yksinäinen uskova ja uskovien yhteys

Ihminen on ihminen.
Uskomaton yksin baarissa juo lasin yksinäisyyteen.
Uskovainen yksin rukoilee Jeesusta, jotta saisi ystävän.

Aamen. Noin se menee.

Pitkittyneeseen yksinäisyyteen liittyy masentuneisuutta, jolloin henkilö on kykenemätön solmimaan reippaasti kontakteja. Jos hän pystyisi, hän olisi sen jo tehnyt, eikä olisi yksinäinen. Usein tunteena on myös häpeä ja itsetunto on maan raossa. Yksinäisestä ihmisestä tulee ajan oloon myös sulkeutunut. Vaikka joku olisi aidosti kiinnostunut, niin sulkeutunut henkilö ei tuosta noin vain osaa kertoa ”sisäisiä kuulumisiaan”. Yksinäisen, vuosien aikana rakentama, tunnemuuri on purettava pala palalta. Seurakunnissa korostetaan iloa, tuttavat hymyilevät toisilleen – masentunut voi kokea, että hänen tuntemuksensa yksinäisyydessään sotii Jumalankin Sanaa vastaan. Hän ei ole pystynyt elämään niin, että toteutuisi Paavalin kehotus: ”vieläkin minä sanon, iloitkaa”. Yksinäisyys voi olla sekä henkistä, että hengellistä.

Kirjoituksessa otetaan esille alkuseurakunta ja siellä vallinnut yhteys. On varmasti totta, että vainojen aikaa elänyt alkuseurakunta jakoi omaisuutensa, piti yhtä ja seurakunnan uskovien tarpeista huolehdittiin. Vakava kysymys on, miksi Korinttin seurakunta hylkäsi Paavalin ja nosti seurakunnan johtoon ja julistajiksi muita henkilöitä. Oliko siinä osasyy, miksi Paavali koki myös masennusta, ahdistusta ja pelkoa? Rakkaudellinen Paavali torjuttiin jopa niin, että Paavali leimattiin kaksimieliseksi ja epäluotettavaksi. Siinä ei auttanut Paavalin tuntema rakkaus: ”Senkö tähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta? (2Kor. 12:15). Korinttin seurakunta oli valinnut ja siunannut johtoon henkilöitä, joita Paavali kutsuu valehtelijoiksi ja valheveljiksi. Onko niin, että seurakunnassa on yksinäisiä senkin takia, että todellista, Jeesukselle kuuluvien veljien ja sisarien välistä yhteyttä on niin vähän? Onko yhteys usein muotojumalista niin, että rakkaus ilman totuutta on vain teeskentelyä?

Ketkä ovat niitä kaikkein yksinäisimpiä? Otatko ja pidätkö mielelläsi yhteyttä kristittyyn henkilöön, jolla on homoseksuaalinen taipumus – Kristuksen tähden hän haluaa elää puhtaana eli selibaatissa. Entäpä vankilataustainen, jolla on ADHD (lyhytjänteinen) tai jokin persoonallisuushäiriö (esim. jonkin asteinen narsismi, itsekkyys). Jaksatko olla reunaihmisten kanssa niin, että oikein ystävystyisit heidän kanssaan? Entäpä jotkut fyysisesti vammautuneet tai vanhukset – riittääkö heille, että heitä ystävällisesti tervehditään hymyillen kokouksissa. Voiko Kristuksen rakkaus vaikuttaa meissä niin, että olemme rakkaudellisessa yhteydessä sellaisiinkin, joista emme luontaisesti pidä?
Yksinäinen ihminen on syrjäytynyt, ”ei pidetty henkilö”. Et koe yksinäistä empaattisena, avoimena – ihmisenä, jonka haluat ystäväksesi. Onko niin, että kohdatessamme yksinäisen meidän on nähtävä vaivaa, ylitettävä ensikontaktin viileä tunnetila ja suostuttava kohtaamiseen, vaikka vastavuoroisuutta ei pitkään aikaan olisikaan?

Yksinolemisessa ja itse valitussa yksinäisyydessä ei ole mitään vikaa. Avaus tähtää käsittääkseni kuitenkin niihin ihmisiin, jotka haluaisivat ja kaipaavat kokea aitoa yhteyttä, rakkautta ja hyväksyntää muiden seurakuntalaisten kanssa, mutta eivät rukouksistaan ja toiveistaan huolimatta sitä saa. Heille yksinäisyys ei ole vetäytymistä rauhaan ja hiljaisuuteen, vaan ahdistavan painostava olotila, joka vie elämänilon ja -halun. Sauluslähetys esittää meille kysymyksen: onko mitään, mitä voimme tehdä korjataksemme asiantilan.

