Uusi parisuhde ja edessä avoliitto ja asuminen kumppanin omistusasunnossa. Itselläsi luottotiedot vielä jäässä n. 2-vuotta, joten lainapapereihin et nimeäsi saa. Haluat kuitenkin osallistua asumiskuluihin ihan siinä missä ykisn vuokrallakin asuessa, joten mikä olisi fiksuin veto? Maksaa kumppanille "vuokraa" esim. maksamalla yhtiövastikkeen ja puolet laskuista (sähkö- vesi yms.) ja kuitata ne vain omana "tappiona" sen aikaa kun olet luottotiedoton kunnes voi siirtää velan yhteisnimiin? Itse lainalyhennyksiin siis et osallistuisi, mutta asumiskuluihin luonnollisesti.
Oman vanhemman suusta kuultua kun asiasta puhuin: "Niin, eli lähtisit sitten kerryttämään toisen omaisuutta?". Nojooh, vanhempi sukupolvi ehkä näin ajatteleekin mutta itse taas mietin, että ennemminhän minä sitten kumppanin varallisuutta kasvatan kun ventovieraan vuokranantajan? Koska kyseessä on tilanne, että kumppanin olemassaoleva omistuasunto on järkevin ja edullisin asumismuoto (ei kuitenkaan yksinään kykene maksamaan lainalyhennystä juoksevia kuluja), niin ei olisi mitään pointtia siinäkään, että hän sen möisi ja muutettaisiin kuukausitasolla kalliimpaan yhteiseen vuokra-asuntoon?
Jos kellään vinkkejä tai kokemuksia, niin kertokaa ihmeessä? Helpointahan tuo olisi, jos pankki vain suostuisi katsomaan maksamani summat lainalyhennyksiksi. Siis jos nyt otetaan esimerkki:
nytkin maksan yksin vuokraa 550e kuussa. Tuon summan siis kykenisin maksamaan jokatapauksessa kuukausitasolla asumisesta vaikkei luottotietoja olekaan. Kumppanin lainalyhennys 600e/kk yhtiövastike 280e/kk. Eli jos maksaisin tuosta tasan puolet=440e, niin se olisi yli satasen vähemmän mitä nyt maksan vuokraa kk kohden?
Jos kuitenkaan en saa millään tavalla mustaa valkoiselle siitä, että maksan omistusasuntoa niin maksaisin sitten sen yhtiövastikkeen 280e/kk, pistäisin säästöön 270e/kk ja parinvuoden päästä kun luotot kunnossa ja saisi lainan yhteisnimiin=maksaisin säästämäni summan könttänä lyhennyksenä? Luonto ei anna periksi asua kenenkään siivellä, joten pakkohan minun on edes jotakin maksaa eikö vain... Kuitenkin nyt haluaa turvata omiakin etujansa tässä kun kuitenkin puhutaan omistusasumisesta. Halp?
Oman vanhemman suusta kuultua kun asiasta puhuin: "Niin, eli lähtisit sitten kerryttämään toisen omaisuutta?". Nojooh, vanhempi sukupolvi ehkä näin ajatteleekin mutta itse taas mietin, että ennemminhän minä sitten kumppanin varallisuutta kasvatan kun ventovieraan vuokranantajan? Koska kyseessä on tilanne, että kumppanin olemassaoleva omistuasunto on järkevin ja edullisin asumismuoto (ei kuitenkaan yksinään kykene maksamaan lainalyhennystä juoksevia kuluja), niin ei olisi mitään pointtia siinäkään, että hän sen möisi ja muutettaisiin kuukausitasolla kalliimpaan yhteiseen vuokra-asuntoon?
Jos kellään vinkkejä tai kokemuksia, niin kertokaa ihmeessä? Helpointahan tuo olisi, jos pankki vain suostuisi katsomaan maksamani summat lainalyhennyksiksi. Siis jos nyt otetaan esimerkki:
nytkin maksan yksin vuokraa 550e kuussa. Tuon summan siis kykenisin maksamaan jokatapauksessa kuukausitasolla asumisesta vaikkei luottotietoja olekaan. Kumppanin lainalyhennys 600e/kk yhtiövastike 280e/kk. Eli jos maksaisin tuosta tasan puolet=440e, niin se olisi yli satasen vähemmän mitä nyt maksan vuokraa kk kohden?
