Mulla todettiin vuosi sitten rintasyöpä ja molemmat rinnat poistettiin.Tukkakin lähti kovien hoitojen takia,nyt mulle on jo kasvanu senverta tukkaa et on siili.En tiedä elänkö,viikon,vuoden vai miten? Tää oli niin ärhäkkä syöpä että se on levinnyt luihin ja kovilla hoidoilla hidastetaan sen etenemistä.Olen sinut koleman kanssa.Satulle voimia sinne leikkaukseen.Itse en voinut näin 33 vuotiaana kuvitella että tässä iäs olen jo rinnaton.Pappa kuoli syöpään ja mun isä,nyt on minun vuoroni.
Kuoleman kans sinut
Katri
5240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Katri, älä luovuta. Mitään sairautta ei ole yhtä paljon tutkittu kuin syöpää, hoidot ko.sairauteen hyvät. Mulle annettiin aikoinaan puoli vuotta elinaikaa, tässäpä vaan naputtelen yhdeksän ja puoli vuotta tuosta tuomiosta kulunut. Kuulostaa kliseeltä, mutta oma positiivinen asenne auttaa, luovuttaa ei saa, ei pidä antaa periksi:)
Joo ei periks pidä antaa eikä luovuttaa mutta en pelkää sitä kuolemaakaan enää.Ja voinhan vaikka kuolla jäämällä auton alle,en tähän syöpään.
Kovinkaan usea ei tiedä miten terveellistä oman virtsan käyttäminen itsehoitoon on.
Lue kirja, laita käytäntöön, ja nosta jossakin vaiheessa keskaria apteekille, ja miksei toistaiseksi kuolemallekin:
http://www.bibliotecapleyades.net/archivos_pdf/water-life.pdf
Ja hatun nosto Katrille.
En voi edes kuvitella miltä voi tuntua tilanteessasi. Itse vasta "noviisina" syöpäni kanssa joka leikattiin hiukka yli kolme viikkoa sitten. Ja vasta yksi rinta poistettuna enkä myöskään tiedä vielä edes syöpäni ärhäkkyyttä.
Patologilta odotan tuloksia laadusta ja sitä kautta hoidoista.
Olen aika maissa ollut mutta kun luin tekstisi niin huomaan että mullahan vielä kaikki hyvin. Vielä viisvitosena yks rinta tallella ja toivoa ettei syöpäni ole ehk ärhäkkää laatua.
Katrille sydämmestäni positiivista mieltä ja kosolti jaksausta.
Tiedän tavallaan tunteen! Oon 12 ja mun ihana tahmatassu pikkuveljeni kuoli syöpään ja hän oli vain 2 vuotias! Ja se oli niin kamalaa katsottavaakun näin hänet kuoleena sairaalassa. Koska äitini halusi, että näkisin hänet! En voi mennä enää siihen sairaalaan purskamattan itkuun ! Ja se kun viimeksi näin hänet elossa sairaalassa silmä niin turvoineina ettei hän niitä saanut edes avattua kuin 2 sekunniksi! Ja kun olin lähdössä, hän avasi silmänsä ja vilkutti ....