Yksi suuri ryhmä yksinäisyydestä kärsivistä ovat ns. sinkut, yksineläjät. He kaipaavat sitä toista puoliskoa elämäänsä voidakseen kokea olevansa miehiä ja naisia myös seksuaalisesti, saadakseen iloja ja suruja jakavan elämänkumppanin ja voidakseen perustaa perheen ja kodin. He kokevat yksinäisyyttä voimakkaasti seurakunnissa, jossa korostetaan "perheyhteyttä" ja Raamattukin kertoo, kuinka Jumala loi miehen ja naisen toisilleen sopiviksi. Yksineläjä voi kokea olevansa kuin Nooan arkin vieressä kyhjöttävä erikoisuus, joka saa sivusta seurata, kuinka eläimetkin menevät arkkiin "pareittain, kukin lajinsa mukaan". Missä on sinkun pari, jos avioliitto on Jumalankin ihmiselle tahtoma osa?

Yksineläjien kokema yksinäisyys saattaa olla erittäin raastavaa ja raskasta. Asiasta on Eero Tolvanen kirjoittanut Raamattuun perustuvan ja yksineläjien ajatuksia jakavan kirjan "Sinkku - elävänä elämässä". Se on saatavilla kirjastoista kautta maan. Kirja lienee edelleen ainoa suomalaisen sinkkuudesta kirjoittama kristillinen kirja.

Jos et koe olevasi yksinäinen eikä asia sinua ahdista, ole siitä onnellinen. Mutta - yritä samaistua edes hieman niiden yksinäisten osaan, joilla yksinäisyys on joka päivä vieressä seuraava ei-toivottu vieras. Ellemme osaa samaistua lainkaan, kuinka osaamme huomioida yksinäisiä ihmisiä seurakunnissamme ja muualla?

Hyvä ja kiitos Sauluslähetykselle. Kiitos kuitenkin Jumalan!

K.kiusaantunut: ”Me vain soittelimme, ja tuon sairaalabakteerin vuoksi en häntä halunnut tavata.”
Kerrot hyvin koskettavasta tapauksesta. Uskallan ajatella, että sinusta olisi ollut ystäväksi vammautuneelle miehelle, mutta tiedostit varsin hyvin, että vastapuoli oli sinuun ihastunut. Sinussa hän etsi naisen rakkautta, ei pelkästään ystävyyttä. Näin viestistäsi ymmärrän. Jos ihastuminen on yksipuolista, niin sitä ei saa tietoisesti ruokkia ja antaa toiselle katteettomia toiveita yhteiselämästä. Se olisi valheellista. Suhteenne ei ollut enää tasapainossa – mies oli pitkäaikainen ystäväsi ja olisi ollut edelleenkin, jos tuota rakastumista ei olisi tapahtunut. Nämä asiat eivät todellakaan ole helppoja. Eikö kuitenkin kaikkein selkeintä olisi ottaa asia esille ja kertoa ajatuksista ja tuntemuksista: minä pidän sinua ystävänä, mutta en ole naisena ihastunut sinuun, riittääkö se sinulle? Mitä tunteita sinulla on minua kohtaan, voimmeko olla vain ystäviä?

En ole sairaalabakteerien asiantuntija. Yleensä sairaala antaa sairaalabakteerin saaneelle kirjallisen raportin bakteerin laadusta ja siitä, miten sen kanssa olisi siviilissä toimittava. Tässäkin tapauksessa asia on syytä käsitellä reilusti ja avoimesti niin, että molemmilla osapuolilla on sairaalabakteerista totuudenmukainen kuva. Onko olemassa sellaisia sairaalabakteereita, joiden vuoksi henkilö on sidottu loppuelämäkseen akvaarioon, jossa lukee ”ei saa koskea”?

Jos asia edelleen painaa sinua, mikä estää sinua ottamasta yhteyttä ja jakamasta suoraan ajatuksia vammautuneen miehen kanssa. Varmaan häntä lämmittäisi kuulla, että sinua on jäänyt ahdistamaan totaalinen yhteydenpuute, koska kerran olitte sentään ystäviä. Sairaalabakteeriasiakin tulisi samalla selvitettyä. Samalla saisit kuulla, mitä hän tunsi ja mitä hän nyt tuntee sinua kohtaan nyt. Onko hän kenties entistä yksinäisempi sen takia, ettet olet ainoa, joka ei ole vammautumisen jälkeen häneen enää yhteydessä? Kaikkeen ystävyyteen ei liity minkäänlaista fyysistä kosketusta, erityisesti miesten ystävyyteen liittyy korkeintaan selkäpuolelle läpsäisy onnistuneesta suorituksesta vaikkapa lentopallokentällä.