Jos kuitenkaan en saa millään tavalla mustaa valkoiselle siitä, että maksan omistusasuntoa niin maksaisin sitten sen yhtiövastikkeen 280e/kk, pistäisin säästöön 270e/kk ja parinvuoden päästä kun luotot kunnossa ja saisi lainan yhteisnimiin=maksaisin säästämäni summan könttänä lyhennyksenä? Luonto ei anna periksi asua kenenkään siivellä, joten pakkohan minun on edes jotakin maksaa eikö vain... Kuitenkin nyt haluaa turvata omiakin etujansa tässä kun kuitenkin puhutaan omistusasumisesta. Halp?
Vastaukset 26
Vanhimmat
No mitäs jos maksaisit tuon yhtiövastikkeen ja sitten tuon pari sataa euroa jonnekin säästötilille odottamaan luottojen puhdistumista? Sitten kun luotot on puhtaana, niin voit harkita oman puolikkaan ostamista.
Niin, sitähän tässä juuri pohdin... Ehkä se olisi juurikin se viisain vaihtoehto.
Suosittelisin että tekisitte kuitenkin jonkin paperin asiasta vaikka et vielä asuntoa virallisesti omistakaan. Koska itsellenihän kävi niin, että asuin miehen omistusasunnossa ja maksoin ikäänkuin vuokrana vastikkeen ja osan juoksevista kuluista. mies maksoi lainaansa. Olisi kyllä myynyt oman osuutensa minulle, mutta en halunnut ostaa koska olisin halunnut isomman asunnon johon olisin lainaa ottanut ja mies taasen ei halunnut lainaa enempää eikä ilmeisesti isompaa asuntoakaan. No, sinä aikana mies sai maksettua asuntonsa lainan kokonaan pois (koska pystyi maksamaan lainaa paljon enemmän kun minä maksoin isohkon vastikkeen). No ero sitten tuli, mies jäi omaan velattomaan asuntoonsa ja mitäs minä... En saanut yhtään mitään.. Enpä olisi titenkään saanut silloinkaan jos olisin muuttanut vuokra-asunnosta, mutta kyllä se hivenen korpeaa että äijä elää siellä nyt herroiksi velattomassa asunnossaan ja minä jälleen vuokralla... :P
Ihme puhetta.. toinen on ottanut lainan ennen teitä omaan asuntoonsa ja lyhentänyt lainaansa myös ennen teidän tuloa maisemiin...
Nyt teidän pitäisi päästä ilmaiseksi asumaan nurkkiin? Vai saada suoraan joku osuus kämpästä?
Iskekää valuuttaa tiskiin, jos haluatte omistaa osan asunnosta, ennen kuin niin voitte tehdä, niin asutte vuokralla siinä missä kaikki muutkin.
Kyllä se vuokra joka tapauksessa jollekkin maksetaan.
Tuota, onko kyse just sun asunnosta? Ei taida olla.
Ei tuo puolison tarvitse minkään * lain mukaan * maksella toisen vastikkeita, koska vastikelasku lähetetään vain asunto-osakkeen omistajalle, eikös niin? :)
Jos kyse on taas moraalisesti oikeasta maksusta, koska henkilöt asuvat yhdessä, niin sittenhän siitä pitää ja saa neuvotella. Minkähän maksun tuo asunnon omistaja voisi vastaavasti maksaa toiselle? Että tulisi tasan 50% ja 50%. ?
Pitäisikö avopuolison maksaa auton käytöstä ja huollot 50%, samalla kun toinen omistaa täysin sen? Mikään laki ei velvoita tähän. Vai suostutko itse maksamaan vaikka puolet autovakuutuksesta, bensasta, veroista, ilman, että nimesi on myös auton kirjoissa?
