Näin se tapahtuu, voiko joku hankkia itselleen elämisen arvosta elämää auttamalla muita?
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194847055687/artikkeli/auta heidia paranemaan vaikeasta verisairaudesta nain se voi tapahtua.html
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194847055687/artikkeli/auta heidia paranemaan vaikeasta verisairaudesta nain se voi tapahtua.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos on yksinäinen ja ei ole sukua, niin paras keino on elää ihmisten parissa vaikka vapaaehtoistyössä. Siinä tulee yhteyttä tosiin ja tuleehan niitä ystäviä ja tuttuja ja menee aikaakin, jonka muuten viettäis turhautueneena itsenä kanssa kohtaloaan surren.
Jos kokee elämän tarkoituksetttomuutta, niin aina voi tehdä jotain hyvää ja hyödyllistä. Joku voi luovuttaa jopa omaa kudostaan toisen hyväksi, kutoa sukkaa ja lähettää jonnekin kauan Romanian lapsille (Patmos Lähetysäätiö), voi suojella luontoa, Itse kannan muovipussia lenkillä taskussa. Kun näen rikkimenneen lapsipullon, kerään sirut tarkalleen pois ja säästän jonkun ja myös oman pyöränkumin ehyenä kun ajalen paikan ohi.
Joku valittelee täällä, että aina pitää vain itse ensin tehdä jotain, mutta kyllä se on niin että jakaessaan elämää, niin itsekkin saa ja alkaa kokea iloa ja mielekkyyttä.
Monesti se pieni teko, voi olla avain omassa ja toisen elämässä.
Eräälle ystävälle tulee paljon lehtiä. Hän antaa ne luettuaan minulle. Luen ne, täyttelen ristikoita ja vien sitten kirjastoon ilmaisjakeluun, terveyskeskuksen odotusaulaan, ystäveille. Vien tälle rouvalle usein kirjastosta kirjoja, kun hän ei huonojalkaisena itse pääse ja pidän sueraa.
Usein kuljetan erästä alzheimermummoa tilaisuuksiin, käsityöpiiriin, kuoroharjoituksiin. Saan näin elämääni sisältöä.
Sen mitä ihmisten ilmoilla olen, lähinnä töissä, olen aina tehnyt helvetisti hyviä tekoja. Mun moraali ohjaa tekemään aina hyviä asioita, jotta olen itse tyytyväinen. Oon ottanu puolet toisen hlön vuoron työtaakasta ihan lämpimikseni/ yleiseksi hyödyksi ilman että kenenkään isokenkäsen siitä tarvii saada tietää avuliaisuudestani. Oon aina ollu pääasiassa hemmetin reilu kaikille mulkuillekin ja saanu vaan paskaa käteen kuitenkin. Oon vitun masentunut ollut aina, mutta niin hyvä moraali, et aina hoitanu kaikki parhaani mukaan esim. duunissa.
Tekee pahaa lukea sun teksti Keissa. Oot niin rehti ja kiltti.. MUTTA harva mulkku tällä pallolla ansaitsee noin hyvää.
Sanon sinulle ei helmiä sioille. Voi sattua, mutta totuus kirvelee. Sinä olet lähesriippuvainen. Ei toisen auttaminen ja aito arjensankaruus ole tuollaista, että tehdään työpaikoissa toisen työt, asetutaan kynnysmatoksi ja yritetään kiltteydellä miellyttää toisia. Ethän vain ole itse hyväksikäytetty ja sinut voidaan manipuloida tekemään ne työt joita kukaan muu ei varmasti edes mielikuvituksissaan ajattele tekevänsä.
Hyvä työ olisi työpaikalla puuttua järjestelyihin että tuo työkaveri jaksais itse tehdä työnsä, jos hän ei siihen pysty tai häneltä vaaditaan liikaa. Se nostaa myös hänen itsetuntoa. Jospa itse pönkit ja edesautat systeemiä, että tuollainen saa jatkua.
Työpaikalla ei ole asiat hyvin, jos isokenkäinen ei tiedä että toiset rehkii, toiset pinnaa, alisuoriutuu...
Jos itse lämmitellä tehosuortuksilla, mutta masennut itse työtaakan alla ja masennat kaveria kun hän ei pysty tekemään osaansa.
Aito auttaminen ja tukeminen ei masenna ja vie burnoutiin. Se tuo iloa myös avunkohteelle: ei nöyryytä, ei ruoki narsistia. Ei niistä teoista tarvise ympärsölle toitottaa.
Jos saat aina käteen tehdessäsi hyvää, niin motiivisi eivät ole silloin oikeat. Teetkö niin että saisit itse kavereita, hyväksyntää itsellesi kuitenkin vaikka et myönnä. Mikä on masennuksesi syy?
