Naapureista

Perheiden elämä on vain hanurista. Päin persettä menee, mutta netissä ja facessa ja vastaavissa teeskennellään.

On vastaavaa.

Kaikista hauskinta on että nämä nyrpee naamaiset tervehtivät,juttelevat ja heilauttavat kättä kun mieheni näkevät.

Niin edellisessä paikassa kuin nyt täällä uudella.

Kun minut näkevät,katse kääntyy eikä meinata pukahtaa sanaakaan. Ei edes tervehditä.

Mielestäni olen ihan tavallinen,hymyilevä ja tervehdin jos näen ihmisen.

En tiedä missä mättää.

Meillä on karmeita kokemuksia naapuruston kakaroista ja meitä alettiin kiusaamaan kun emme halunneet tehdä pihatöitä korvia vihlonnassa kirkumisella. Mutta en sen mukaan usko olevan syy viileihin väleihin.

Sinun tavallisuuden näköisyys ei häiritse mutta mitä tavallisemman näköinen niin sitä vähemmän se huolehtii jälkikasvustaan. Laita vielä tramboliini naapurin terssin viereen niin saat ihan varmasti ihailevia katseita naapurista.

Täällä kaupunki alueella ei saa ketään pihajuttuseuraksi kun ihmiset ovat täydellisen juroja ja pelkäävät naapureita. Yrität edes kymmen vuotta ottaa kontaktia naapuriisi niin et saa mitään. Jos valitat niin sinut ajetaan pois äkkipikaa. Ysyäväsi saat hakea mistä muualta tahansa muttei naapurustosta. Naapuri haluaa hajuraon eikä puhu mistään omista asioistaan, sen olen nähnyt. Naapurilla on yleensä toiveet minkälainen ihminen sinne tulee mutta kovin sosiaalista ihmistä ei toivota ettei tule ongelmia. Itse en enään pelkää mutta en jaksaisi enään taistella minkään ongelma kakaraperheen kanssa. On sen verrn tottunut omaan rauhaan ettei jaksa enään mitään pienten kakaroiden vahtimista ja kiusaamista.

On tullut vastavaa enkä halua traamboliinia ihan lähelle enkä edes lähimaastoonkaan kun en jaksa sitä kiljuntaa ja rääkymistä kuunnella. Siinä mättää että ihmiset ovat tarpeeksi saaneet melusaasteesta eikä sitä enään lisää toivota. On aivan ihanaa kuunnella linnunlaulua ja olla ihan hiljaisuudessa joskus edes ja nauttia siitä. Minua ei naapurit kiusaa tai sen saa ihan toden totta tuntea persuuksissaan. Käytän älykkyyttäni enkä fyysisiä voimavarojani. Kun tulet tänne asunalueelle niin huomaat heti etteivät ihmiset ole kovinkaan sosiaalisia ja on todella vaikeaa luoda niihin yhtään mitään kontakteja. Omakotitalo alueella ei asu sosiaalisia ihmisiä ja on todella vaikeaa saada kontakaktia heihin kenenkään. Kaikki ihmiset ovat jotenkin varautuneita eivätkä luota kehenkään. Naapuristasi ei tule ystävää koskaan sen olen nähnyt kymmenen vuotisen asumisen aikana.

Omakotitalo asukkailla on niin ihmeellinen maailama ettei sitä haluta ulkopuolisille esitellä ja siksi mennään omakotitaloon että ei naapurit häiritse. Kukaan ei tule kyselemään että mitäs sinulle kuuluu vaan saat vaikka kuolla eikä ketään hetkauta se. No on tätä tapahtununut kerrostaloissakin mutta vielä yleisempää se on omakotitaloissa. Minä kun vähän kerron elämäntilanteestani naapureille niin he pelästyvät että mitäs nyt joku voi niin avoin olla. Ihan suoraan sanotaan että hoida omat asiasi eikä ne liikuta meitä. Mulla on naapurustossa uskovaisia ihmisiä eikä heitä hetkauta mikään mitä tapahtuu muualla kuin omassa elämässään. Älä vaivaudu tervehtimään jos et saa vastakaikua ja minä tein niin aikani ja luovutin.

Kukaan ei ole ystävä täällä lähiöiden omakotitalo asutuksella. Apua me kun joskus pyydettiin niin kieltäydyttiin heti ja naapurit eivät edes tunteneet meitä.

Itse kyllä tervehdin ja ainakin vastaan tervehdykseen, jos minua tervehditään. Äitini oli sellainen, että valitti aina, kun joku ei sano päivää, eikä hän itsekään tervehtinyt ainakaan ensimmäisenä. Varmaan ne muutkin ajatteli, että on sekin kun ei koskaan tervehdi. Itselläni on paha vika siinä, että mulla on todella huono kasvomuisti. Jos naapuri tulee vastaan kadulla tai jossain kaupassa tms. en välttämättä tunnista. Lisäksi olen ujo, jos muutan uudelle alueelle, en uskalla heti mennä juttusille naapureiden kanssa. Voisivathan hekin tulla itse esittäytymään ja toivottamaan tervetulleeksi. Jotkut pitävätkin minua leuhkana. Onneksi sentään jonkun naapurin kanssa olen tutustunut paremmin. Ja eivät ne miehetkään aina tervehdi, yhdestä naapuripariskunnasta nainen tervehtii ja olen hänen kanssaan jutellutkin ja vaikutti ihan mukavalta. Mutta mies tervehtii väkinäisesti.