Useinhan liitoissa voi käydä niin, että nainen on maksellut liiton aikana ruoat ja lasten harrastukset, samaan aikaan kun mies on kerännyt omaisuutta omistamalla auton ja asunnon. Ja sitten vasta erotilanteessa aletaan miettiä, kuka on maksanut mitäkin. Miksei mietitä jo ennen.
Niin oikeasti, noinko tosiaan ajattelet? Tottakai toinen maksaa asumisestaan kokonaisuudessaan, ei sillä ole mitään merkitystä että toinen omistaa asunnon..
Puolet asuntoon liittyvistä kuluista tai sitten asumaan jonnekkin muualle..
Sun mielestä pitäisi varmaan antaa toiselle puolet asunnosta siinäkin tapauksessa, että on jo oma asunto kun rupee seurustelemaan?
Jokainen tässä maassa maksaa omat kustannukset, lainaan ei tarvitse osallistua, mutta jos asua haluaa, niin puolet kustannuksista...koskee myös muuhun toisen omistamaan tavaraan..
Tuo periaate, että maksaa 50% kaikista kustannuksista, pätee myös siihen asunnon omistajaan. Voihan se ei-omistaja maksaa 50% vaikka ruokakuluina, ei sitä rahaa tarvitse jyvittää asunnon vastikelaskuun.
Jokainen maksaa omiin nimeen otetut velat ja omaisuudet, muuta ei lain mukaan tarvitse.
Ja mikä estää tekemästä asunto-osuuden siirrosta osamaksu-sopimusta? Paperille vain:
"Minä x maksan henkilölle y joka kuukausi x summan verran 2 vuoden ajan.
Y sitoutuu siirtämään tätä summaa vastaan prosenttiosuuden xy päivänä cb.st.2k2k."
Siis oletko joku pissis vai muuten vain katkeroitunut?
Ei tässä puhuta mikä on lain mukaan oikein, vaan seurustelusta!!
Jos toinen asuu toisen asunnossa, hän maksaa puolet kuluista.. tässä tapauksessa vastikkeesta, lainan lyhennys kuuluu lainanotttajalle, ellei toisin ole sovittu.
Mutta kyllä jokaikinen maksaa itse kulunsa asumisesta, eikä kenenkään kuulu saada asua ilmaiseksi missään. Ruokaostokset menevät parisuhteessa joka tapauksessa 50/50, samoin sähkö, netti, ja kaikki muu mitä yhdessä käytetään..
En ymmärrä miten voit edes ajatella noin miten ajattelet.. jos asut vuokralla, niin kyllähän silloinkin maksat jollekkin ja " kerrytät" hänen omaisuuttaan. Yleensä juuri sinun vuokralla makstaan lyhennykset ja vastikkeet.
Jos tässä tapauksessa tarvitsee maksaa vain esim. puolet vastikkeesta, siis omien kulujen lisäksi, niin kyllä se on aika helvetin halpaa!
Herää jo tähän maailmaan, mikään ei ole ilmaista!
Tuskin sinunkaan kaverisi antaa käyttää autoaan ilmaiseksi, vaikka sinun nimi ei ole papereissa.
Jos muutat toisen kotiin, niin siitä maksetaan vuokraa/ osallistutaan kustannuksiin.
On kumma että sinun moraali ei sano samaa... itse en kehtaisi ilmaiseksi asua kenenkään nurkissa, vaan maksaisin mieluusti esim vuokran ja tietysti puolet kaikesta muusta mitä siellä kulutan.
Jos tekee sopimuksen siitä että saa prosenttiosuuden asunnosta, oli se sit minkä verran oli, niin silloin maksetaan puolikasta myös lainanlyhennyksestä.
Tämä sopimus olisikin hyvä ja ainakaan sinun kaltaistesi ihmisten kanssa ei tulisi ongelmaa.
Jokainen maksaa omat kulunsa, ei käytä toisen autoa, kun ei ole nimeä, ostaa omat ruokansa, nettinsä, sähkönsä, maksaa puolet vastikeesta ja asuntolainanlyhennyksestä.
Eikö se silloin ole juuri tasapuolista??
