NÄIN SE TOIMII JA ”PIIRI PIENI PYÖRII”
Ainakin Tampereella ja sen lähiseudulla (so. ns. Pirkanmaa), sekä oikeuslaitoksen edustajien osalta myös muualla Suomessa, lakimiehillä ja poliisilla on tapana sopia asiat vastoin lakia.
Tampereen seudun erityispiirre on lisäksi se, ettei oikeuslaitoksesta anneta Suomen lain mukaisia –tai minkään muunkaan lain- päätöksiä, vaan päätökset tehdään kaveripiirin eduksi. Kun samainen pieni piiri pyörii Näsijärven ympäri ”sen ainokaisen purjehdusseuran jäseninä” ja tapaavat muutaman sata ihmistä käsittävän eliitin omissa tapaamisissaan, niin lain vastaisten päätösten junaileminen on jokseenkin helppoa.
Juttuja ei käsitellä, ellei kantajan edustajan ole omista piirileikeistä tuttu asianajaja ja tuomiot lyödään ristiin, jottei kantaja vain vahingossa voittaisi juttua.
Mukana toiminnassa on myös poliisi, jonka piireissä pyörivä johto on antanut selvät tapauskohtaiset ohjeet keiden ihmisten rikosilmoituksen hyväksytään ja tutkitaan.
Näin raha ja liiketoimi kiertävät vain niissä piireissä, joita tämä piiri hyväksyy jäsenikseen. Tätä he kutsuvat ihmissuhdetoiminnaksi. Tieteellisellä ammattitaidolla ja syvällisellä asiantuntemuksella ei yleensä ole mitään tekemistä erilaisten partiokerhojen, hammasratasklubien tai erilaisten lammasfarmien kanssa. Yhteistä näille klubeille on vain se, että kaverit siellä sopivat keitä ystävistänsä hyville paikoilla valitsevat ja miten seuraavat tuomiot lyövät. Tieteentekijät eivät tee kompromisseja ja hanki ystäviä pärjätäkseen ja saadakseen parempaa ansiota. Heillä on riittävästi järkeä nähdä lävitsenne ja katsella kauhistellen tekojanne.
Tämän takia Suomessa ei yksikään, joka ei näiden piirien mukana kulje todennäköisesti rikastu, vaan on tuomittu menettämään kateiden klubilaisten petosten seurauksena hankkimansa omaisuuden.
Kun klubilla on jotain sovittu, niin sitten myös tehdään vaikka se merkitsisi virkavirheen ottamista itselle. Samaisesta syystä en usko Suomen oikeuslaitokseen tai poliisikoneiston toimivuuteen. Tämä maa on yhden pienen megapolin luokkaa, joten sillä ei maailmanlaajuista painoarvoa juuri ole.
Viiden miljoonan ihmisen valtapyramidin huippua katsellessa on itsestään selvää, ettei huipulla voi olla kuin tuttuja, sillä onhan Suomi sen verran pieni maa väestöllisesti. Ja huipulla ovat yleensä parhaat sopivat, ahneimmat, sekä tyhmimmät ihmiset. Harvaa tiedemiestä kiinnostaa valta, mutta jokaista poliisipäällikköä tai lakimiestä sitäkin enemmän. Tutkittuani lakimieskoulutuksen sisällön kavahdan sitä yleissivistymättömyyden määrää, minkä omaatte, enkä kunnioita teitä. Poikkeuksena teistä ovat ainoastaan usean tutkinnon suorittaneet lakimiehet, jotka toimivat omalla alallansa (so. ei oikeustoimen palveluksessa). Poliisin koulutus puolestaan on ”yhtä tyhjän kanssa”.
Virkakoneistoon valittavien henkilöiden osalta totean vain sen, ettei demokratialla ole mitään tekemistä asian kanssa. Virkakoneistoon valitaan yleensä johtopaikoilla (ja muutoinkin) hyviä kavereita, jotka voi sitten työpäivän jälkeen tavata vaikka mukavasti siellä klubeilla. Virkamiehet ovat siis valinneet toiset virkamiehet eli kaverinsa, heitä ei ole valittu tässä mielessä demokraattisesti.
Tyypillisiä tämän tekniikan käyttäjiä ovat ruotsinkieliset, jotka eivät seuranpidolta edes tekemään työtänsä. Heillä kun on aina kiire joko purjehtimaan tai klubille. Manselaiset puolestaan pitävät enemmän klubitoiminnasta.
Joten eiköhän se ”herrojen” leikki tullut jo selväksi. Älkää uskoko enää heitä tai heidän päätöksiä. Pässien ollessa asialla on tulos yleensä suuri kaverien välinen kompromissi.
Åke Tyvi
Ainakin Tampereella ja sen lähiseudulla (so. ns. Pirkanmaa), sekä oikeuslaitoksen edustajien osalta myös muualla Suomessa, lakimiehillä ja poliisilla on tapana sopia asiat vastoin lakia.