On kyllä niinkin, että ihmisillä ei vaan nykyään ole käytöstapoja ja pyörivät vaan niissä omissa ympyröissään eivätkä ole kovin sosiaalisia. Päiväkodissa olen huomannut, että todella monet vanhemmat ei tervehdi. Tai mutisevat jotain vastaukseksi.

Yhteisöllisyys vain on kadonnut Suomesta ajan mittaan ja tilalle on tullut "kukin elää vain omaa elämäänsä" -mentaliteetti, jonka tuloksena esim. yksinäiset vanhukset saavat muumioitua toisinaan asunnoissaan kuolleina vuosikausia, kun kukaan ei heitä kaipaa.

Sama naapureiden kanssa: toisten elämä ei kuulu minulle eikä minun elämäni heille. Kukin vastaa nykyisin vain itsestään, joten mitä sitä suotta olemaan sen enempää naapurien kanssa tekemisissä. Ajat ovat muuttuneet... eivät välttämättä parempaan suuntaan.

Hyviä kommentteja on tänne tullut. :)
On siis näköjään muillakin samoja kokemuksia mykistä naapureista. Tän halusin vielä lisätä, että aika usein vanhemmat ja jo eläkkeellä olevat naiset ovat sellaisia, joiden kanssa tulen hyvin toimeen.
Nämä 30-50 ikävuoden välillä olevat ovat juuri näitä, joiden kanssa ei vaan tule mitään juttua.
Ehkä se sitten on vaan niin, että ihmiset vain eivät jaksa seurustella kaikkien naapureidensa kanssa. Ja että se vika ei sit olekkaan ehkä minussa :)

Minä sanon niin reippaasti ja kuuluvalla äänellä tervehdyksen, että nyrpeä naamakin herää vastaamaan siihen jokaisella kerralla.Ja kyllä nyrpeät ovat oppineet jopa tekemän aloitteen.

Jos tyrkytät ittees liikaa ja aina tekemässä tuttavuutta? vaikutat epätoivoiselta.Ole hieman etäisempi ja vihasen näkönen ni saat kaltastas seuraa.

minullakin on naapuri joka huutelee humapäissään huoraksi minua ja montaa muuta taloyhtiön naisihmistä ja selvinpäin sitten kyselee miksi häntä ei tervehditä.Sanoin hänelle että en halua olla missään tekemisissä hänen käytöksensä omaavan henkilön kanssa ,huutelu on vähentynyt mutta en tervehdi siitä huolimatta.

Meillä kolmesta lähinaapurista kaksi miestä ei tervehdi lainkaan, yksi väkinäisesti. Naiset tervehtii kyllä ja tulee jutulle.

Ihan normaalia nyky aikaa. Ei meilläkään moikata rajanaapureita. ei edes katseella oteta kontaktia.
Sekin että moikkaaminen autosta.niin kotitiellä justiinsa moikataan jonkun kanssa mutta kun poistutaan kotitieltä niin siihen se loppuu. Minuakin ihmetytti suuresti kun olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja siellä kaikki tuntee kaikki ja moikattiin vaikkei tunnettu.

Olen itse asunut opiskelija-asunnoissa missä on ollut kämppiksiä jotka eivät halua yhtään tutustua. Se tuntuu jo mielestäni oudolta kun on yhteinen keittiö eikä tiedä kenen kanssa. Tällaisia on onneksi ollut vain pari mutta kertoo kyllä mihin asti yksilöllisyyden korostaminen on mennyt. Ovat muuten kummatkin olleet kaupallisen alan opiskelijoita, liekö sattumaa.

30 vuotta omakotitalossa vastapäinen naapurin täti ei tervehdi minäkin lopettanut turhana aikaa sitten.

Hyvä aloittaja, toiset vain haluavat olla omissa oloissaan. Miten sinua voi haitata se että joku ei tervehdi. Mene erilaisiin tapahtumiin, joista löydät juttuseuraa. Anna naapurin olla. Itse olen asunut 8 vuotta samassa yhtiössä ja annan arvon niille jotka kulkevat pihan poikki kenellekään mitään sanomatta. Joku ihan sanoo, että haluaa pysyä asuinalueellaan melkein tuntemattomana. Siihen heillä on oikeus. Ei ole kyse ollenkaan siitä, että sinua vähättelisivät, eikä ketään muutakaan.

Trolli on tyypillinen kerrostalokyttääjä, ihmiset vaistoavat sen ja välttävät kontaktia

Minä tervehdin, mutta jos huomaan vaivalloisen ilmeen naapurilla, en tervehdi jatkossa. Aina voi selata kännykkää, tai olla puhuvinaan siihen.

