Yksipuolinen rakkaus

Alan olla jo tosi epätoivoinen ja omatunto soimii. Enkä tiedä enää mitä tekisin. Tarvitsisin kipeästi neuvoja. Yksi jätkä on rakastunut minuun. Ihan tosissaan. Paska juttu on siinä, etten itse tunne samoin. Olen jo sanonut hänelle, ettei kiinnosta, mutta silti hän lähettelee viestejä minulle. Kyselee tapaamisia ja kirjoittaa ikävöivänsä. Hän on pyytänyt minua seurustelemaan ja vastasin siihen kieltävästi. Viime kesän aikana hän ei lähetelly minulle viestejä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta nyt hän on taas aloittanut. Hän käy samaa koulua kuin minäkin ja on ystäväni poikakaverin ystävä, joten en voi vältelläkkään häntä. Tapaamme aina vähän väliä jossakin.

Olen yrittänyt pitää väliä (kohteliaisuuden rajoissa) ja olla vastaamatta hänen viesteihinsä. kunnes taas sorrun sen pommituksen alla ja vastaan. Ja jälkikäteen olo on hirveä. Tulee niin vitun pelaaja olo. Pahinta on silloin kun suostun tapaamiseen, vaikken oikeesti halua tavata. Olen yrittänyt tosissani olla herättämättä toivoa vastakaijusta rakkauden suhteen, mutta ei ole onnistunut. Minusta tuntuu, että olen vain omalla typeryydelläni onnistunut antamaan kuvan siitä, että olen vaikeasti tavoiteltava. Nyt ystäväni kertoi viestitelleensä sen miehen kanssa minusta. Se jätkä oli kertonut miten rakastaa minua, muttei jaksa olla se joka pitää asioita pystyssä ja kuinka pelkää menettävänsä minut lopullisesti. Mainitsi se myös siitä kuinka hirveä viime kesä oli ollut. (Ystäväni siis luki ne sen lähettämät viestit minulle.) Tiedän satuttavani häntä ja se satuttaa minua. Ja huomaan pohtivani, että jos minusta tuntuu tältä, niin miltä hänestä täytyy tuntua. Ahdistaa, en tiedä yhtään miten jatkaisin.