Meinasin yksi päivä irtisanoa sopimukseni, koska ahdistus kävi ylitsepääsemättömäksi.
En siis pääse tutustumaan ihmisiin, koska istuminen ja syöminen ahdistavat minua. Ja mikä pahinta.. Keskustelutilanteet isossa porukassa. Hävettää ruokailla muiden seurassa, kun kaikki muut puhuvat paitsi minä en saa sanaa suustani. Lisäksi nousen ennen kuin ketään on ehtinyt syömään loppuun, koska ahdistaa istua siinä muiden mannekiininä. Tulee jotenkin sellainen fiilis jokakerta: '' Työelämä ja ihmiset eivät ole mun juttuni, koska kaikilla on niin erilaiset ajatusmaailmat sekä ihmiset ovat tuomitsevaisia niin miksi pitäisi olla kiinnostunut.. Etsikää uusi mannekiini, olkaa ihmisiä ja olkaa yhdessä ja puhukaa pahaa, en välitä koska tiedän teidän puhuvan ja olevan heikkoitsetuntoisia. ''
Niinpä lähden viisi minuuttia pöydässä istuttuani pois, ulos seisoskelemaan, tekemään töitä tai puhelinta rimplaamaan.. Se on niin väärin ihmiselle ketä on erakko, että vaaditaan tiettyjä asioita. En koskaan pääse tästä piirteestä eroon, en ole elämässä muille vaan itselleni.. En pysyisi kasassa, jos joutuisin esittämään sosiaalista ihmistä. Tietenkin asiani hoidan, ihmissuhteeni ovat rajoittuneita ja joskus pitää psyykata itsensä edes ihmiskontaktiin, vaikka tosin kukaan ei sitä uskoisi etten olisi niin sosiaalinen kuin joissakin tilanteissa saatan näyttää..
En siis pääse tutustumaan ihmisiin, koska istuminen ja syöminen ahdistavat minua. Ja mikä pahinta.. Keskustelutilanteet isossa porukassa. Hävettää ruokailla muiden seurassa, kun kaikki muut puhuvat paitsi minä en saa sanaa suustani. Lisäksi nousen ennen kuin ketään on ehtinyt syömään loppuun, koska ahdistaa istua siinä muiden mannekiininä. Tulee jotenkin sellainen fiilis jokakerta: '' Työelämä ja ihmiset eivät ole mun juttuni, koska kaikilla on niin erilaiset ajatusmaailmat sekä ihmiset ovat tuomitsevaisia niin miksi pitäisi olla kiinnostunut.. Etsikää uusi mannekiini, olkaa ihmisiä ja olkaa yhdessä ja puhukaa pahaa, en välitä koska tiedän teidän puhuvan ja olevan heikkoitsetuntoisia. ''
Niinpä lähden viisi minuuttia pöydässä istuttuani pois, ulos seisoskelemaan, tekemään töitä tai puhelinta rimplaamaan.. Se on niin väärin ihmiselle ketä on erakko, että vaaditaan tiettyjä asioita. En koskaan pääse tästä piirteestä eroon, en ole elämässä muille vaan itselleni.. En pysyisi kasassa, jos joutuisin esittämään sosiaalista ihmistä. Tietenkin asiani hoidan, ihmissuhteeni ovat rajoittuneita ja joskus pitää psyykata itsensä edes ihmiskontaktiin, vaikka tosin kukaan ei sitä uskoisi etten olisi niin sosiaalinen kuin joissakin tilanteissa saatan näyttää..
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jos ei tule mieleen mitään sanottavaa, niin pakkoko sitä on itseään pakottaa?
Minä en myöskään pahemmin puhu mitään epävirallisia enkä enää sellaista itseltäni vaadikaan. Monet aiheet sitäpaitsi ikävystyttävät minua. Mutta jos on sanottavaa, olipa ihmisiä sitten 20 tai 200 tai enemmän, saan kyllä suun auki.
Monesti tämä tyhjänpuhujat ovat ihan lukossa, jos on yleisöä. Sitä en voi ymmärtää. Saavathan ne suunsa muutoin auki.
Minusta on ihan ok olla olematta sosiaalinen, ei meidän kaikkien tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita ja verkostoitua ym. mikä nykyisin on tosi in. Ei vaan tarvitse.
Itse olen kärsinyt mm. änkytyksestä ja olen joskus eristänyt itseni niin ulkomaailmasta että en tuolloin asioinut terveydenhuollon enkä muunkaan tahon kanssa, elin siis vanhempien tuella kun en saanut mistään apua enkä tukia. En olisi siis pystynyt missään olemaan töissä. Kuukauden kokeilin ja se oli liikaa.
Sittemmin olen alkanut kouluttaa itseäni sosiaalisemmaksi. Ensimmäisinä vuosina työskentelin sellaisten ihmisten parissa jotka ovat luonnollisessa tilassa, heidän kanssaan jouduin olemaan läsnä oikeasti toista ihmistä. Muiden kanssa kanssakäyminen alkoi helpottua. Seuraavaksi menin töihin asiakaspalveluun jossa vähitellen opin kevyen kanssakäymisen ja esim. aiemmin jännittämäni puhelinsoitot.
Nykyisin teen työtä hirveästi ihmisten kanssa, olen epäsosiaalinen mutta joudun ottamaan sosiaalisen roolin työn ajaksi, opiskellun roolin. Luulen että meitä tällaisia roolinvetäjiä on paljonkin, niin kuin varmaan sinäkin. Ehkä me suomalaiset ollaan tällaisia, ei ihmekkään että ollaan mökkikansaa. Nyt olen monta viikkoa joutunut olemaan liian sosiaalinen, olen aika uupunut moisesta. Olisi ihana päästä jollekin mökille erakoksi edes hetkeksi.
Olen myös opiskellut muita juttuja, kuten aloin ottamaan mallia sosiaalisesta ystävästäni. Yksi taika on se että käännät huomion itsestäsi pois, ja kyselet ihmisiltä heidän juttujaan. Ihmiset tykkäävät puhua itsestään jos joku kyselee ja he myös alkavat pitää sinusta. Harjoittelet valmiiksi kysymyksiä. Esim. lapsiaomaaville kyselet heidän lapsistaan ja nyökyttelet ja ihastelet.
Itselläni on nyt kans sama vaiva, isossa ryhmässä ei uskalla puhua mitään. Kolme vuotta sitten yritin mutta änkytykseksihän se meni. Olivat vielä tuntemattomia joten oli tosi noloa. Ehkäpä siihenkin kuitenkin tottuisi.
Eikö ole muuten kouluesitelmät ihan hirveitä ollut aikanaan, hirveät traumat niistä jäänyt.
Pahinta tässä on se että olen muusikko enkä ole pystynyt esiintymään kohta 20 vuoteen. Se ei vaan onnistu.
Minuakin ahdista työharjoittelu niin pahasti että jouduin melkein joka aamu ottamaan rauhoittavan ja melkein oksensi aina ennen sinne harjoitteluun lähtöä. Taukotilanteet olivat myös vaikeita kun en pystynyt puhumaan kenellekkään mitään ja oli vaikeaa syödä muiden nähden. Onneksi se harjoittelu sitten loppui pian niin etten edes itse joutunut ilmoittamaan että haluan lopettaa. Enää en työharjoitteluun mene, mieluummin vaikka kuolen kotiini.