Kenenkään ei tarvii tervehtiä eikä jutella jos ei halua. Usein nämä kyylät leimaa oudoksi, jos ei heidän kans kaveeraa ja kuuntele kun haukkuvat muita naapureita.

No todennäköisesti ne tuppisuunaapurit ovat ex kaupunkilaisia. Ovat tottuneet siihen, että ollaan kuin naapureita ei olisi.

asun on ihan kiva asukkaitaan myöten. Lähes jokainen tervehtii ja jos ei tervehdi niin ei se haittaa. Mutta se V I T U T T A A kun menee töihin niin siellä on yksi koppava joka ei sano edes huomenta tai moi vaikka on ollut talossa muutaman vuoden. Luulee olevansa ilmeisesti parempi ihminen. Mutta käytöstavat toisia kohtaan kuin ala-asteikäisellä kiusaajalla. Muutaa lähtenyt hänen takiaan pois ja pomon peen nuoleminen on niiiiin läpinäkyvää. Olkaa onnellisia ettei työpaikallanne ole kiusaajaa.

Tämähän on ihan normaalia suomalaista käytöstä, älä välitä.

TOLLAINEN TYYPPI ON KOHDALLANI MYÖS TUNTEMATON KUN SITTEN KERRAN TARVITSEE APUA. TOLLAISILLE EI APUA TIPU JOTKA EIVÄT VOI NAAPUREITA EES MORJESTAA. PS. TOLLAISIA ON KYLLÄ VAIN NIISSÄ NS. PAREMMISSA PERHEISSÄ ,KAIKKI MUUT NAAPURIT MOIKKAA IHAN NORMAALISTI.

Huomenta kaikille.Kyllä meidänkin rivitalossa on muutama,jotka ei kunnolla tervehdi tai ei viitsi.Hyvän ilmapiirin luomiseksi olisi hyvä kyllä pitää hyvät naapuri suhteet,jotta kaikki asiat sujuisi paremmin,niin hyvässä kuin huonoissa asioissa.Ne ihmiset jotka ei pidä naapuri suhteita kunnossa ovat hankalia,myös koko taloyhtiölle ja valittavat kaikista muutoksista mitä muut haluaisivat,jonka jälkeen alkavat myös pakoilla muita naapureita kokemusta on.Tämä koskee varmaankin omakoti asujia ihan samalla lailla ilmeisesti tämä kuuluu suomalaisuuten ei puhu eikä pussaa.

Kaikki tuurista kiini. Edellisessä asuinpaikassani ei ollutkaan muuta kuin hankaluuksia oli kateutta,kyttäämistä, alkoholismia ja lapsemme kaikessa se paha. Nykysessä paikassa loistavat naapurit. Pakko sanoa, että täydellistä edelliseen asumispaikkaan verattuna. En kadehdi naapuriani vaikka hänellä hienompi auto sillä minulla hienompi katuharja.

Heippa vaan aloittaja ja muutkin! Asumme pientaloalueella alta 100 km päässä pääkaupunkiseudulta ja olemme tyytyväisiä. Kotikadunpätkällämme vajaa 20 pientaloa ja monta kissaa sekä koiraa ja niitä mukukoitakin pyörii ja näkee silloi tällöin. Ei meillä naapurit ilkeitä ole vaan kaikki elämme hyvin hissukseen. Kyllä moikataan jos vastaan tullaan, mutta ei jäädä höpöttämään. Ehkä hetken aikaa ns. rajanaapurin kanssa postilaatikolla turistaan niitänäitä tai lumitöitä tehdessä. Keväällä ja kesällä kaikki piipertää omia juttujaan pihoillaa jne. Mutta kahvihetkiin tai lähempään tutustumiseen ei ole tarvis eikä pidäkään olla. Eli emme me toisillemme ilmaa ole, mutta ei ole varsinaisesti tarvetta lähentyäkkään sen kummemmin. Joku heilauttaa kättään ohi mennessä ja joku ei, ei siitä herneitä nenään vedetä, Koira-ihmeiset ehkä jonkun verran enemmän treffaavat lemmikkiensä tiimoilta. Hiljaista on ja joskus se tuntuu, mutta käymme yhteisissä tapahtumissa mitä vaan ympäriltä ja läheltä sanotaan 20 km säteellä on, niin melkein kaikissa. Ehkäpä jotkut naapurit välttelevät sen vuoksi, että jos pelkäävät sitä, kun alkavat moikkaamaan, niin kohta kutsutaan tai odotetaan jo kutsua kaffelle ja välttelevät sen vuoksi. Rivi- ja kerrostalossa sentään on yhteiset talkoot, muttta ok-talo asujilla sitä ei ole. Talviriehat, syysmarkkinat jne. niitä on jonkun verran ja muuten kaikki elelevät omissa oloissaan. Sen vuoksi myös moni on valinut tämän rauhallisen, hiljaisen pientaloelämän. Ja vielä juhlista, että jos joku pitää pirskeitä, niin siitä ilmoitetaan usein postilaatikon välityksellä naapureille, joka on myös kaunis ja hillitty tapa, eikä mennä riekkumaan toisen ovelle. Ihan jees hommaa.

