Ennen olin aktiivinen, harrastin aktiivisesti lajia jota rakastin. Pidin yhteyttä ystäviini, energiaa riitti. Mutta nyt.. hoidan työni hyvin, mutta sitten vedän peiton korviin. En jaksa. Nukun paljon. En jaksa oikein kiinnostua lähteä ystävien kanssa mihinkään, en liikkua en ulkoilla. Paino on noussut, mässäilen vaan ja katson tv:tä. Olen jotenkin kireä koko ajan, ajatusmaailma on paljon negatiivisempi kuin ennen. Ainoa mielihyvänlähde on työ ja mässäily.
Minua harmittaa tämä tilanne. Haluaisin olla taas se ihminen jolla oli tavoitteita ja voimaa tehdä niitä juttuja mitä rakastaa. Nyt minulla on kyllä halua, mutta ei voimaa. En saa tehtyä päätöksiä, olen jämähtänyt jotenkin paikoilleni. Miten tästä eteenpäin? Itseä niskasta kiinni? Lääkkeitä en haluaisi syödä.
Minua harmittaa tämä tilanne. Haluaisin olla taas se ihminen jolla oli tavoitteita ja voimaa tehdä niitä juttuja mitä rakastaa. Nyt minulla on kyllä halua, mutta ei voimaa. En saa tehtyä päätöksiä, olen jämähtänyt jotenkin paikoilleni. Miten tästä eteenpäin? Itseä niskasta kiinni? Lääkkeitä en haluaisi syödä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun kannattaa lähteä selvittämään mistä muutos johtuu. Ensiksi kannattaa sulkea varmaankin pois kaikki fyysiset sairaudet lääkärin luona, jos et suoraan osaa sanoa mikä elämässäsi on muuttunut tai jäänyt muuttumatta, kuten olisit toivonut. Syy nousee esiin useilla vasta tarkemmasta tarkastelussa. Näitä asioita voi käydä läpi jonkun luotettavan lähimmäisen tai kaverin kanssa tai mikäli tällaista kontaktia ei ole, hakeutua jollekin psykologille tai (rekisteröidylle) psykoterapeutille (psykoterapeutti on suojattu titteli). Kertomasi perusteella lääkitys olisi varmasti aivan väärä ratkaisu, joten sitä kannattaa välttää vaikka tyrkyttäisivät kuinka. Vaikuttaa siltä, ettei sinusta mitään suurempaa vikaa ole, kun kerta työssäkäyntikin maistuu. Ongelmat ovat varmasti jossain muualla, itse tietänet paremmin ja terapiassa yleensä nousee esiin asioita jopa yllättäen. Tsemppiä sulle!
Tiedät siis paremmin kuin tutkiva lääkäri, että lääkitys on "varmasti väärä ratkaisu"? Olet varmaan suuri guru.
Saattaapa olla että on masennus tai saattaapa olla ettei ole masennus.
Mä en kans tiedä, mikä mulla on. Kaikki on vaan niin raskasta. Työstäkään en saa iloa, mutta lasten takia on pakko yrittää ja tsempata. Väkisin pidän kotia kunnossa, väkisin hoidan työasiat, ja niihinkin menee kohtuuttomasti aikaa, kun mistään ei vaan tule mitään. Pelkään että kohta en enää jaksa. Oisko joku, joka haluais jutella? Jossain chatissa vaikka.
Mulla on sillai että osa päivistä mene itkien jopa juoksulenkillä olen tihrustanut kyyneliä vaikka itse harrastuksesta saan pientä iloa päivään. Joogaakin on tullut kokeiltua ja ennen nukkumaan menoa oli uninen sekä raukea olo,päivällä jos teen tuota en malta rauhoittua siihen tilaan mikä pitäisi joogan kautta saavuttaa :P
Makeanhimo taas puskee päälle syön suruuni myönnän vaan josko tuo juokseminen pitäisi ne kalorikasat poissa.... Ei ne lääkkeet aina tuo autuutta pitäisi terapiassa jaksaa työstää mikä tätä aiheuttaa vaan kun en osaa itsekään sanoa mistä tämä kumpuaa - lapsuudenaikaiset haamut? Huoh... :(
Masennukselta kuvauksesi vaikuttaa. Olisko syynä tuntemukseesi se, että olet kuluttanut itsesi liiakin tehokkasti ja sitten väsähtänyt. Uupumus tulee joskus yllättäen. Olet tunnollinen työssäsi ja haluat olla aktiivinen.
Jospa nyt yrität pikkuhiljaa lisätä liikuntaa, tarkistaa suuhunpantavaa. Yeiskunto ensin paranemaan ja sitten jaksat taas harrastaa kivoja juttuja. Muista ei liikaa: levätä täytyy myös. Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä.
Sama täällä päin. Itse kyllä vielä jaksan liikkua, mutta muun ajan käytän kotona istuskellessa yksin. Olen nykyään erittäin negatiivinen, epäsosiaalinen ja mikään ei kiinnosta, elämä tuntuu tylsältä ja tuntuu että kaikki on jo koettu, ilot surut vihat ym.