Olen pari vuotta sitten valmistunut aineenopettaja. Olen valmistumiseni jälkeen ollut koko ajan (poislukien kesät) aineenopettajan työssä, sijaisena, yliopistokaupungissa, ensin yläkoulun ja sitten lukion puolella. Moni tuore aineenope saa vain haaveilla edes pidemmistä sijaisuuksista tässä kaupungissa (Jyväskylässä), joten minun pitää kai olla todella kiitollinen siitä, että töitä on riittänyt. Moni opettajaksi valmistunut opiskelukaverini ajaa pitkää työmatkaa tai on joutunut muuttamaan muualle työn perässä, osa on tosin työttömänäkin. Ja niin, kaikki tuntuvat haaveilevan VIRASTA.
Minä taas olen alkanut ajatella, että vaikka vakivirka olisi tavallaan unelmien täyttymys, tavallaan se olisi kuin pallo jalassa. Entä jos sattuisin saamaan täältä openviran (epätodennäköistä, että sitä pian saisin, mutta kuitenkin). Mitä sitten? Muuttuisiko elämä sen paremmaksi? Vai alkaisiko minua vaan ahdistaa ajatus siitä, että tätä tämä nyt on seuraavat ties montakymmentä vuotta - tuskin uskaltaisin irtisanoutua virastani, koska pelkäisin, että uutta ei sitten koskaan löytyisi. Samaa rataa vuodesta toiseen... Toki esim. työtapoja toivottavasti kehittäen ja vaihdellen, mutta kuitenkin.
Onko täällä muita sijaisopeja, joita ajatus virasta jotenkin ahdistaa? Tai jo virassa olevia, joille virka tuntuu pallolta jalassa?
Olen toki miettinyt sitäkin, enkö vain ole soveltuva alalle, kun tällaiset ajatukset käyvät mielessä...
Minä taas olen alkanut ajatella, että vaikka vakivirka olisi tavallaan unelmien täyttymys, tavallaan se olisi kuin pallo jalassa. Entä jos sattuisin saamaan täältä openviran (epätodennäköistä, että sitä pian saisin, mutta kuitenkin). Mitä sitten? Muuttuisiko elämä sen paremmaksi? Vai alkaisiko minua vaan ahdistaa ajatus siitä, että tätä tämä nyt on seuraavat ties montakymmentä vuotta - tuskin uskaltaisin irtisanoutua virastani, koska pelkäisin, että uutta ei sitten koskaan löytyisi. Samaa rataa vuodesta toiseen... Toki esim. työtapoja toivottavasti kehittäen ja vaihdellen, mutta kuitenkin.
Onko täällä muita sijaisopeja, joita ajatus virasta jotenkin ahdistaa? Tai jo virassa olevia, joille virka tuntuu pallolta jalassa?
Olen toki miettinyt sitäkin, enkö vain ole soveltuva alalle, kun tällaiset ajatukset käyvät mielessä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin aikoinani jostain, että lääkäriopiskelijoille tuo "soveltuvuus" alalle valkenee valitettavan usein jo opiskeluaikana: Todellisuus ei vastaa odotuksia. Heitä ei ainakaan välttämätää tunnu vaivaavan se, että tekevät keikkaa harvakseltaan / intensiivisissä jaksoissa ja nauttivat jopa valtaosan vuodesta elämästään mm. matkustelemalla.
Meillä sentään opiskelu on yleisesti ottaen mielekästä ja kivaa - eri juttu on sitten se, että siirtyvätkö oppimamme tärkeinä pitämämme asiat koskaan käytäntöön työelämässä. Tämä johtuu useinkin muista tekijöistä kuin omista henkilökohtaisista panostuksistamme.
Suosittelen sinulle vakituista virkaa, koska ensinnäkään keikkaopettajat eivät pääse lähellekään keikkalääkäreiden palkkausta. Toisekseen, vaikka ala on sinut valinnutkin nyt, voi se hylätä sinut vanhempana todella huonojen työllistymismahdollisuuksien muodossa.
Kyllä virasta voi irtisanoutua, vaikka se ehkä vähän kanttia vaatiikin, jos ei ole uutta jo plakkarissa. On kuitenkin oma valinta, pidätkö virkaa elinkautisena vai et. Sen sijaan, jos olet määräaikaisena tuntiopena, valinnanvara on aika pienessä. Vankila on vain vähän erinäköinen.
Monessa koulussa lehtorit ottavat niin paljon ylitunteja kuin suinkin, ja tuntiopelle jää rippeet. Sama pätee luokkatiloihin; saatat päätyä kiertämään, kun taas lehtoreilla on kotiluokat. Lehtorit saattavat valita tilattavat kirjat ja oppimateriaalit sinulta kysymättä. Pahinta kaikesta on, että saatat päätyä työpaikan ikuiseksi jeesnaiseksi, koska et uskalla olla kriittinen tai sanoa ei työn menettämisen pelossa. Tämä voi tuntua turhalta pelolta, mutta opehuoneessa saattaa tapahtua monenmoista esimerkiksi rehtorin vaihtuessa. Sinulla on voinut olla yhteisymmärrys ja luottamus edellisen esimiehen kanssa, mutta tilanne voi muuttua täysin. Monessa kunnassa laitetaan tuntiopettajuudet auki joka kevät ja rehtori valitsee, kenet huvittaa. Sinulle voi jopa vuosien tuntiopettajuuden jälkeen lähtö noin vain. Ja jos satut tulemaan vaikkapa raskaaksi, niin tuskinpa voit vuosien vanhempainvapaiden jälkeen palata samaan paikkaan, vaan olet omillasi.
Käytännössä viranhaltijalla on paljon enemmän vapauksia. Hän voi huoletta jäädä hoitovapaalle tai vuorotteluvapaalle. Hän voi ilmoittaa ottavansa tänä vuonna nyt enemmän tai vähemmän tunteja. Hän voi ilmaista työpaikalla mielipiteensä vapaammin.