Tuttua on, ei tervehditä ,ja hyvä ettei hypätä puskaan piiloon, jos vastaan tulee. Mutta auta armias, jos tarvitsee jossain apua: kyllä niiiiiin iloinen tervehdys kuuluu ja sitten hyökätään tahtomaan jotain. Ihan kun oltas oltu bestisnaapurit jo vuosikaudet. Itsekästä porukkaa.

Tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin.Suomalaiset on juntti-idiootteja enimmäkseen,nämä nyrpeät.Ja niitä riittää!

Ennenvanhaan liki koko suku asui samassa pihapiirissä tai tuvassa niin Vaahteramäen EEMIILLL!!! kuin myös vanha isäntä jota kunnijoitettiin
enempi kun vanhaa emäntää taikka isännöittijää yhteensä nykyään.
Ja talonmies oli parempi kun huoltoyhtiö.
Mitä järkee on näytellä rikasta ja asua jossain osakeyhtijössä polviaanmyöten
veloissaan ja kuvitella olevansa talon "omistaja"?
Etenkin jos omistamiseen oikeuttavat osakepaperit ovat jossain kateissa ( taikka varmassa tallessa pankinholvissa) eivätkä
nekään takaa muuta kun haltijan oikeuden rekisteriotteessa.
Naapureitten kanssa pitää koittaa jutella mukavia aina kun heidät tapaa..
unohtakaa nokkimisjärjestys ja luokkayhteiskunta.
Kyynerpäätekniikalla ette pärjää enää kauaa nykyaikana ees itte ittenne kanssa
saatikka muun luomakunnan.

Älä välitä. On ihmisiä, jotka luo käsityksen toisesta, eikä suostu tätä muuttamaan vaikka faktat kuinka puhuisivat puolesta. Jo tuo, että sinulla on pojat myöhäispuberteetissa saattaa leimata myös sinua äitinä, jos toiset on saanut todistaa jotain poikien käytöksessä.

Ja kyllä asuinalueet merkkaa siinä mielessä, että missä päin ja minkä kokoisessa kylässä asut. Ethän vaan asu Hämeen sydämessä, Hämeenlinnassa? Itse muutin tänne Pirkanmaalta ja voin sanoa, että nyt ymmärrän hämäläisen perusluonteen. He eivät paljon puhu, saati tervehdi. Näin viiden vuoden jälkeen voi jo ihan räikeästi yleistää tuon. Olen asunut ympäri Suomea, mutta ensimmäistä kertaa kohtaan täysin mettäläisiä ja tolloja, jotka välttelee jopa silmiin katsomista.

Se nyt on vain naisten perusluonne, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Geeneissä kiinni. Monet ei vain ole päässyt eroon primitiivisistä vaistoista. Uusi nainen omilla metsästysmailla on uhka, vaikka järki sanoisi muuta.

Mennöö Kuopioon, siel puhutaan, ei hitään tympeään Hämeen!!!

Sivistyneiden ihmisten asuinpaikoissa, kuten Kauniainen, Westend, Haukilahti etc. ollaan kohteliaita.

Olen tätä samaa asiaa ajatellut, että elämme kukin omissa lokeroissamme, ikäänkuin peläten naapureita. Aikaisemmin ei ollut nöin.

Aikanaan rakensimme taloa uudelle alueelle. Samaan aikaan oli monta rakentajaa, joten tutustuimme jo tässä vaiheessa toinen toisiimme ja niin vaihtelimme työkaluja ja liiat rakennustarvikkeet sai monesti myytyä toiselle kohtuuhintaan.
Osan voi lahjoittaakin pois.

No tästä kehittyi sellainen "Pikkupietarin Piha" eli kaikki huomioivat toisensa, lapset kasvaoivat yhdessä, kukaan ei jäänyt yksin, pienelle puistotontille saatiin jopa yhteiset kesäjuhlat pykättyä, joissa lapsille oli omaa ohjelmaa, ja aikuisille hieman leikkeija ja kilpailuja, viinakset olivat varsin vähiän kuviossa mukaan, mutta kivat muistot ovat mielessä.

Idylli särkyi. Toki vielä alueella asuu entistäkin väkeä, mutta osa on muuttanut kerrostaloihin kaupungin keskustaan osa mennyt manan majoilla.
Taloihin on muuttanut nuorta väkeä pienine lapsineen, selkeästi huomaa, että ne jotka elvät ensimmäistä pasisuhdettaan tervehtivät ja muutman sanan saattavat jutellakin, mutta uusioparit elävät hyvin suljettua elämää.