:) Tässä on kuule kyse aika isoista rahoista. Kymmenistä tuhansista, ellei sadoista tuhansista, loppupelissä.
Siitä on kyse, ei vaan pelkästä "haluatko sä seukata mun kanssa ja asua mun kanssa yhdessä, pretty pliis? I love you so much".
Jokaisessa arkisuhteessa pitää sopia, kuka maksaa mitäkin. Pidemmän päälle ei ole kovin järkevää, edes avioliitossa, lyhennellä toisten vastikkeita tai lainaa, ilman että saa itselleen jotain omaksi, ja konkreettisesti paperille.
En tiedä, että kukaan asuu ilmaiseksi omassa tai toisten nurkissa. En itse ainakaan, joka kk menee ihan normiasumiskulut.
Sanoinpahan vaan, että lain mukaan ei-omistajan ei pidä maksaa toisten vastikkeita tai lainanlyhennyksiä. Sen sijaan, että haukutte minua, niin mainitkaa lakikohta, jossa tähän pakotetaan. Ja edelleen, tällä en siis tarkoita, että koska laissa ei niin sanota, että asumisen pitäiis olla ilmaista...
Asumiskuluihin osallistuminen on itsestäänselvää, mutta yhtä itsestäänselvää on, että toista ei käytetä hyväksi. Nimi paperiin sen mukaan mitä on kenellekin maksanut.
Tuo termisi "sinun kaltaistesi ihmisten kanssa" on aika ovelasti sanottu. Joillakin on tarve mennä henkilökohtaisuuksiin, vaikka ihan asiasta olen mielestäni jutellut.
Oikein hyvää päivää sinulle sdpos.
Olen ap:n ajatusten kanssa melko samoilla linjoilla. (Ja vanhempiensa kanssa eri mieltä).
Minä maksaisin omistavalle kumppanille tietenkin summan (tai sillä määrällä omistavan laskuja tai hänen osuuttaan yhteisistä laskuista), joka vastaa puolta lainan koroista ja yhtiövastikkeesta. Vaikka ovat omistamisen kuluja, korvaavat ne muunlaiset asumisen kulut - jos ei olisi omistusasuntoa kummallakaan, niin tehän olisitte vuokralla, eikö vain? Silloin jos kulut ovat vuokratasoa halvempia, kumpikin hyötyy alhaisemmasta "vuokrasta" verrattuna asunnon vuokraamiseen - siis muutenkin kuin että niitä on kaksi jakamassa. Toinen vaihtoehto olisi ehkä, että ei-omistava maksaa määrän, joka vastaa puolta siitä, mitä vastaava vuokra-asunto maksaisi tai jotakin näiden kahden väliltä.
Lyhennyksen määrä kerryttää mielestäni toisen omaisuutta, joten omistava maksaa sen, ja jos ei pysty ja osallistuisit siihenkin, tekisin sitten jotakin kirjallista sopimusta tai jotakin, jolla voi osoittaa maksaneensa omistajan pussiin.
Omistavan osapuolen vikahan ei myöskään ole, että vain hänen on järkevää "kartuttaa omaisuutta", jos toinen ei kerran siihen nyt omista syistään voi ryhtyä.
Tietenkin kaikki sähköt, vedet, vakuutukset sun muut asumiskulut tietenkin kanssa jaetaan, kun niitä kerran yhdessä käytetään.
Itse olen ollut avoliitossani sekä omistava että ei-omistava puoli (ja vuokrallakin ollaan oltu), ja tämän suuntaisilla periaatteilla on menty.
afafafjne:lle: kyllä, jos molemmat hyötyvät autosta ja haluavat sen olevan käytössä, on ihan oikein että molemmat maksavat sen käytöstä ja käytössä olemisesta aiheutuvat kulut yhdessä. Minä maksoin ja mielelläni maksoinkin. Auto jäi exälle, koska hänen nimissään se olikin. Entäs sitten? Hyödyin siitä aikani.