Oli hyvä lukea viestisi. Sinulla on aitoja tunteita, tunnet empatiaa ja surua muiden vaikean elämäntilanteen vuoksi. Onko sinulla joku hyvä ystävä – miltä tuntuisi, jos hän lakkaisi yhteydenpidon sen vuoksi, että sinulla olisi jokin sairaalabakteeri?

Niin, tuon miehen haaveet tuntuivat minusta sellaisilta että ikävä kyllä täyttämään. Ymmärrän olevani itsekäs kun en halua tavata häntä sairaalabakteerin takia. Se aiheuttaa kuumeilua.. sieluni silmin näin itseni kuumeessa tuon miehen takia enkä halunnut sitä tilannetta.

Toivoin että mies ottaisi yhteyttä invalidiliittoon ja saisi ystäviä muista vammautuneista. Ja saisi ehkä sieltä vielä töitä ja sisältöä elämäänsä.

Se että suosittelin sitä hänelle oli epäsuora torjuminen. Mies ei siitä lannistunut vaan alkoi haaveilla yhteisestä laivamatkasta. Ehkä soitan hänelle joskus vielä ja kerron ettei mieheni hyväksyisi mitään laivamatkoja. Se on ihan totta.

Hyviä neuvoja sain sinulta. Kiitos todella paljon. Ehkä vielä toteutan ne käytännössä ja nostan kissan pöydälle ja jatkan keskustelua hänen kanssaan puhelimitse ja tietokoneen kautta.

Ehkä hän siitä ymmärtää että minä kuintekin vielä välitän.

Bakteereita vastaan antibiooteilla tai toukkahoidolla.

Uusi hoito puree antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin. Asiasta puhuttiin vastikään muistaakseni jossain YLE:n TV-ohjelmassa..Linkin tiedot ovat tämän vuoden alusta.
http://yle.fi/uutiset/uusi_hoito_puree_antibiooteille_vastustuskykyisiin_bakteereihin/6438784

Uusvanha hoito:

Uusi toivo sairaalabakteereja vastaan

Toukkien bakteereja hävittävä ominaisuus onkin nyt suurimman kiinnostuksen kohteena. Toukat eivät nimittäin piittaa siitä, onko niiden syömä aines kenties antibiooteille vastustuskykyistä vai ei – bakteerit kuolevat niiden mahassa joka tapauksessa. Siten ne pystyvät siihen, mihin vahvimmistakaan antibiooteista ei ole – tappamaan esimerkiksi tuhoisan MRSA-bakteerin.

– Olemme pystyneet osoittamaan, että yksi tai kaksi toukkakäsittelyä usein eliminoi MRSA-bakteerin, joten kärpäsen toukista on valtavasti hyötyä kun näitä bakteereja vastaan taistellaan.
http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2004/021104_a.htm

Hyvää pähkäilyä täällä :) Olisi mukava lukea lisääki ihmiste ajatuksia tästä aiheesta.

Rauhaisaa alkautta päivää kaikille

Maa on valkoisena lumessa yöllisen lumisateen jälkeen näin perjantaiaamuna – näkyyköhän jossain yksinäiset jalanjäljet? Eikö tällainen nettiyhteyskin ole yksinäiselle yhteyttä ihmisiin, emmekö odota, että kirjoituksemme saisi peräti plussan tai jonkin myönteisen kontaktin. Usein käy niin, että joku saa vastaansa ilkeämielisen kommentin; eikö se satuta meitä, varsinkin, jos olemme herkkiä ja vieläpä yksinäisiä? Ajattelemmeko, että netin toisessa päässä on tunteva ihminen ja ajattelemmeko, miten Jeesus haluaisi meidän vastaavan?

Kiitos Jumalan tästä aiheesta.

Hyviä tekosyitä kaikki, sairaalabakteerit ym.
Sairaalabakteerien kantajia on aina keskuudessamme, eivät he ole suljettuina osastoilla eristykseen , muuta kuin jonkin muun sairauden aiheuttaman sairaalahoidon ajan.

No naisen täytyy olla selkeä muuten voi saada ihastuneen vihat niskoilleen.
Minusta kaksi eriasiaa on yksinäisyys jossa kaipaa parisuhdetta ja yksinäisyy jossa kaipaa uskovia ystäviä. Itse kärsin enemmän jälkimmäisestä.
Joskin surettaa ja ärsyttää saarnat joissa toitoteen avioliiton ihanuutta kun samalla lukemattomat henkilöt eivät koskaan löydä puolisoa.
Seurakunnissa on paljon yksinhuoltajia, miltäköhän lapsista tuntuu kuunnella lastenohjelmia ja lastentapahtumia joissa hekuteaan perhettä; isää, äitiä ja sisaruksia.