He pitävät verhonsakin kiinni ja ikäänkuin juoksevat pää painuneina ohi. Heidän lapsensa eivät juuri tule muiden lasten leikkeihin mukaan, ymmärrän osan olevan vain pikavisiitillä etävanhemman luona.
Eräässä näistä käydään jatkuvaa riitaa, niin huudetaan että suljetut ikkunatkaan eivät riitä pitämään ääniä pois, olen huomannut tämän suomalaisille rakkaan purkkijuoman olevan heille hyvin tärkeää, jopa lapsi pihalla sanoi isälleen, että eikö meillä oel enää mitään muuta syötävää kuin nuo purkit.

Toisovisin heidänkin löytävän vapauden ja tasapainon elämään, nimitääin näiden uusperheiden, mietin mikä tee heistä noin sulkeutuneita.
Kerran eräs eronnut nainen puhui jotain häpeästä, onko se sitä vai mitä. Mutta kun edes jonkinlainen yhteys olisi muihin ihmisiin, niin silloin se elämä ei niinäkään päivinä kun on vähän alakuloa omassa suhteessa tuntuisi pääsemättömältä.

Todella toivon näille perheille, että valoa tulpaan ja vehot avoimeksi, ei teille kukaan tirkistele, mutta pelottaa puolestanne noin täysi sulkeutuminen elämän ulkopuolelle.

No, joka paikassahan tuollaiseen asiaan törmää.
Ite olen homman ratkaissut siten, että jos joku ei tervehdi niin sitten ei ja mä keskityn niihin ihmisiin enempi jotka tervehtii ja joiden kanssa tulee juttuun, näin elämä on ainakin mulle ollut hauskaa ja antoisaa ja kyllä näitä mukavia tyyppejä löytyy joka paikasta.

Toki huomioin nyrpeitäkin ja tervehdin mutta jos jatkuvasti ei kontaktia synny niin on vaan parempi keskittyä niihin ihmisiin joiden kanssa homma sujuu ja elämä hymyilee :D

Toki elämässä on vastoinkäymisiä myös ystävien ja lähimmäisten suhteen mutta ne vaan kasvattaa ja vahvistaa sitä rakkautta heihin.

Koita kestää ja keskity kaikkeen mukavaan ja positiiviseen, ei sussa varmaan ole mitään vikaa joten ole huoleti :D

Sehän on ihan normaalia Suomalaisessa kulttuurissa!! Suuri ero naapuri valtion kanssa..

Vielä hieman lisää, siis haluat kovasti tutustua naapureiheisi, mutta kun se ei vaan onnistus. Meidän kotikadulle/kadulta muuttoa tapahtunut jonkun verran muutaman vuoden aikana ja kun uusia naapureita on tullut en ole heitä juuri nähnyt. Ilmeisesti siksi, että ovat muuttaneet hiljaiselle pientaloalueelle, jossa ihmiset ovat vaan omissa oloissaan. Toki autamme naapuria jos tarve on ja lainaamme vaikka toista lumikolaa jos tarve vaatii, mutta siihen se jää. Ei ole tarvetta alkaa kavereemaan naapurien kanssa ja ehkä hyvä niin. Entäs jos tuleekin ns. paremmaksi ystäväksi ja sitten menee sukset ristiin ja ollaan "naapurin vihamiehiä/naisia". Tämä on tapa myös välttää liika tuttavallisuus. Meillä täällä on tosi rauhallista ei niin iltaisin näe ketään, varsinkaan nyt pimeän aikana ja viikonloppuisin ehkä näitä rajanaapureita pikkasen ja sitten lumen tultua kävelyllä voi kohteliaisuuttaa vaihtaa pari sanaa, siis jos on rajanaapuri tai koira tuttu. Ei aloittajassa varmaankaan mitään vikaa ole, vaan se on ns. kylän tapa. Juuri nyt katselen samalla ikkunasta ulos ja ei näy ketään. Päivän kohokohta kun postiauto tulee ja vielä mahtavampaa jos satun näkemään naapurin, joka myös on kotosalla päivisin, ehkä näenkin ainekin kerran viikossa. No, onneksi on tuossa yksi vanha tuoli, jonka pelastin mökin puuvajasta ja alan sitä entisöimään. Semmon ikivanha kuhmurainen selkänojallinen malli. Sitä kun tässä talven rapsuttelee ja vanhaa maalia irrottelee niin talvikin menee joutuisasti. Kohta on joulu jne. voi tehdä kortit itse. Kaupatkin menevät kiinni jo ilta viiteen mennessä ja sinne keskustaankin on jokunen km matkaa. Hiljaista on, mutta kun kevät koittaa saattaa bongata jonkun pihahommissakin ja ainakin linnunlaulun kuulee ja kirkkaalla yöllä on tosi piemeää, paitsi että on ne tähdet seurana. Löytyykö kirpparia mistään, johon voisit perustaa vaikka myyntipöydän. Siellä myös voi tutustua muihin.

