Olen aina ollut kaikesta stressaava, hermostunut ja huolestunut yksilö, mutta nykyisessä elämäntilanteessa nämä piirteet ovat tulleet oikein korostetusti esiin. Aloitin opiskeluni yliopistossa, ja tuntuu ettei tämä elämä juuri sovi minulle. Pidän kyllä opiskelustani, mutta muut huolet tuntuvat vievän siitäkin osan viehätystä pois. Ensinnäkin, en viihdy missään bileissä tai muissa riennoissa. Minulla on kyllä harrastuksia, mutta ne ovat yksilöharrastuksia, kuten liikunta (ei juokkuepelit tms) ja kirjallisuus. En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään ryhmäharrastuksista.
Tunnen olevani umpikujassa jossa en halua tunkea itseäni sosiaalisiin aktiviteetteihin koska koen ne stressaaviksi ja epäkiinnostaviksi, mutta en myöskään halua olla AINA yksin. Jos osaisin olla stressaamatta ja huolehtimatta, osaisin ehkä olla rennommin sekä sos. tilanteissa että itsekseni. Kun en mene muiden mukana tapahtumiin, olisi ihan jees jos olisin vain onnellisena kotona itsekseni, mutta yleensä tunnen kamalaa syyllisyyttä, että olempa taas epäonnistunut yksilö kun jäin vaan kotiin... vaikka ei siellä edes ole mitään mikä sinne houkuttaisi!
Pelkään välillä tulevani hulluksi. Välillä on outo ja vieras olo. Viimeksi kun puhuin jossakin ryhmätapaamisessa, oli kuin olisin kuunnellut jonkun toisen puhuvan. En ollut tunnistaa omaa ääntäni. Hermostunut, säikky ja kireä olo piinaa lähes jokapäivä.
Jonkinlaista aistiyliherkkyyttä olen kokenut lähes aina. (Joskus ajattelin minulla olevan aspergerin oireyhtymän tästä syystä.) Kovat äänet, melu, kirkkaat valot, ylipäätään uudet, vieraat ympäristöt aiheuttavat ihan fyysistä huimauksen ja hermostuneisuuden tunnetta.
Nukahtamisvaikeuksia minulla on ollut niin kauan kuin muistan. En saa unta ellen ole jo tuntia paria ennen sängyssä kuuntelemassa jotain "unimusiikkia" ja keskittymässä "tähän hetkeen". Tämäkin on syy miksen mene mihinkään iltarientoihin: pelkään että nukkumisaikatauluni menee taas aivan sekaisin, niinkuin se on välillä ollut, että pyörin aamuun asti sängyssä.
Joten siis, olenko vain stressille ja stimulaatiolle yliherkkä yksilö, vai onko tämä jo ihan häiriö? Kokemuksia, ajatuksia? En vaan mitenkään voi ajatella, että minun kaltaiseni ihminen olisi "terve", koska nämä oireet näkyy melkein ihan joka päivä ja verottaa jaksamista aika tavalla.
Tunnen olevani umpikujassa jossa en halua tunkea itseäni sosiaalisiin aktiviteetteihin koska koen ne stressaaviksi ja epäkiinnostaviksi, mutta en myöskään halua olla AINA yksin. Jos osaisin olla stressaamatta ja huolehtimatta, osaisin ehkä olla rennommin sekä sos. tilanteissa että itsekseni. Kun en mene muiden mukana tapahtumiin, olisi ihan jees jos olisin vain onnellisena kotona itsekseni, mutta yleensä tunnen kamalaa syyllisyyttä, että olempa taas epäonnistunut yksilö kun jäin vaan kotiin... vaikka ei siellä edes ole mitään mikä sinne houkuttaisi!
Pelkään välillä tulevani hulluksi. Välillä on outo ja vieras olo. Viimeksi kun puhuin jossakin ryhmätapaamisessa, oli kuin olisin kuunnellut jonkun toisen puhuvan. En ollut tunnistaa omaa ääntäni. Hermostunut, säikky ja kireä olo piinaa lähes jokapäivä.
Jonkinlaista aistiyliherkkyyttä olen kokenut lähes aina. (Joskus ajattelin minulla olevan aspergerin oireyhtymän tästä syystä.) Kovat äänet, melu, kirkkaat valot, ylipäätään uudet, vieraat ympäristöt aiheuttavat ihan fyysistä huimauksen ja hermostuneisuuden tunnetta.
Nukahtamisvaikeuksia minulla on ollut niin kauan kuin muistan. En saa unta ellen ole jo tuntia paria ennen sängyssä kuuntelemassa jotain "unimusiikkia" ja keskittymässä "tähän hetkeen". Tämäkin on syy miksen mene mihinkään iltarientoihin: pelkään että nukkumisaikatauluni menee taas aivan sekaisin, niinkuin se on välillä ollut, että pyörin aamuun asti sängyssä.
Joten siis, olenko vain stressille ja stimulaatiolle yliherkkä yksilö, vai onko tämä jo ihan häiriö? Kokemuksia, ajatuksia? En vaan mitenkään voi ajatella, että minun kaltaiseni ihminen olisi "terve", koska nämä oireet näkyy melkein ihan joka päivä ja verottaa jaksamista aika tavalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiiä. mulla diagnosoitiin se vaikka minulla ei sitä ole. Vain uniongelma. Ja nyt ei enää oteta mitään fyysisiä vaivoja tosissaan jos menee yleislääkärille. Jos olet sitä mieltä että sinulla se on. Niin silloin voi ehkä olla.