Olen käynyt seurakunnissa, mutta yrittäessäni jollekkin puhua saan ihmeellistä kohetelua osakseni.Minussa ei ole mitään näkyvää leimaa vaan olen ehkä liian pärjäävän näköinen ja hymyilenkin joten en mitenkään saa uskovia ihmisiä elämääni. On tullut olo, että minun täytyisi olla jotenkin reppanan näköinen.
Täytyy olla joko oikeiden suosittujen uskovien kaveri taikka superreppana autettava jota pelastamalla joku saa itsetuntopisteitä ja mainetta seurakunnassa.
Jos olet hyvännäköinen, mutta et häikäisevä, kohtalaisen älykäs, mutta et omaa yhteiskunnallista pätemiskenttää ja sinulla on suruja liikaa niin olet rasittava uhka kaikille.
Uskovat sanovat juuri noin: " Jeesus auttaa, Jeesus on ystävä ja Jeesus rakastaa".
Evankelioidaan ja juostaan sitte karkuun. Jos joku ihminen oikeasti haluaisikin tulla seurakuntaan, pelätään, että tulija takertuu liikaa joten vaivaantuneiden tervehdysten jälkeen otetaan etäisyyttä.
Tulijaa katsotaan siellä nurkassaan josko Jumala tekee ihmeen ja hän yhtäkkiä on osa porukkaa.
Uskovien joukossa on omat suosiossa olevat ihmiset joiden seuraa haetaan ja sitä katsahdetaan osaako tulija olla näiden suosiossa jotta uskalletaan olla tulijalle ystävällisiä.

Välillä tuntuu, että uskovat eivät uskalla kohdata ihmisiä oikeasti vaan jonkinlaisen uskova fantasian kautta evankelioidaan stereotypisia vastauksia odottaen.
Koska jokainen ihminen on kuitenkin yksilö ja osaa esitää hankalia kysymyksiä niin on parempi pysyä etäällä.

Oma lukunsa ovat nämä elämänkumppania haikalevat jotka kärsivät niin, että katsastavat jokaisen vastakkaista sukupuolta olevan tulokkaan ensisijaisesti rukousvastuksena itselleen. Kyllä minusta uskovalla tulisi olla oikeus lähteä etsimään kumppania muualta jos omasta seurakunnasta ei löydy.
Tulokkaalle on epäoikeudenmukaista joutua mustasukkaisuuksien ja toiveiden kohteeksi hakemalla vain hengellsitä kotia itselleen.

uskovia ei pääsääntöisesti kiinnosta mikään todellinen ihmisen kohtaaminen, vaan jos ei pääse jotenkin olemaan päsmärinä siinä yhteydessä kiinnostus lopahtaa siihen.

Olen läpikyllästynyt uskoviin jotka alkavat heti päteä kun on päivää sanottu!
Tule meille kylään, rukoillaan puhutaan ja kaffit keitetään.

No sitten kun otan senkin jo väärän askeleen, eli se, jonka pitäisi olla hoidettavana onkin yks kaks ajanut autollaan kymmeniä kilometrejä joutuakseen jos minkälaisen -Herra auttaa..rukoillaan...plaa..jne- tulvan alle mutta ei vahingossakaan minkäänlaista todellista kiinnostusta ihmiseen itseensä, kuinka jaksat onko täitä pärjäätkö jne.. vaan aina on se hengellinen aspekti esillä kuin miekka ongelmaa kohden.

En tiedä mistä ihmeestä tmä metodi on oikein uskoviin tullut, onko se saarnatttua ikuista evankelioimistarvetta vai mitä se oikein on.

Kuulkaas ei se yksinäinen ihminen ole aina se onneton ihminen, oliko uusi yllättävä tieto!
On ihmisiä joilla on satakertaa enemmän mielenkiintoa elossaan kuin niill' joiden naama on kaiken aikaa fasebuukissa ja tuhannen kaveria jossain taivaalla bitinpalasina, ja jotka joka ilta ovat jossain kerhossa tyydyttämässä uteliaisuuttaan ja pätemässä jolalin tavalla ja jotain roolia vetämässä.

tämäkään ei oikeasti kiinnosta ketään tosiuskovaa vaan pari kappaletta kun on luettu todetaan ahaa taas yks katkera siinä ulisee ja matka jatkuu niin onnellisena.
siinä pari päällimmäsitä ajatusta.

Löytyi tällainen vanha keskustelu aina ajankohtaisesta aiheesta, ainakin itselleni.