TIETÄÄKSENI SUOMESSA EI OLE TERVETIMIS PAKKOA . EIKÄ EUTIREKTIIVISSÄKÄÄN NÄIN LUE JOTEN JÄTTÄKÄÄ NARSISTIT, IHMISET RAUHAA ON RUMAA TYRKYTTÄÄ ITSEÄÄN JA PAKOLLA KOETTAA TERVEHTIMÄÄN. JOKAISELLA ON OLLA JA ELÄÄ KENESTÄKÄÄN VÄLITTÄMÄTTÄ.T

Muualta pikkukaupunkiin muuttaneena olen huomannut, että paikkakunnalla vakituisesti asuneet seurustelevat keskenään tai sukulaistensa kanssa. Muualta tulleet joutuvat hakemaan seuraa toisistaan. Omakotialueilla isännät tekevät ulkotöitä ja heillä on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia, mutta emäntiä ei näe missään.

Tämähän on vain seurausta valtion harjoittamasta hajoita- ja hallitse -politiikasta. Ihmiset pakotetaan muuttamaan opiskelun ja työn perässä yhä kauemmas synnyinseuduiltaan, sukulaiset, kaverit ym. hajoavat ympäri maailmaa ja kaiken tämän takanahan on se että valtion on helpompi pompotella ja mielivaltaisesti hallita yksinäistä ihmistä kuin suurta joukkoa.
Suomessa elämä kaikinpuolin on niin ankeaa ja tylyä varsinkin 90-luvun lamasta lähtien että ihmiset ovat vajonneet kyynisyyteen ja ilottomuuteen, kaikki harrastukset ja muutkin mikä toisi iloa elämään on hinnoiteltu tavallisen kansan maksukyvyn yläpuolelle, palkat on huonoja mutta verotus ja hinnat törkeän kalliita, hinnankorotusten heppoiset perustelut on ihan suoraa v1ttuilua ja kun kukaan ei pidä tavan kansan puolta niin kaikki tämä vakavasti myrkyttää ihmisten mielialaa ja se näkyy kyllä hyvin selkeästi arkielämässä, asenne on hyvin negatiivinen jota ihan presidenttikin ihmetteli mutta ei vaan älynnyt tai halunnut tunnustaa mistä se johtuu...

Asun kerrostalossa Kantakaupungissa ja kyllä minä tervehdin naapureitani ja toisinpäin. Ja se riittää mulle oikein hyvin! Ei mua kiinnosta heidän asiat sen enempää ja tuskinpa minun asiat heitäkään! Päivänjatkoa vaan kaikille.

Ei ole tullut, koska kunnioitan muita ihmisiä ja heillä on oikeus tervehtiä tai olla tervehtimättä. En tee siitä numeroa ja elän omaa elämääni, en merkitse vihkoon kuka tervehtii ketäkin.

Meillä sama juttu kuin aloittajalla. Eli osa naapureista ei tervehdi.
Syynähän voi olla kateus, valheelliset juorut, naapurin oma synnynnäinen kusipäisyys, pahan suopaisuus/riidan kylvämisen yritys tai muuta turhille ihmisille ominaista.
Minä haistatan paskat moisille pissahatuille ja elän omaa elämääni ... eli tuo pahan olon levitys ei tehoa minuun.

Annas kun arvaan, Savossa? Täällä jostakin syystä juuri naiset käyttäytyvät noin, vaikka miehet ovat lupsakoita.

Teen ainakin kaikkeni etten saisi vaikutteita näiltä juopoilta huutelijoilta, levottomilta teineiltä, sekä ilman mitään suuntaa eläviltä pilvenveikoilta. Asun siis Oulun Rajakylässä, jossa en ikävä kyllä juuri viihdy. Onneksi minulla on kuitenkin selvä tavoite elämässäni, ja eväät niiden tavoitteiden saavuttamiseen, toisin kuin useimmilla täällä elävillä. Tiedän, on typerää tehdä hataria olettamuksia, mutta kun käy paljon ulkona niin näkee myös paljon asioita, osaa katsoa ja analysoida missä piilevät mahdolliset epäkohdat.

Joskus vaan työttömyys sattuu pitkittymään pikkupaikkakunnalla ja on muutettava etelämmäs. Ihmisiin ei siltikään löydy luottamusta kovin helpolla, muutit minne tahansa. Se on huono asia, ja aivan liian yleistä Suomessa, luottamuksen puute ihmisten välillä. Jos sitä saataisiin karsittua, niin työttömyyslukuihinkin tulisi selkeää parannusta, ajan kanssa toki mutta jos muutosta ei laiteta alulle, niin tämä tilanne jatkuu aina vaan.

Missä muuallakaan ihmisten väliset konfliktit kasaantuisivat ja syntyisi jatkuvia merkintöjä väkivalta-, sekä muihin rikostilastoihin, kuin suurilla asutuskeskittymillä? Ei missään sanon minä. Vaikka kuinka voisi asiasta joku olla toista mieltä, niin Suomessa on syntymässä hiljalleen slummikulttuuri, ja näissä pesäkkeissä juuri väkivalta ja muu rikollisuus saa kimmokkeen, sekä mikä pahinta niin lapset ja nuoret saavat herkässä iässä liikaa vaikutteita, ja siitä jos mistä voi syntyä syöksykierre holtittomaan elämäntapaan.