Miksi juuri yksinäisellä olisi erityinen velvollisuus osallistua tällaisiin? Ihan yhtä suuri velvollisuus on ei-yksinäiselläkin.
Lahjoittaisin mielelläni verta ja kantasoluja, mutta testin mukaan en sovellu lahjoittajaksi.
Ei se ole yksinäisen "velvollisuus" ja mutta henilöt jotka osallistuvat ja elävät, eivät huomaa olevansa yksinäisiä kun toiminta poikii sosiaalisutta.
Onko asia niin, että yksinäinen odottaa, että joku prinssi matkustaa kaukaisesta maasta, tempaa kyytiinsä ja kuljettaa pois ongelmien keskeltä. Kysytte neuvoja ja kun teille joku vastaa, mikä on ollut itsellä keino välttää yksinäisyyttä, vastauksenne ovat noita tylyjä torjumisia. Luuletteko että kukaan vapaaehtoisesti kovin kauaa lämmittelee seuraansa kyynisiä tökäsyttelijöitä jotka vain passiivisesti odottelvat seuraa? Itsesä on lähdettävä liikkeelle.
Yksinäisten odotetaan aina olevan innolla mukana kaikennäköisessä toiminnassa, koska "eihän heillä ole parempaakaan tekemistä". Pitäisi mennä pitämään vanhuksille seuraa, tai vahtimaan lapsia ym. mutta kun ei ole haluja sellaiseen. Jos haluaisin vaikkapa keskustella jonkun kanssa syvällisesti, tai ihan vain hengailla jonkun kanssa, ei silloin tee mieli pelleillä penskojen kanssa, taikka työnnellä seniilejä rullatuolissa, ne hommat sopivat paremmin niille, joilla jo on seuraa ja jotka voivat tehdä tuollaisia hommia jostain muusta syystä kuin seurankaipuusta. Yksinäiselle tyrkytetään aina jotain kupasia korvikejuttuja, joiden oletetaan kelpaavan sen sijasta, mitä seuralliset eivät suostu vaihtamaan kyseiseen vaihtoehtotoimintaan. Sitten kun sanoo, ettei kiinnosta, niin koko homma käännetään yksinäisen päälle, vaikkapa kyyniseksi töksäyttelijäksi sanoen, kun oletetaan, että yksinäisellä ei ole varaa "nirsoilla"
Ja annas kun arvaan, sinun yksinäisyytesi kattaa vain sen ajan, kun et ole oman hanimussukkasi kainalossa. Hyvähän se on tuossakin tilanteessa mennä vähän harrastelemaan ja siten "yksinäisyyttä" poistelemaan, kun lopulta kyse on vain ajanvietteestä. Jos sitä vain haluaisi seuraa, ei silloin välttämättä jaksa ruveta vaihtelemaan paskavaippoja ja elätellä toiveita, että sitä kautta syntyisi mitään muodollista sananvaihtoa, tai tyypillistä työpaikkakeskustelua kummempaa. Ei se työnteko, tai harrastaminen ole tämän palstan syrjään jääneitä ennenkään auttanut.
Ensinnäkin, mitä sosiaalisia kontakteja uskot verenluovutustilanteessa syntyvän? Toiseksi kuten totesin, olen tehnyt nettitestin, enkä kelpaa luovuttajaksi. Voisin toki kusettaa SPR:ää ja mennä luovuttamaan mainitsematta estettä, mutta se ei myöskään olisi kovin eettistä.
No kyllähän luulisi porukalla olevan hieman kykyä ajatella. Tuo verenluovutus on vain yksi esimerkki tehdä hyvää ja tavata ihmisiä. Nytkin viime kerralla tapasin muutaman tutun; erään entisen tyokaverin ja joitain muitakin paikkakunnan tuttuja ja juttelin myös minulle ennestään tuntemattoman kassa kahvipöydässä.
Kyllähän paikkakunnilla järkestetään kaikenlaisia tapahtumia ja kissaristijäsiä ja kampanjoita. Kun mukaan menee niin takuulla tapaa tuttuja. On mukava vaihtaa kuulumisia ja voihan pyytää vaikka kahville ja kyläänkin, jos joku sellainen henkilö osuu paikalle. Jos istuu neljän seinän sisällä, niin takuulla sinua ei sieltä kukaan tule jututtelemaan.
En usko että niin typeriä olette, että ymmärätte minun haastavan teitä kaikkia verta luovuttamaan.
Puolestani kyllä saatte olla ihan rauhassa sitten yksinkin ja harrastamatta mitään. Jos ei ehdottelut ja vinkit kelpaa, niin ei.
Ei minulla ole mitään tuttuja. En siten millään voi uskoa väitteeseen, että "varmasti tapaa tuttuja". En ole missään tilaisuudessa tai tapahtumassa koskaan tutustunut keneenkään. Kyllä niissä ollaan aina omissa porukoissaan.