Työkavereidenkin mielestä olen keskustelutaitoinen ja pääsen juttuun ihmisten kanssa. Srkssa ihmiset katsovat pitkään, jos tervehdin esim kahvipöydässä tai muualla vierasta ihmistä. Joskus mietin, että jos olisin uskoontullut missi, kai papit ym tulisivat kilvan "tutustumaan".

Olen yksinäinen uskova eikä aikaa ole ollut kierrellä kaikkia mahdollisia seurakuntia ja muita kuppikuntia. Olen helluntailaisuuteen liian passiivinen ja hiljainen, kirkkoon ei huvita mennä kun kirkon oppi alkaa olla melkoista sillisalaattia. En kuulu mihinkään. Kansanlähetys kiinnostaisi, mutta vaativatkohan kirkkoon kuulumisen jäseneksi pääsylle - onks kellään tietoa?

Helluntaisrk: ssa on tehty hirveää hallaa ihmisten elämille jo vuosikymmeniä sillä, että on opetettu suoraan tai annettu jotenkin ymmärtää rivien välistä, että sen seurustelukumppanin, tulevan puolison tulee olla juuri " oikealla tavalla uskovainen", että voi kauhea, jos nyt jostain muista yhteyksistä kumppanin löydät ja kauheat vaarat vaanii heti kulman takana, jos ei kumppani ole ns. uskossa helluntaioppien mukaan. Onneksi itse en suostunut tätä potaskaa uskomaan kuin muutaman vuoden nuoruuden hölmöydessäni, vaikka aivopesu oli kyllä jatkuvaa. Tein omat johtopäätökseni elämästä ja senmukaiset ratkaisuni ja sen jälkeen ei ole tarvinnut olla yksin, on perhe ja läheisiä riittämiin.
Monissa srk:ssa kielletään nämä "piilo-opetukset", että eihän meillä noin opeteta, mutta mistähän kumman syystä kuitenkin monille ihmisille jää kuitenkin tietyt samanlaiset käsitykset opetuksista? Onko niin, että ne opettaa, jotka eivät tiedä todellisesta elämästä yhtään mitään? Kenenköhän etu se on? Rajoituksia, raja-aitoja, kyttäämistä, syyllistämistä ja sormella osoittelua sitä kyllä riittää ja siihen löytyy innokkaita työmiehiä ja -naisia, mutta rinnallakulkijaa, tukijaa, ymmärtäjää ja lohduttajaa, niitä on harvassa, mutta nehän vaatisivatkin uskon toteen elämistä.

Yksi syy uskovien yksinäisyyteen voi olla se että heidät on potkittu tai savustettu seurakunnasta ulos. Kun ihminen tutkii ja koettelee Raamatulla esimerkiksi onko Jeesus Jumala ja saakin Raamatusta toisenlaisen käsityksen kuin on tämä katolisen porttokirkon kehittämä näkemys, niin sellainen savustetaan todennäköisesti pois uskovien yhteydestä. Tämä ei ainakaan paranna pois yksinäisyyden tunnetta sellaisella.

Alussa oli Sana ja sana oli Jumalan tykönä
ja sana oli Jumala.

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.
He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.

-- voiko tämä olla enää yksinkertaisempaa käsittää. Sana eli Jumala eli Jeesus. Yksi Jumala. Minulla on pääsy Jumalan yhteyteen Hänen sanansa kautta. Sanansa Jumala koetteli tullessaan Ihmisen muodossa tähän maailmaan ja siinä ei ollut virhettä, ei vikaa, jonka saatana olisi voinut osoittaa ja tehdä tyhjäksi Jumalan sanan, joka on pyhä.

Voi olla, että näin ymmärrettynä tulisi porttikielto moneenkin seurakuntaan, mutta ihan sama.

Kiitos, tätä ketjua oli mukava lueskella. Jotakin hyvääkin tekstiä näköjään löytyy täältä.

seurakunnassa on yksinäisiä koska he ova kelvottomia ja arvottomia sekä turhia sekä Jumalan että ihmisten silmissä.
jumala saattaa sietää heitä mutta seurakunta ei edes siedä.

jos et ole rikas ja kaunis ja menestyjä olet täysin hyödytön.
valitettavasti myös jumalan edessä.

rikkaus ja maine ja kovatkyyrnpät ja olet jumalan palvelija.

omassa seurakunnassa näkyin hyvin muutamien liikemiesten palvonta sillä he antoivat runsaat kymmenykset.
ja köyhällä ei ole edes mahdollisuutta.

ja nyt useat jumalan kokoukset eivät ole ilmaisia vaan ON SISÄÄNPÄÄSY maksu!

mitä arvelet:
Kun Apost Paavali kirjoitti kirjeen esim efesoon taho tessaloniakiaan, niin senarvo oli noin 8000 euroa nykyrahassa.
tosin paavali osasi kirjoittaa mutta käytti kirjoittajia.

nyt jos paavali olisi mennyt galatalaisten tykö ja olisi havainut oman kirjeen olevan myynti pöydällä, herran temppelissä, kokous paikassa, hintaa 10000 euroa.
miten olisi apostoli Paavali asiaan suhtautunut?
no en toedä mutta voin kuvitella.

no sama se-.

