Toimin rakennusalalla erikoishommissa ja olen toiminut jo 91 vuodesta lähtien.
Sain pitkään toimia alueellani ns. monopoliasemassa mutta en hyödyntänyt tilannetta härskisti
7 vuotta sitten muutama työntekijä perusti kilpailevan yrityksen ja tekivät ns yrityskaappauksen, eli värväsivät minulta työntekijöitä.
Samaan aikaan polkivat hinnat todella alas.
Onnistuin kouluttamaan uusia työntekijöitä ja pysyin alueemme markkinaykkösenä toissa vuoteen saakka liikevaihdon ollessa reilu miljoona.
Tulos oli vain 2% liikevaihdosta.
Viime vuosi syöksyttiin reilu 300 000€ ja tappoita 30 000€
Huonon onnen takia 2 työntekijääni joutui lopettamaan sairauden takia ja yksi muutti eri pikkakunnalle.
Tänä vuonna tulos on ihan hyvällä mallilla mutta jäljellä olevat työntekijät vaativat jatkuvaa huolenpitoa ja minun länäoloa työmailla.
Teen ympäripyöreitä päiviä muta palkkaa ei jää kuin vajaan päivän edestä jos sitäkään.
Tuntuu että markkinat eivät arvosta uusia innovatioita sekä sitä että koulutan alalle uusia työntekijöitä.
Raha tuntuu olevan se joka ratkaisee.
Lisäksi ala on kovaa vauhtia ukkoutumassa.
Nyt on tullut mieleen että jos ajaisi toiminnan pieneksi ja aloittaisi itse uudelleen haalarihommat jolloin saisin palkan työmaallaolosta sekä tavaran myynnistä mukavasti voittoa sekä huomattavasti enemmän vapaa-aikaa sekä vähemmän stressiä.
Jotenkin tuntuu ettei se ison firman pyörittäminen vastaa sitä vaivaa joka siitä on.
Sain pitkään toimia alueellani ns. monopoliasemassa mutta en hyödyntänyt tilannetta härskisti
7 vuotta sitten muutama työntekijä perusti kilpailevan yrityksen ja tekivät ns yrityskaappauksen, eli värväsivät minulta työntekijöitä.
Samaan aikaan polkivat hinnat todella alas.
Onnistuin kouluttamaan uusia työntekijöitä ja pysyin alueemme markkinaykkösenä toissa vuoteen saakka liikevaihdon ollessa reilu miljoona.
Tulos oli vain 2% liikevaihdosta.
Viime vuosi syöksyttiin reilu 300 000€ ja tappoita 30 000€
Huonon onnen takia 2 työntekijääni joutui lopettamaan sairauden takia ja yksi muutti eri pikkakunnalle.
Tänä vuonna tulos on ihan hyvällä mallilla mutta jäljellä olevat työntekijät vaativat jatkuvaa huolenpitoa ja minun länäoloa työmailla.
Teen ympäripyöreitä päiviä muta palkkaa ei jää kuin vajaan päivän edestä jos sitäkään.
Tuntuu että markkinat eivät arvosta uusia innovatioita sekä sitä että koulutan alalle uusia työntekijöitä.
Raha tuntuu olevan se joka ratkaisee.
Lisäksi ala on kovaa vauhtia ukkoutumassa.
Nyt on tullut mieleen että jos ajaisi toiminnan pieneksi ja aloittaisi itse uudelleen haalarihommat jolloin saisin palkan työmaallaolosta sekä tavaran myynnistä mukavasti voittoa sekä huomattavasti enemmän vapaa-aikaa sekä vähemmän stressiä.
Jotenkin tuntuu ettei se ison firman pyörittäminen vastaa sitä vaivaa joka siitä on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinpä! Meikäläinen ollut yksinyrittäjä ikänsä saa mennä ja tulla kuinka vaan, ei ole vastuussa kuin itsestään jne tosin ei tässä mitään "miljonäärejä" olla mutta elämänlaatu voittaa rahan!
Vapaassa maassa saa muutkin yrittää, turha itkeä kaatunutta maitoa.
Asiakkaitten opettaminen, miksei ne tajua ostaa tätä mun kaikkein parasta sutia.. no maailman tappiin saat odotella..
Käytä aivonystyröitäsi ja yrittäjäkokemustasi ja tee tuotteestasi niin houkutteleva, että se viedään käsistä.
Jos olet tähän mennessä ollut pumpulissa, että tää on mun ikioma pisnes tässä kylässä ja kyllä suutun, jos muut alkaa samaan, niin johan oli aikakin herätä todellisuuteen.
HEH HEH.
Siis yritykseni oli, ainakin viime vuoteen ainoa yritys paikkakunnalla joka koulutti uusia alalle.
Kilpailevan yrityksen työntekijöistä 100% on minun kouluttamia.
Nyt kun sitten ajattelin että heitän pois tuon turhaksi koetun uusien kouluttamisen ja alan tuijottaa ainoastaan omaa napaa ja viis veisaan alan tulevaisuudesta.
Pärjään todella hyvin laatukilpailussa mutta koulutus, tuoekehitys, sekä uusien tuotteiden tuonti markkinoille maksaa aina enemmän kuin toisten siivellä eläminen joten en voi hinnalla kilpailla.
Valitettavasti en voi patentoida tuottamiani työntekijöitä ja orjasopimuksetkin ovat kiellettyjä.
Työntekijöitäni värvättiin pimeillä palkoilla, sekä laittomilla kilonmetrikorvauksilla ja päivärahoilla.
Tämän olisivat valveutuneet asiakkaat voineet estää mutta halpuus houkuttaa joten sillä mennään.
Ainoa jota todella nyt mietin on se että lakkaanko ajattelemasta alan tulevaisuutta ja lisään omaa elämänlaatua ja lisäksi tienaan enemmän.
Siinä samassa voisin sitten katsoa että miten nämä minun kouluttamat kilpailijat tuottavat työvoima omilla voimilla.
Heilläkin on luonnollista hävikkiä, viime kesänä kuoli yksi saappaat jalassa työmaalle.