Sinänsä totta, että useissa liitoissa voi olla tämä "toinen maksaa ruoat ja toinen makselee nimiinsä asuntoa". Ne kannattaa tosiaan miettiä etukäteen, ettei tarvitse käräjillä laskeskella että kuka hyötyi ja mitä. Mutta tämä ei siis ole ristiriidassa yllä olevan kanssa.
Kiitos vastauksista. Enemmän ja enemmän kallistun itsekin siihen vaihtoehtoon, että omalta kannaltani on järkevin vaihtoehto säästää kuukausittain se "ylijäämä". Asioista on toki keskusteltu myös tulevan avokin kanssa. Selitin hänellekkin rautalangan kera sen, että minun on myös turvattava oma selusta vaikkakin se kuulostaakin ikävältä, että jo etukäteen mietitään "mitä jos" pohjalta. Lähinnä siis eron sattuessa, mutta kuten myös hänelle selvensin, että sen mahdollisen kuolemantapauksenkin kannalta.
Mikäli avopuoliso vaikka tapaturmaisesti kuolisi syystä tai toisesta, niin minähän siinä tuolloin jäisin sen tyhjän päälle. Minulla ei olisi minkäänmaan oikeuksia asunnon suhteen vaikka kuinka olisin maksellut vastiketta saati yhteisiä laskuja. Mies ensialkuun vieroksui ko. keskustelua (hän koki asian niin, etten luottaisi häneen), mutta loppupeleissä tajusi pointtini. Sanoikin itse, että osaa arvostaa järjenkäyttöäni myös mahdollisten vastoinkäymisten huomioinnissa, koska ei edellisessä suhteessaan moiseen ollut tottunut.
Niin siis sopikaa että saat tietyllä summalla tietyn osuuden asunnosta.
Kuolemantapauksen sattuessa olisi ehkä parempi tehdä ihan testamentti...
Ehkä tämän takia olisi hyvä olla aviossa ennenkuin muuttaa omistusasuntoon.. esim leskenä sinulla olisi oikeus jäädä sinne asumaan, vaikka olisi perillisiä..
Mutta itse tuossa tilanteessa sopisin tietyn summan, millä saan tietyn osuuden asunnosta.
Tsemppiä päätökseen ja jatkoon.
Pari kohtaa: Miten niin kuitata omana tappiona? Eihän asumisen pakolliset menot, sähköt,vastikkeet yms. kartuta omistajan omaisuutta. Ne on pakollisia menoja jotka asujien kuuluisi maksaa puoliksi. Toiseksi: Kumppanillasi omistusasunto ja kirjoitat, että hän ei yksin kykene maksamaan lainanlyhennyksiä juoksevia kuluja. Miten tämä on mahdollista? Pankkihan irtisanoo lainat ja ulosmittaa asunnon, jos ei maksuista suoriudu. Herää kysymys, että onko avokkisi ottanut sinut asumaan, jotta hän selviytyisi veloistaan käyttämällä sinua hyväkseen.
Mutta fakta on se, että hän omistaa asunnon. Teidän tulisi puoliksi maksaa pakolliset asumiseen suoranaisesti kohdistuvat kulut. Se mitä sinulle jää sen jälkeen ylimääräistä pistät säästöön ja katsotte tulevaisuudessa, jos sillä rahalla sitten häneltä lunastat/ostat osuuden kiinteistöstä. Ja jos ero tulee, niin sinullä on edelleen säästössä se pääoma jonka olet säästänyt, etkä ole menettänyt mitään tai maksanut toisen omaisuutta.
Hyvä juttu aloittaja, että pystytte keskustelemaan asiasta ja olette pääsemässä ratkaisuun.
Vuokra-asujat ja omistusasujat esitetään yleensä aivan kuin he olisivat eri luokan ihmisiä, joilla on eri oikeudet.
Parisuhteessaan vuokralla-asujat tekevät aina, aina vuokrasopimuksen, jonka omistaja allekirjoittaa. Laki suojelee näin sekä asukkien että asunnon omistajan oikeuksia. Jokainen tietää, mitä vuokrasopimus pitää sisällään maksusummineen, ja muine ehtoineen.
Toisten mielestä kaikki pitäisi muuttua kun öparisuhteen toinen asuukin omistusasunnossa.
