatrin juttusille, sillä kynnys avun pyytämiselle on suuri, enkä osaa puhua ikävistä tunteista. Olen kiertänyt ja ylittänyt ikävät asiat tähän asti, nyt on kirjaimellisesti tullut seinä vastaan, enkä tiedä mitä tehdä. Jollakin kokemuksia tai neuvoja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa ihan minulta, mutta olen mies ja vähän vanhempi. Naamaria on raskas kantaa pidemmän päälle vaikka olisi kuinka "vahva" ja seinä tulee vastaan. Suosittelen ammattiapu, kerran kun olet töissä varaa aika työterveyteen ja kerro hänelle. Tiedän sen olevan vaikean tuntuista mutta sillä pääset alkuun ja pääset työterveyspsygolokille. Nuo ihmiset ovat nähneet ja kuulleet jo kaiken. Ei se yhdellä kertaa parane, eikä ole mitään yhtä asiaa millä pääset eroon tuosta.