Onko kukaan perheellinen nyt hakemassa tai jo päässyt lääkikseen toiselle paikkakunnalle?
Itsellä on hakuprosessi vielä kesken ja ajatus perheen jättämisestä kyllä mietityttää. Jos/kun pääsen sisälle, se on unelmieni täyttymys mutta se myös tarkoittaa että joudun muuttamaan n. 200 km päähän perheestäni. Vaimollani on menestyvä yritys tällä paikkakunnalla eikä hänelle tule kuulonkaan muuttaminen. Enkä aio pakottaakkaan.
Se minimissään n. 6 vuotta on pitkä aika olla erossa perheestään, varsinkin kun tyttäreni on vielä niin pieni.
Itsellä on hakuprosessi vielä kesken ja ajatus perheen jättämisestä kyllä mietityttää. Jos/kun pääsen sisälle, se on unelmieni täyttymys mutta se myös tarkoittaa että joudun muuttamaan n. 200 km päähän perheestäni. Vaimollani on menestyvä yritys tällä paikkakunnalla eikä hänelle tule kuulonkaan muuttaminen. Enkä aio pakottaakkaan.
Se minimissään n. 6 vuotta on pitkä aika olla erossa perheestään, varsinkin kun tyttäreni on vielä niin pieni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ikävä tilanne kyllä.. Kannattaa valita sellainen lääkis, jossa on hyvä mahdollisuus etäopiskeluun? Esimerkiksi tampereella ja helsingissä on aika paljon pakollisia läsnäoloja tietääkseni. Luentopainotteisissa tiedekunnissa luentoja voi seurata netistä tai itsekseen kalvoista. Tämä varmasti kompensoisi tilannetta, sillä voisit kotona oleskella paljon.
Onnea hakuprosessiin! Muistathan piipahtaa älyvuoto nimisessä osoitteessa, sieltä löytyy paljon kaltaisiasi hakijoita :)
Hei,
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta alkoi kiinnostamaan, että mitkä ovat niitä luentopainotteisia sitten?
nähtävästi ole neuvonantajalla mitään hajua mistä puhuu....
Kiitos. Tampere olisi suuntana ja taitaapi olla kaikkein lähimpänäkin vielä kotia. Onneksi sentään junayhteydet pelaa.
Jotenkin myös luulen, että minun päähäni oppi menee paremmin kun joku konkreettisesti opettaa eikä ole mahdollisuutta pinnata. :D
Eikös muuten kandivaiheen aikana ole joitain harjoittelujaksoja sairaaloissa? Voisin tietysti tulla kotipaikkakunnan sairaalaan siksi ajaksi...
Täytyypi poikkeilla älyvuodossa, kiitti vinkistä!
Tampereella ja Helsingissähän on käytössä (tosin vain kaksi ensimmäistä vuotta, ennenkuin alkaa kandivaihe) PBL (problem based learning), jossa pienryhmissä käydään läpi jokin tapaus ja sen pohjalta opiskellaan asioita seuraavaan tapaamiskertaan, jossa homma kuopataan. Ja nämä ovat pakollisia. Kuopiossa, Turussa ja Oulussahan on sitten luentopohjainen opetustyyli, eli pakollisia PBL-istuntoja ei ole (ellei joku kurssi ole poikkeus?)
Tämä ei siis todellakaan tarkoita, etteikö muita pakollisia opetuksia olisi, kuten labrat jne. Mutta huomattavasti vähemmän olisi siis pakollista läsnäoloa.
Meillä on ainakin Turun lääkiksessä joka viikko pakollisia harjoitustöitä ja seminaareja. Esim. 2 kk aikana yhteensä n. 20 pakollista juttua. Itse kyllä käyn myös luennoilla, en saisi aiheista kyllä itsenäisesti irti niin hyvin kuin opetusta seuraamalla.
Mielestäni se on kyllä ehkäpä paras tapa oppia. Ainakin näin perheellisenä on lukuaika hyvin rajoitettua ja sijoittuu usein iltaan, jolloin aivot eivät ole enää niin lujaa käynnissä kuin päiväsaikaan.