Toinen omistaakin nyt asunnon, johon ei-omistaja muuttaa ilman mitään paperia. Ainoa vaihtoehto, mitä olen lukenut palstalla ja nähnyt tuttavapiirissä ratkaisumallina on, että ei-omistaja maksaa vastikkeen ja osan muista kuluista, eikä hänelle tällöin jää mitään virallista paperia tästä. Maksaa aivan tyhjästä. Minulle on tässä kuviossa aika selvää, kumpi käyttää toista hyväksi: se, joka omistaa sen yli 100 000 tai 200 000 asunnon.
En ikinä kannustaisi ystävääni suhteeseen asunnon omistavan ihmisen kanssa, joka odottaa, että ystäväni maksaa kuluja ilman virallista dokumenttia omistajuudesta.
Mietiskelen tätä kuviota verottajan näkökulmasta. Jos maksat avokillesi vuokraa, on siitä tilitettävä pääomatulovero. Vuokrasopimus antaisi sinulle lain suojaa asukkaana ja mahdollistaisi työttömyyden sattuessa asumistuen nostamisen, mutta Kela toki estää tämän, koska avopuolisosi on heidän mielestään elatusvelvollinen. Lahjaveropykälät taas antavat oikeuden maksaa vapaasti lahjansaajan elinkustannuksia. Saat siis maksaa vastikkeen, mutta et saa antaa rahaa avokillesi vastikkeen maksuun, koska rahan voisi käyttää muuhunkin.
Jos avaat erillisen säästötilin omiin nimiisi, ulosottomies tyhjentää sen. Jos avaat sen avokin nimiin, on kyseessä verotettava lahja. Lisäksi maksamasi omistusosuus asunnosta olisi ulosmittauskelpoista omaisuutta, mistä voisi koitua harmia myös avokillesi.
Entäpä jos suuntaisit säästämisintosi ulosottovelkojesi nopeutettuun poismaksuun? Voitko laskea parisuhteesi varaan sen verran, että tilität yhteisistä kuluista kaiken mahdollisen verovapaan, eli vastikkeen, sähköt, puhelimet ja netin suurin piirtein sen 440 €/kk arvosta ja vuokraerotus 550-440 = 110 €/kk menisi ylimääräisiin velanlyhennyksiin? Tai että maksaisit vain vastikkeen 280€ ja loppuosuudella 270€/kk lyhentäisit ulosottoasi?
Kun luottotietosi palautuvat, joudut vielä hetken aikaa säästämään rahaa tilillesi, että pankki kelpuuttaa sinut asuntovelalliseksi. Lainaan ei tuosta vain ryhdytä kanssavelalliseksi, vaan avokkisi on myytävä sinulle osuus asunnosta, tietenkin virallisena kauppana kuluineen ja veroineen. Toinen vaihtoehto olisi ikärajojen salliessa ASP-tili; mikäli et ole tähän mennessä omistanut yli 50% asunnosta, voisi seuraavaan isompaan perheasuntoon saada edullisemman rahoituksen siten, että nimissäsi otettaisiin yhteinen ASP-laina.
Hyvät perustelut, jossa periaatteessa vaan sanotaan: "ei-omistaja, maksa nyt vaan kiltisti se vastikelasku. Muuhun sulla ei tämän tulkinnan mukaan ole mahdollisuutta."
Aivan kuin verottaja jaksaisi kytätä joka ainoaa parisuhdetta, tai että jokainen suomalainen rehellisesti kertoisi verottajalle, kenelle on milloinkin antanut rahaa ja miksi.
Papereita voi yksityishenkilö laatia ja tallettaa pankin tallelokeroon ilman, että ulosotto tietää niistä yhtään mitään.
Haluaisin nähdä senkin ulosottomiehen, joka yrittää tulla karhuamaan 10% omakotitalosta. "Otanko kellarin, kulman autotalista vai maksatko suosiolla? - Oh no, jätä edes pakastin tai osa kattoa".