Tampereen seudun erityispiirre on lisäksi se, ettei oikeuslaitoksesta anneta Suomen lain mukaisia –tai minkään muunkaan lain- päätöksiä, vaan päätökset tehdään kaveripiirin eduksi. Kun samainen pieni piiri pyörii Näsijärven ympäri ”sen ainokaisen purjehdusseuran jäseninä” ja tapaavat muutaman sata ihmistä käsittävän eliitin omissa tapaamisissaan, niin lain vastaisten päätösten junaileminen on jokseenkin helppoa.
Juttuja ei käsitellä, ellei kantajan edustajan ole omista piirileikeistä tuttu asianajaja ja tuomiot lyödään ristiin, jottei kantaja vain vahingossa voittaisi juttua.
Mukana toiminnassa on myös poliisi, jonka piireissä pyörivä johto on antanut selvät tapauskohtaiset ohjeet keiden ihmisten rikosilmoituksen hyväksytään ja tutkitaan.
Näin raha ja liiketoimi kiertävät vain niissä piireissä, joita tämä piiri hyväksyy jäsenikseen. Tätä he kutsuvat ihmissuhdetoiminnaksi. Tieteellisellä ammattitaidolla ja syvällisellä asiantuntemuksella ei yleensä ole mitään tekemistä erilaisten partiokerhojen, hammasratasklubien tai erilaisten lammasfarmien kanssa. Yhteistä näille klubeille on vain se, että kaverit siellä sopivat keitä ystävistänsä hyville paikoilla valitsevat ja miten seuraavat tuomiot lyövät. Tieteentekijät eivät tee kompromisseja ja hanki ystäviä pärjätäkseen ja saadakseen parempaa ansiota. Heillä on riittävästi järkeä nähdä lävitsenne ja katsella kauhistellen tekojanne.
Tämän takia Suomessa ei yksikään, joka ei näiden piirien mukana kulje todennäköisesti rikastu, vaan on tuomittu menettämään kateiden klubilaisten petosten seurauksena hankkimansa omaisuuden.
Kun klubilla on jotain sovittu, niin sitten myös tehdään vaikka se merkitsisi virkavirheen ottamista itselle. Samaisesta syystä en usko Suomen oikeuslaitokseen tai poliisikoneiston toimivuuteen. Tämä maa on yhden pienen megapolin luokkaa, joten sillä ei maailmanlaajuista painoarvoa juuri ole.
Viiden miljoonan ihmisen valtapyramidin huippua katsellessa on itsestään selvää, ettei huipulla voi olla kuin tuttuja, sillä onhan Suomi sen verran pieni maa väestöllisesti. Ja huipulla ovat yleensä parhaat sopivat, ahneimmat, sekä tyhmimmät ihmiset. Harvaa tiedemiestä kiinnostaa valta, mutta jokaista poliisipäällikköä tai lakimiestä sitäkin enemmän. Tutkittuani lakimieskoulutuksen sisällön kavahdan sitä yleissivistymättömyyden määrää, minkä omaatte, enkä kunnioita teitä. Poikkeuksena teistä ovat ainoastaan usean tutkinnon suorittaneet lakimiehet, jotka toimivat omalla alallansa (so. ei oikeustoimen palveluksessa). Poliisin koulutus puolestaan on ”yhtä tyhjän kanssa”.
Virkakoneistoon valittavien henkilöiden osalta totean vain sen, ettei demokratialla ole mitään tekemistä asian kanssa. Virkakoneistoon valitaan yleensä johtopaikoilla (ja muutoinkin) hyviä kavereita, jotka voi sitten työpäivän jälkeen tavata vaikka mukavasti siellä klubeilla. Virkamiehet ovat siis valinneet toiset virkamiehet eli kaverinsa, heitä ei ole valittu tässä mielessä demokraattisesti.
Tyypillisiä tämän tekniikan käyttäjiä ovat ruotsinkieliset, jotka eivät seuranpidolta edes tekemään työtänsä. Heillä kun on aina kiire joko purjehtimaan tai klubille. Manselaiset puolestaan pitävät enemmän klubitoiminnasta.
Joten eiköhän se ”herrojen” leikki tullut jo selväksi. Älkää uskoko enää heitä tai heidän päätöksiä. Pässien ollessa asialla on tulos yleensä suuri kaverien välinen kompromissi.
Åke Tyvi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitä on kuule kaikkialla, näin se koneisto pyörii tässä maassa. Pienemmillä paikkakunnilla taas suositaan enempi nepotismia. Mitä tähän voisi lisätä??
Täytyy vain hyväksyä tosiasiat, ja jos meno ei miellytä niin ainahan voi muuttaa ulkomaille.