Mahtaakohan olla Paavolan propagandaa?

Jotenkin tuli sellainen fiilis tuosta kirjoituksesta, että siinä kehoitettiin ihmisen puristamaan itsestään hyviä ja oikeita tekoja.

Tee sitä ja tee tätä tyyliin.

Ne sellaiset itsestä puristamiset on tuhoon tuomittuja mielestäni.

Rakkauden lähimmäistä kohtaan tulisi lähteä sydämen halusta, jonka Jumala on vaikuttanut, eli toiminnan perusta tulee olla Herra ja Hänen aikaansaamansa Rakkaus ja laupeus ja sitä kautta tapahtuva toiminta.

Mutta kun ei ole sitä rakkautta edes uskonveljiä ja sisaria kohtaan, niin minkäs teet ?

Tämä on koko asian ydin ongelma, eli Rakkaus saa aina aikaan Jumalan mieleistä toimintaa vääjäämättä !

Mutta jos ei olla kasvettu Rakkaudessa siis Jumalan synnyttämässä Rakkaudessa, niin ei sitä ihminen kykene itsestään puristamaan.

Ongelma on siis rakkaudettomuus uskovissa, eli moni sanoo Rakastavansa Jumalaa, mutta se ei ole totuus, sillä jos Jumalaa Rakastaisi kunnolla, niin silloin rakastaisi lähimmäistään ja varsinkin uskonveljeä ja sisarta, ja siinä kohtaa antaa vaikka toisen paidoistaan tarvitsevalle.

Mutta itsekäs ja rakkaudeton uskova ei anna liiastakaan !

Tämä kaikki kertoo syvästä kasvamattomuudesta ja pyhittymättömyydestä uskovien keskuudessa, ja miksi näin nykyään on, eli itsekkyys ja rakkaudettomuus ovat vallalla ?

Nuoria uskovia ei ole ohjattu oikeaan ja heillä on ollut ihan väärät roolimallit eli esikuvat, nyt siis ei arvosteta aidosti Hengellisiä vaan kovia kylmiä lihallisia uskovia ja heistä otetaan mallia, ikävä kyllä.

Srk vanhimmat eivät itse ole kasvaneet Hengelliseen aikuisuuteen, ja siten he eivät osaa auttaa nuorempiakaan sitä saavuttamaan.

Kunkin uskovan on itse raivattava tie yksin, vailla apua ja tukea.

Ja luonnollisienkin vanhempien tehtävä on auttaa ja tukea nuori aikuisuuteen, mutta nythän ei niin tapahdu Suomessa, vaan niin Hengellisesti kuin henkisesti, jäädään lapsiksi, eli se mikä näkyy luonnollisessa, se sama on Hengellisessä todellisuudessa myös vallalla ja vialla.

No, ei tästä laajasta aiheesta ja asiasta sen enempää nyt, sanon vain ohjeena uskoville seuraavaa:

Rukoilkaa Herralta Hänen Rakkauttaan itsellenne, jotta kun Hän sen teille antaa kykenette rakastamaan lähimmäistänne, ja varsinkin sitä omaa perheväkeänne, eli uskon sisarianne ja veljiänne !

Oman puristelun ja touhuamisen tie, ei kauas vie, eikä hyödytä oikein ketään, vaikka toki meidän tulee pyrkiä toimimaan oikein ja Jumalan tahdossa, vaikka Herra ei sitä vielä ole päässyt meissä vaikuttamaan.

Siis omien tekojen eli lihan töiden tie ei paljon hyödytä ja monasti voidaan sillä tiellä toimia jopa Jumalan tahdon vastaisesti.

Otan esimerkin, eli anna alkoholistille rahaa ja hän juo itsensä hengiltä, autoitko alkoholistia vai kävikö päinvastoin ?

Siksi jos ja kun on edes halu jo auttaa, niin on hyvä kysyä Herralta taidollisuutta ja viisautta ja hänen tahtoaan, jotta siten voit auttaa JUmalan mielen mukaan, etkä oman mielesi mukaan, joka siis usein voi olla Jumalan tahdon vastainen tapa.

Tarkoitus on siis tämä:

Fil. 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Siis ensin tulee se halu Jumalan vaikuttamana, eli alamme tahtoa tehdä hyvää esim. ja sitten Jumala antaa siihen mahdollisuuden, ja siten Hän vaikuttaa sen teon.