Ulosotossa olevalla ei ole mahdollisuutta säästämiseen tai uuteen omistamiseen, ennenkuin uo-velka on kuitattu. Sukanvarteen voit toki jemmata rahaa, mutta tileille tai virallisiin omistuksiin et. Jos oletetaan, että aloittajan uo-maksu on kolmannes tuloista ja likimain 500 €/kk, saadaan kahden vuoden maksuajalla velkapotiksi yli 10000 €. Maksuerän nostaminen 770 euroon lyhentää ulosoton kestoa 7-8 kuukautta, minkä luulisi jo helpottavan tilannetta olennaisesti.
Talon voi ulosmitata yhden veloista, vaikka omistajia olisi useampi. Muille koituu siis harmia, vaikka ulosmittaus ei missään vaiheessa päätyisi varsinaiseen pakkohuutokauppaan.
Ei se ulosotto ota mitään osaa siitä talosta, vaan se laitetaan myyntiin ja siitä summasta se ottaa osansa..
Sun kanssa on joutunut kinastelemaan joka asiasta tässä ketjussa.. en tosiaan ymmärrä mikä on ongelmasi? Onko ukko jättänyt tyhjän päälle??
Kerropa, kuka ostaisi 10% osuuden omakotitalosta? Onko niitä paljonkin markkinoilla? :) Ja hyviä ostajia? :)
En mielestäni ole kinastellut kenenkään kanssa. On hyvä, että tunnustat, että sinulla on vaikeuksia ymmärtää, se on ensimmäinen merkki parantumisesta.
Ja vastauksena viimeiseen kysymykseesi: ei. :) Onko tapahtunut sinulle jo?
Mahtavaa, tässä ketjussa on jo käytetty pissiskortti, katkeruuskortti, uhkailtu verottajalla... On vielä teillä jättämättä kateuskortti ( ei taida päteä tähän tapaukseen).
Nytkin intät tai sitten olet oikeasti typerä...
Ei kukaan osta 10%... jos voutilla on karhuttavaa, kuvitellaan että vaikka 15k.. ja tämä kenellä on velkaa omistaa esim 50%.. tässä kohtaa voudilla on oikeus pistää asunto pakkomyyntiin, jos kokee että tämä on helpoin ja nopein tapa saada velallisen rahat. Tästä asunnon myyntihinnasta hän ottaa omansa eli sen 15k ja loput jäävät omistajille.
Se kenellä ei ole ulosotossa mitään, niin hänen rahoistaan ei tietenkään ulosmitata mitään, mutta pakkohuutokaupassa voi tietenkin tulla tappioo..
Jos tätä on sinun vaikea uskoa, niin käy katsomassa ulosotto huutokauppoja, niin ymmärät ehkä paremmin..
Lyhyesti, älä osta asuntoa ulosotossa olevan kanssa..vouti käy aina ensinmäisenä kiinni asuntoihin ja autoihin ym vastaaviin..
" Koska kyseessä on tilanne, että kumppanin olemassaoleva omistuasunto on järkevin ja edullisin asumismuoto (ei kuitenkaan yksinään kykene maksamaan lainalyhennystä juoksevia kuluja),"
Millainen kumppani se on, joka omistaa asunnon ja lainaa, mutat ei yksinään kykene maksamaan kulujaan?
Minulla siis ei ole uo-velkaa, luottotietoni vain ovat vielä jäässä vajaan parivuotta. Toisekseen mitä tulee kumppanin omistamaan asuntoon ja siihen, ettei olisi yksin varaa sitä maksaa johtuu siis siitä, että asunto on alunperin ostettu yhdessä ex-kumppanin kanssa=lainakulut puoliksi. Erossa asunto jäi miehelle, osti exän siitä ulos ja siihen päälle tuli lasten elatusmaksut. Kykenee siis toki maksamaan lainansa yms. mutta myös tulotason huomioiden, niin yksinollessa asumiskuluista tulee turhan iso lasku.
