Menossa rv 7 0 ja tämä alkuraskaus on niin piinaavaa!! Ei uskalla iloita vielä täysillä, vaikka lapsi on enemmän kuin toivottu! Koko ajan tarkkailee tuntemuksiaan ja kaikki nipsaisut vatsassa saa vakuuttuneeksi alkavasta keskenmenosta..vaikka kuinka koittaa toitottaa itselleen, että ei auta kuin odotella ja katsoa miten tässä käy, niin silti sitä vatvoo asioita mielessään ja PELKÄÄ koko ajan!
Koko ajan toivoo ajan vain menevän nopeasti, että tästä piinaavasta alusta selviäisi. Hetken aikaa onnistuu kerrallaan olla ajattelematta asiaa, mutta viimeistään illalla nukkumaan mennessä alkaa taas kaikki jossittelut ja miettimiset. Huomiseksi varattu aika varhaisultraan, toivottavasti siellä kuulisi hyviä uutisia ja se rauhoittaisi mieleni edes hetkeksi..
Koko ajan toivoo ajan vain menevän nopeasti, että tästä piinaavasta alusta selviäisi. Hetken aikaa onnistuu kerrallaan olla ajattelematta asiaa, mutta viimeistään illalla nukkumaan mennessä alkaa taas kaikki jossittelut ja miettimiset. Huomiseksi varattu aika varhaisultraan, toivottavasti siellä kuulisi hyviä uutisia ja se rauhoittaisi mieleni edes hetkeksi..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen stressaillut oikeastaan kahden raskauden aikana loppuun saakka, oli sen verran kimurantti tilanne ensim.raskaudessa etisen istukan kanssa.
Toivon mukaan kaikki on ok ja jatkossakin kaikki menee ok.
Syn.jälkeenhän sitä oikeastaan sitten vasta voi huokaista, siis raskauden suhteen.
Täällä ihan sama piinaus menossa. Ja viikkoja vielä vähemmän! Koko ajan haluaisi vaan käydä ultraäänessä tarkistamassa että kaikki on kunnossa! Tämä on ihan kamalaa!
Ihan sama juttu, 6 5 menossa ja pelottaa, tuntuu että täällä kaikki on saanut paljon keskenmenoja....