Näin emme toimi lihassa tai lihan mukaan eli sielullisesti, vaan me kuljemme Jumalan valmistamissa valmiissa teoissa, emmekä omissa teoissamme.

Annan elävän esimerkin, omasta uskon elämästäni:

Minulle tuli voimaka halu auttaa jotain uskovaa, se halu tuli Herralta, mutta varoja minulla ei ollut, eli pystyin auttamaan vain omalla työlläni.

Herra johdatti minut erään uskonveljen ja sisaren luo, ja näin heidän tarpeensa ja minulle tuli halu auttaa heidän talonsa kunnostuksessa, autoin heitä siis omasta halustani, mutta Jumalan kaiken vaikuttaneena, siis niin tahtomisen ja tekemisen, eli se oli Jumalan teko ja minä vain kuljin Jumalan valistamissa valmiissa teoissa.

Kaikki kunnia siitä kuuluu Herralle joka kaiken sai aikaan, ja sen kautta tiedän, että runsas kiitos nousi juuri Herralle, jolle kiitos kuului ja kuuluu !

Siis kävi ihan samoin, kuin tässä tapauksessa Sanassa:

12 Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta,
13 kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.
14 Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut.
15 Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!

Eli monet kiittävät Herraa Hänen vaikuttamastaan avusta, ja näin sen tulee mennä, eli kiitos ja ylistys sille jolle se kuuluu, eli Herralle !

Toinen asia tai vakava puute kirjoituksessa on seuraava:

Siis kirjoittaja, eli J.H ilmeisimmin Janne Hattunen ?

Jättää käsittelemättä tärkeän asian joka tähän liittyy, mutta toki ei kaikkea voi kirjoittaa lyhyessä kirjoituksessa, mutta nähdäkseni tämä pitäisi sisällyttää kirjoitukseen.

Siis Jumala on johdattanut omia palveljioitaan yksinäisyyteen, ja sen kautta Jumala on itse kasvattanut ja kouluttanut omia työntekijöitään erillään ns. Seurakunnasta eli uskovien yhteydestä, tästä hyvinä esimerkkeinä Mooses ja Joosef, joka eli siis Egyptissä, joka on kuva maailmasta ja maailman seassa elämisestä.

Mutta kaikki se oli Jumalan selvää suunnitelmaa vaikka nuo Jumalan palvelijat kärsivät ja kokivat kovia siellä orjuudessa ja vankeudessa sun muissa kärsimyksissä.

Joosefista joka kävi tuon yksinäisen Tien vailla uskonveljiä ja omaisuuskansan yhteyttä sanotaan näin:

Psalmit 105
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

Eli tulee ymmärtää sekin, että vaikka toki olisi kaikille hyväksi elää uskovien yhteydessä, niin kaikille uskoville sitä ei suoda, vaan heillä on oma Tiensä kuljettavana yksinäisyydessä ja eristettynä veljistään ja sisaristaan !

Olen jo kirjoittanut tästä aiheesta toisessa ketjussa, joten en toista kaikkea kirjoittamaani, mutta itse pidän tätä tärkeänä asiana ymmärtää.

Syyn on se, että moni on minuakin moittinut siitä Tiestä jolle Herra on minut johdattanut eli yksinäisyyteen, eli yksinäistä ei tule syyttää siitä, jos Herra on sen Tien hänelle johdattanut, silläkin on oma tarkoituksensa, ihan kuten noilla esikuvilla eli esimerkeillä, jotka kertovat osaltaan uskovan erilaisista Teistä.

Siis ei pidä vaatia toiselta pyhien yhteyttä ja syyttää siitä, että sitä ei ole suotu, sillä ihminen ei voi ottaa mitään jollei sitä Taivasta anneta:

Joh. 3:27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.

Eli kukin kulkee sen Tien jonka Herra eteen viitoittaa, eikä uskovakaan sitä itse valitse, varsinkin jos on aidosti jättänyt Tiensä Herran haltuun, eli siinä tulee olla uskollinen mihin Herra johdattaa.

Itse olen toki kovastikin kaivannut Pyhien yhteyttä, mutta Herra on katsonut minulle parhaaksi toisen Tien !

Itse en syytä niitä, jotka Pyhien yhteydessä elävät, mutta minut on monasti tuomittu siitä, että Herra ei ole sitä minulle suonut tai katsonut hyväksi.

Eli olen saanut kuulla paljon syytöksiä, mutta moni ei tajua sitä, että hehän syyttävät silloin Herraa, sillä minä itse en ole Tietäni valinnut, koska itse olisin toivonut rakastavaa perhettä ympärilleni.