Vaihtoehtoina on siis asunnon myyminen ja muuttaminen vuokralle, tai sitten se, että minun osallistuessa maksukustannuksiin arjen taloustilanne helpottuu. Mikä nyt on täysin luonnollista oli se asumismuoto mikä tahansa. Jos mies olisi yksin, hän voisi esim. muuttaa vuokralle yksiöön/kaksioon ja näin puolittaa asumiskulunsa lainaan ja juokseviin kuluihin nähden.
Toki voisimme saman peliliikkeen tehdä minunkin ollessa kuviossa mukana ja näin entisestään "säästää" rahaa, mutta 2 aikuista ja ajoittain siihen päälle 2 lasta yhteishuoltajuuden myötä yksiössä/pienessä kaksiossa kuulostaa ahdistavalta. Itse siis olen kyllä valmis maksamaan hieman enemmän siitä tilasta ja kodista verrattuna johonkin pieneen kerrostalokopperoon. Sitten taas kun otamme tosiaan vertailuun samat neliömäärät/asuinalueen/asumismuodon, niin vuokrat ovat selkeästi korkeammat mitä vastaavasti omistusasuminen.
Ja sitähän tässä nyt siis pähkäilty, että mikä olisi fiksuin päätös. Mies siis kyllä olisi ollut valmis myymään asuntonsa ja muuttamaan vuokralle vaikka heti, kyse ei siis ole mistään hyväksikäytöstä puolin saati toisin. Fakta kuitenkin on se, että vastaavanlaista asuntoa mitä tämä omistuasunto on niin sellaista ei yksinkertaisesi vuokramarkkinoilta löydy. Tai jos löytyy, niin vuokrasummat huimaa jo päätä kuukausitasolla. Siksi itsekin tähän tuumasin, että onko siinäkään sitten ideaa muuttaa kalliimpaan ja "huonolaatuisempaan" asumismuotoon, kun vaihtoehtona on kummallekkin mieluinen koti vaikkakin toisen (pankin) omistusasunnosta puhutaankin.
Ja ei, minä en ole vielä ko. asuntoon muuttanut, asioista käydään edelleen keskusteluita. Yhteenmuutto on toki selvää, mutta se menee ensivuoden puolelle. Siksi juuri asioita käydään läpi tässävaiheessa, ettei sitten tule erimielisyyksiä jatkossa.
Ja tuolla "oma tappio" kohdalla tarkoitin juurikin sitä, että maksaisin esim. vastikkeen kuukausittain. Eli ns. "vuokraa" vaikkei se sitä virallisesti olisikaan, ja mahdollisessa erotilanteessa sitten kuittaisin tuon "omana tappiona" ihan siinä missä vuokralla asuminenkin on kun kerryttää vieraan omaisuutta hyötymättä siitä itse mitenkään. Siis tarkoitan pähkinänkuoressa sitä, ettei mahdollisessa erotilanteessa tulisi mieleenikään lähteä vinkumaan tai tappelemaan mistään raha-asioista, saati vaatimaan oikeuksia omistusasuntoon johon minulla ei ole minkäänmaan laillisia oikeuksia ennenkuin on nimi virallisissa lainapapereissa tms. Ymmärtänette ehkä mitä tarkoitan?
On hienoa, että pohditte talousasiat selviksi ennen yhteenmuuttoa!
Sinulla ei siis ole velkaa ennestään, mutta ei ilmeisesti kovin suuria säästöjäkään. Avaa säästötili, ja jos ikä riittää, ASP-tili. Maksa osuutesi elinkustannuksista ja se puolet asumisesta. Parin vuoden säästämisen ja yhteiselon jälkeen sinulla on mukava potti kasassa, luottotiedot kunnossa ja varmempi tieto siitä, onko miehesi sinulle se henkilö, jonka kanssa rakennat yhteisen tulevaisuuden. Jossain vaiheessa eteen tulee harkinta yhteisistä lapsista, silloin tilantarve voi entisestään kasvaa ja rahoitus hoituu halvalla ASP-lainalla. Jos tienne eroavat, olet saanut asua halvassa vuokrakämpässä ja sinulla on oman asunnon käsiraha säästettynä, et jää tyhjän päälle. Miehelläsi ei ole kuin voitettavaa, jos tulet jakamaan yhteisiä kuluja.