Minulla oli sama tilanne edellisen asunnon pihapiirissä. Kukaan perheenäiti ei halunnut kaveerata kanssani. Heidän lapset kävivät leikkimässä oman lapseni kanssa.En koskaan tutustunut åiteihin,enkä isiinkään.Lapseni oli sen verran vielä pieni,että tarvitsi minun seuran ja toisten lapset olivat sen verran isoja,että pärjäsivät jo jonkun aikaa yksin.Monilla on seuransa muualla kuin pihapiirissä.Ei kaipaa naapurien seuraa ja pian riesan naapurista.Elämän tilanne voi olla erilainen.

Jos kiinnostaa ymmärtää oman, mutta myös toisten käyttäytymisen ja toiminnan todelliset syyt, voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen. Googla se, mutta minun täytyy varoittaa, että se voi muuttaa elämäsi pysyvästi.

Miksi heidän pitäisi tervehtiä tai kaveerata sinua? Eikä sitä tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Monet ihmiset vain eivät ole kiinnostuneet tuntemattomien kanssa jutustelemaan.

Osa ihmisistä ei tervehdi ketään.

Epäilen, että ne naisten ikävät kasvojen ilmeet ei sinuun liity. On ajanhukkaa käyttää aikaa tuntemattomien ilmeiden tarkkailuun tai jonkun käytöksen analysointiin.

Ihmisillä on kiire ja muuta ajateltavaa.

Maaseudulla voi olla toisenlaiset tavat.

Minun työpaikallani oli monta ihmistä jotka säikähtivät ja pelästyivät pahanpäiväisesti jos joku tervehti heitä.

En ole koskaan ymmärtänyt mistä asia johtui.

Osaisiko joku säikähtäjä vastata täällä.

Hei !

Etusivulta näkyy joskus puheenaiheita. Tämä Sinunkin.
Sellaisia palstoja joissa en tavallisesti käy.

Kyllä asuinalueet erilaisia ovat. Ihmiset joka päivä erilaisella tuulella.

Ihmisten toiveet eivät kohtaa aina joka päivä.

Kuitenkin on niin että jos alkaa olemaan liian tuttavallinen on monenlaista rasitetta odotettavissa. Ihmiset eivät aina osaa kertoa toiveitaan ja että toiveet olisivat kohtuullisia.

Kannattaa kuitenkin olla omassa huushollissa niin ettei ajattele naapureitaan liikoja, Pääsee siten vähemmällä.

Ystävystyäkin voi mutta monenlaista rasitetta voi ajan sellaisestakin tulla.

Siellä missä ihmisiä on aina myös ristiriitoja.

Vähemmällä pääsee mitä hiljempaa on. Harvapuheiset ovat suosittuja.

Minä en ajattele suosiota, mutta itsekin havaitsin olevani liian luottavainen ja liian välitön.
Itse joskus totuin asiakaspalvelussa olemaan jatkuvasti ihmisten kanssa äänessä ja on ikäänkuin luonteeseen jäänyt sitä kauttakin. Sitä kautta itsekin puhun halposti ihmisille joka paikassa.

Jonkunlainen tasapaino ihmisen on hyvä löytää ettei jää aivan yksin.
Sulkeutua ei saa seinien sisään kokonaan, pitää liikkua siellä missä ihmisiä.
Mutta nk. sanoin, muista että ole hillitty äläkä aseta toiveita naapureihisi.
Näin pääsee vähemmällä usein.

Itse joskus sovin suhteeni minkälaatuinen lähiösuhde voi olla.
Sopimuksissa ei aina pysytty. Yhtäkkiä olinkin jollekin hintti kun ei oma ex-akka ollut kelvannut, ja jollekin samoin jos olin lapsenvahtina olosta sopinut.
Jonkun kanssa ympäristö kaupan kassajonoilla seljän takana vaati naimisiin- ei minulle tosin puhunut- kun oli nähnyt minut jonkun seurassa. Päiväkahveilla ja lehtikimpassa pelkillä päiväkahveilla ja sellaisin sopimuksin.
- Eli minun tekemät sopimukset eivät jostakin syystä päteneetkään.
Jos avustin jotakin jossakin olisi pitänyt per-.suiksiin panna, taikka olla hieromassa. Minua ei yksikään lähiöiden tuttavuus koskaan ole kiinnostanut intiimillä taikka vakavan seurustelun merkeissä.
Ei millään sopinut että lyhyesti sanoin ettei ole mitään intiimiä eikä vakavaa.
Ei millään sitten joillekin jossakin sopinutkaan.

Kerron vain lyhyesti, että usein ei sopimuksissa jostakin syystä pysytä.
En ole puhunut kenenkään yksityis- intiimi- taikka perheasioita missään koskaan.
Olen pitänyt kaikki ovikellojen takana. Sitä varten ovikellot aikusia ihmisiä varten keksitty.