Mutta minä en voi ottaa mitään, mitä ei Herra anna, ja olen jo oppinut osaani tyytymään enkä valita, sillä minä jo tiedän Herran tietävän asiat paljon paremmin kuin minä itse niitä ymmärrän !

Halusin vain sanoa sitä, että älkää hyvät veljet/sisaret syyttäkö sitä uskovaa, jonka Tie Herran viitoittamana on yksinäinen, kyllä tässä on jo kyllin ollut kestämistä, kun tukea ja apua ei ole ollut saatavilla.

Siis tämä yksinäisen osa on kuin orvon osa, eli ei ole ollut rakastavia vanhempia tukena ja auttamassa, mutta niinhän minä aikoinaan teininä ja synnyin kuin kadulle orvoksi, eli oma Tieni on ollut viitoitettu siten jo uudestisyntymästäni siitä asti, tämän Sanan mukaan:

1. Kor. 7:20 Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.
.
21 Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.
22 Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.

Mutta minä en toivo tuota itseni vuoksi, minulle on se ja sama mitä ihmiset sanovat, kunhan itse pyrin parhaan kykyni mukaan seuraamaan Herraa ja vaeltamaan Hänen tahdossaan ja Hän suunnitelmansa mukaan.

Mutta älkää veljet/sisaret enää tuomitko sitä uskonveljeänne/sisartanne, jolle jo täm yksinäisyyden Tie on eteen Herran taholta viitoitettu, lyötte vain sitä "orpoa", joka jo muutenkin joutuu pärjäämään ilman rakastavaa perhettä, joka teillä Herran armosta on !

Olen itse yksinäinen uskova. Vain harva uskova on ottanut yhteyttä niin luvattuaan. Syytä en ymmärrä, miksi näin on. Silloinkin kun itse yrittää aktiivinen olla, unohdetaan vastata viesteihin, mikään päivä ei sovi nähdä jne. En luota enää yhteenkään ihmiseen. Silloinkin kun toinen on kehoittanut minua ottamaan yhteyttä ja tulemaan kahville ja kun olen niin tehnyt, ei saakaan mitään vastausta. Hyvä jos kadulla tervehtii. En todellakaan ymmärrä tätä kylmää peliä ja se on satuttanut minua uudestaan ja uudestaan. Jonkinlaisen viestin voi saada kyllä silloin, kun tarvitaan apua. Suurempaa arvonantoa ja kiinnostusta olen saanut ei-uskovilta. Heille olen kelvannut vieraaksi ja kuulumisten vaihtajaksi. Välillä tuntuu,etten jaksa enää.. pitäkää piirinne ja pitäkää vain hauskaa keskenänne. Tuollainen toiminta on julmaa ja satuttavaa. Seurakunnissakin monesti vain tuijotellaan outoa, vierasta tyyppiä, mitään ei sanota.

Lisäänpä tähän vielä, että pahimpia on just nuo "Jeesus on sun ystävä" -tyypit, jotka yrittävät vierittää vastuun Jumalan niskaan ottamatta itse mitään vastuuta. Tätäkö Raamattu opetti? Kyllä Raamattu kehoittaa antamaan tarvitsevalle, rohkaisemaan heikkoja ja käymään yksinäisten ja leskien luona ja tuo kehoitus on annettu ihan meille ihmisille. Tuomiollakin tulee olemaan kaksi ihmisjoukkoa, joista toinen teki Jumalan mieleisiä tekoja ja toinen taas ei. En minäkään kehoita nälkäistä ja köyhää ihmistä anomaan itselleen taivaasta mannaa, mässäillen itse herkkuja vieressä. Muutama uskova tuttava minultakin sentään löytyy, mutta ei hellareiden piiristä. Ovat tavallisia, vaatimattomia ihmisiä, jotk ovat avoimia uusille ihmisille. Helluntaipiireistä kaverin saaminen kun on kokemukseni mukaan lähes mahdotonta.

Jumala vie ihmistä yksinäisyyteen, valmistaakseen siihen tehtävään, minkä Hän on tälle ihmiselle varannut. Kun menee ollaan Jeesuksen seuraajia, me ei voida useinkaan seurata tai mielistellä sitä sosiaalista yhteisöä tai ihmisiä. Jumala kasvattaa meitä yksinäisyydessä. Tärkeää on tehdä vaan sitä peltosarkaa jonka Jumala itse kullekin antanut. Ei vilkuilla sivulle toisten peltosarkoja eikä taakse menneeseen. Suora sarka ja eteenpäin. Parasta elämää on kulkea Jeesusta seuraten, Hänen valmistamalla tiellään, ristiä kantaen. Ja se ei ole tylsää elämää. ❤️