Muutenkin vaikeuksia tuon fysiikan kanssa.
Koska aloitit lääkäriopinnot? Oliko pääsykokeet niin vaikeat kuin pelotellaan? Onko opiskelu sellaista kuin sen kuvittelit? Anteeksi vaan jos kyselen... :)
Aloitin vuosi sitten ja olen siis myös perheellinen. Pääsykokeet on vaikeat, elämäni kamalin päivä. Mutta kovalla työllä siitä selviää ja vahvoilla istumalihaksilla. Opiskelu on aivan parasta ja todella mahtava yhteisö :)
Kova työ onkin sitä mitä alalta haen. Hyvä, että pääsee heti kiinni siihen. :D
Asutko perheesi kanssa jossain yliopiston lähellä vai muutitko lähemmäs itse?
Tästä yhteisöstä olen myös kuullut pelkkää hyvää, ystäväni valmistui 2010 lääkäriksi ja hän sanoi, ettei parempaa opiskeluporukkaa voi olla. Hän sanoi myös, että pääsykokeiden jälkeinen aika vasta kamalaa olikin, kunnei tiennyt yhtään miten kokeet menivät.. :)
Joo, kyllä se odottelu ja epävarmuus oli aivan kamalaa!
Me muutimme koko porukka aika lähelle yo:ta. Tiedän kyllä muitakin perheellisiä jotka kulkevat päivittäin junalla tai autolla, mutta itse en kyllä jaksaisi eikä perheelle taida jäädä kauheasti aikaa :/
Pääsykoe on vaativa, mutta se kuinka vaikeilta tehtävät tuntuvat riippuu tietysti omista taidoistasi.
Jos lukiokemia ja fysiikka ovat hyvin hallussa ja laskurutiini kunnossa koe ei ole mtenkään mahdoton. Suurin ongelma useimmille on kuitenkin ajanpuute kuin tehtävien vaikeus pääsykokeessa.
Suosittelen että lataat Turun lääkiksen sivulta vanhoja valintakokeita ja testaat itse miten tehtävät sinulta sujuvat.
http://www.med.utu.fi/opiskelu/opiskelijavalinta/valintakokeet/
Ei taida ihan vielä taitotaso olla vaadittavaa luokkaa kun nuo vanhat kokeet tuntuivat aikas mahdottomilta. Muutama ihan selkeä tehtävä oli mutta loput hepreaa. Toistaiseksi...
Voisiko joku vielä valaista, että onko noista valmennuskursseista mitään hyötyä? Olen kuullut niin paljon ristiriitaista tietoa niistä etten ole oikein mitään mieltä.
Onko joku esim. päässyt niiden avulla lääkikseen? Vai onko ne pelkkää rahastusta?
Paha sitä on loppupeleissä sanoa, että pääsikö niiden avulla sisään vai olisiko päässyt ilmankin. Kyllä itse ainakin koen, että niistä oli hyötyä, esim. valmennuskurssin kemian-opettaja oli paras mitä itselläni on missään koulussa aikaisemmin ollut; hänen opetusmetodinsa olivat omaa luokkaansa. Eräs hyöty, minkä monet asiasta ilmoittavat on lukumotivaation ylläpito.
Ei niiden avulla yksin kuitenkaan mihinkään pääse, kyllä edelleen vaaditaan omaa työtä taustalla ja paljon. Ja sanotaan nyt vielä, että markkinoilla on vaikka minkälaista kurssia... osa hyviä, osa huonoja; Valmennuskeskuksen kurssit saaneet aika paljon kehuja kun taas Eximian haukkuja jne.
Kyllä itse suosittelen ehdottomasti valmennuskurssia, minulle sisäänpääsy ei olisi ollut lainkaan realistista ilman tätä! Se n. 1500e oli halpa sijoitus, kun kyseessä on loppuelämä. :)