Mutta riskit on suuret että raskasta murhetta ja huolta ja harmia voisit saada hyväntahtoisuudestasi. On hyvä auttaa ihmisiä pulassa ja oikein, Joillekin sellaiset on oman kunnian kysymyksiä, kuten taas itse en ole halunnut sellaisista puhua missään koskaan jos jotakin autan. Lisäksi olen kertonut mitä puhun ja miten toimin niin toinen tietää eikä ole sitten vaikeuksissa että joku on itsenäisesti keräämässä omaa kunniaansa toisen kustannuksella-. usein persaukisen kustannuksella.

Eli ole varovainen toiveissasi mitä asetat. Ota hyviä ihmissuhteita minullakin oli aikansa ihan hyvin kaikissa. Pitää vaan olla tarkkana että olette yhteisymmärryksessä aina. Riidelläkin riitansa toki saa ja jos ei maan lakeja riko ei ole mitään hätää.

Kotirauha asia voi olla liiat huolet jos naapurisuhteet painavat liikaa.

yst. t. Jari

Siihen tervehtimättömyyteen on omat syynsä. Kuten huomaat niillä naapureilla on säleverhot ja lisäksi vahvat kangasverhot. Sinulla ei ole kumpiakaan, kuten ei minullakaan. Mitä se haittaa jos joku näkee minun asuvan kotonani. Ne naapurien säleverhot ovat aina kiinni. Siellä verhojen takana tapahtuu mitä eriskummallisempia asioita. Siellä on juoppoutta, väkivaltaa, insestiä, lääkeiden väärinkäyttöä, huumaavia aineitra, ylivelkaa, veronkiertoa, talousrikoksia.......
Siellä sitten maanantaiaamuksi kiillotetaan omaa julkisivua, että voidaan tulla ulos ja lähteä rahoitusyhtiön omistamalla VolAuMer-autolla töihin. Systeemi aina toimii aikansa kunnes romahtaa.

Nämä verhojen takana asuvat ihmiset sitten huutavat joka paikassa kuinka uteliaita ihmiset ja varsinkin savolaiset ovat, vaikka uteliaisuudesta ei olisi tietoakaan. Heidän mielestään ne ovat vielä kateellisia ja pahansuopia.

Ne hirveät naapurin ihmisten ongelmat pitävät heidät etäisenä lähiympäristölleen.

Miksi sinä heidän laisitaan välittäisit?

Oliko pakko muuttaa pummien alueelle?Sivistyneempääkin löytää.

Vitut mä ainakaan välitä mitä jotkut nirppanokat musta ajattelee tai että tervehtiikö ne mua? Asun sattumalta ns rikkaiden kerrostalossa vuokralla ja on hauska vähän heitä kiusata monilla tavoin :) pidän rumaa ruosteista autoani usen sisäänkäynnin vieressä ja jätän sinne sisälle näkyviin tyhjiä olutpulloja yms ja jos tiedän tai näen että hienostovieraita on tulossa kyläilemään toisten kermaperseiden luona niin hajustan nopeasti hissin viinalla ja jätän sinne tyhjän pullon ja pari kortsua :) Kyllä olen monet makeat naurut päästänyt kun ajattelenkin tilannetta näin jälkikäteen :) kerran päästin erittäin haisevat pierut hissiin kun näin jo ylhäältä että alhaalla odottaa hissiä joku nirppanokka :)

Minä yleensä tervehdin ystävällisesti kaikkia pihapiirissä liikkuvia, omasta mielestäni tuntuisi tyhmältä vain mennä vierestä ohi mitään sanomatta. Yllättävän harvoin kukaan vastaa. Sekin tuntuu minusta hieman tyhmältä, mutta ehkä olen vain vanhanaikainen. ;)

Ok-talossa asuessani lapsena, kaikki tunsivat kaikki ja oltiin ystävällisiä. Kerrostaloon muuttaessa, itse en tutustunut/tervehtinyt, äitini kyllä. Maalle muutettaessa sitten taas oli tapana tervehtiä kaikkia ohikulkijoita oli itse sitten autossa taij omassa pihassa.

Tuolla maalla oli itselleni hiukka outoa käytöstä ja kaveritkin aina kyselivät kuka toi oli ? Ja näämä väänty epäuskoon, kun kerroin ettei hajuakaan kunhan tervehdin :D Mukavaa oli yhtä mummelia lukuunottamatta jolla oli Koira nimeltä Nakki.

Esimerkki ^^ Puoli 10 la aamuna, itse tullut kotiin 5 aikoihin (koiratkin olleet silloin viimeksi ulkona 5-6 aikoihin, tämä mummeli pysähtyy meidän porttien eteen ja antaa koiransa räksyttää johon omani tietysti reagoivat, haukkuvat ja haluavat pihalle. Ei ole kiva herätä sen takia kun ''Nakki halusi tulla moikkaamaan teidän koirianne'' Olisi tehnyt mieli kirota mummeli jonnekkin syvälle, mutta kohteliaasti vain hymyilin ja kirosin vain mielessäni

Juuri ne ovat koko ajan äänessä siitä kuinka uteliaita ihmiset ovat, joiden julkisivun tausta on täynnä paskaa.